Kaksikielinen kilvitys pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä

Vs: Pysäkkikuulutukset

Siitä ei päästä mihinkään, että HKL kunnallisena laitoksena on velvollinen palvelemaan kaksikielisen kaupungin asukkaita kummallakin kielellä. Oman kielen käyttö julkisessa asioinnissa on subjektiivinen oikeus. Sitä paitsi juuri viikonloppuna Primulassa joku suomalainen mies keskusteli saksalaisen miehen kanssa saksaksi, ja erotin mm. sanat "Skillnaden" (tai pikemminkin Schillnaden) ja "Mannerheimvägen" (Mannerheymwegen).

Meillä omalla kielellä asioivia palvotaan ehkä liiankin kanssa. Jos katsotaan ulkomailta esimerkkiä, niin onko Tukholmassa kukaan saanut palvelua suomen kielellä? Entäpä Venäjällä? Molemmissa maissa on käytäntönä, että vähemmistöt opetelkoot valtakielen. Miksi emme siis seuraisi tätä muissa Pohjoismaissa toimivaa käytäntöä, jossa tavoitteena on vähemmistökielisten sulauttaminen valtakulttuurin osaksi. Vai onko muissa Pohjoismaissa tehty väärää kielipolitiikkaa pienten kielten sulauttamisessa pois ja vain meillä oikeaa, olisimmeko niin paljon viisaampia kuin muut?

Mitä ihmettä sä tarkoitat tällä? Sitäkö, että nelosen ratikan tuulilasissa lukisi Monk Peninsula - Juniper End? Toivon, että tuota ei ollut tarkoitettu tosissaan otettavaksi kommentiksi. Mun on hyvin vaikea nähdä, että ulkomaalaisia jotenkin auttaisi tuollaiset keksityt nimet, joita kukaan suomalainen ei tuntisi.

Eipä kovin moni suomalainenkaan tiedä, missä ovat Ärvings, Kasberget tai Ulrikasborg. Sen sijaan Vesala, Roihuvuori ja Ullanlinna voivat olla tutumpia vieraskielisellekin. Lähinnä tarkoitin informatiivisia opastekylttejä. Nykyäänhän joukkoliikenne palvelee enimmäkseen vain suomeksi ja ruotsiksi. Nykyistä enemmän pitäisi olla palvelua myös englanniksi. Ruotsinkieliset kun osaavat suomea, mutta ulkomaalaiset ovat täysin ummikkoja, jos englantia ei ole tarjolla missään. He eivät välttämättä ymmärrä, että ruotsi on portti vieraisiin kieliin, tämä portti kun on auki vain suomenkielisille :)

Yhtä laillahan voisimme esittää, että sloveeninkieliset kyltit tulisi ottaa EU:sta pois, koska sitä tarvitsee vain kaksi miljoonaa eli reilusti alle prosentti unionin väestöstä.

Sloveniankielisiä kylttejä voi olla Sloveniassa, mutta ei niitä muualla tarvitse olla, koska tarve on paikallinen. Helsingissäkin voitaisiin tehdä tasajako. Suomen- ja ruotsinkieliset kyltit Kokoomuksen kannatusalueille ja suomen- ja venäjänkieliset kyltit SDP:n alueille. Perussuomalaisten kannatusalueille kyltit suomeksi ja somaliksi. Näin voisi olla kielitarpeet tyydytetty sen sijaan, että tasapäistettäisiin koko kaupunki kyltteineen kaksikieliseksi aivan väärällä kakkoskielellä monia alueita ajatellen.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Pysäkkikuulutukset

Miksi joka paikkaan pitää tunkea sitä "globaalia" enlantia? Sitä kun saa raivostukseen asti kuunnella tärkeitä kuulutuksia kuten "Seuraavana Petäjävesi, Nästa Petäjävesi, The next stop Petäjävesi!" Varmaan meni jo jakeluun, että saavutaan Petäjävedelle? No takaisin asiaan. Olen pysäkkikuulutuksien kannalla, niin kauan, kun ne ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja asiallisia. Kuten "[*miellyttävä merkkiääni*, (ei sellainen VR-tyylinen hirveä kilahdus, josta heikimmat saavat kohtauksen)]Munkkiniemen puistotie, Munksnäs allén" Sitten kun ruvetaan hokemaan joutavia ja ylimääräisiä, ärsyttää se matkustajia. Kuten "Seuraava pysäkki: Munkkiniemen puistotie, Nästa hållplats: Munksnäs allén, The next stop: Parway of Munkkiniemi, Nächste halt: Munkkiniemi Parksraße, Следующая остановка: Myнkkиниeми бульвар, jne.

Eli eiköhän toimita ihan kuten tähänkin saakka, eli suomella ja ruotsilla? Tällä kuitenkin muiden kielien edustus on niin marginaalinen, että on kokolailla voimavarojen haaskausta, sekä ihmisen ärsyttämistä tarjota hirveä informaatiotulva monilla kielillä. Kohtuus kaikessa, myös kuulutuksissa.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Kuten "[*miellyttävä merkkiääni*, (ei sellainen VR-tyylinen hirveä kilahdus, josta heikimmat saavat kohtauksen)]
Heh, menee jo offtopiciksi, mutta naureskelen aina noille junien kuulutuksille. Luulen että VR on siihen tarkoitukseen kopioinut pari Windows 95:n äänimerkkiä.

Ruotsinkieliset tekstit / kuulutukset lienevät suomenruotsalaisille pääosin turhia, sillä he tuntevat yleensä paikat suomeksikin. Valitettavasti ruotsin tasa-arvoinen asema on joillekin ruotsinkielisille tahoille vahvasti periaatteellinen asia, eivätkä kielipoliittiset linjaukset ole välttämättä HKL:n yksin päätettävissä.

Mielestäni metrossa on järkevimmät kuulutukset, koska ne ovat lyhyitä (tavallisesti pelkkä aseman nimi, eikä esim. Kaisaniemeä toisteta turhaan ruotsiksi), ei ärsyttäviä kilahduksia, ja Rautatientori sentään ilmoitetaan englanniksikin. Metron näytöille voisi kylläkin lisätä jotain tietoa vaihtoyhteyksistä muihin kulkuvälineisiin, kun siellä ei paljon luettavaa ole. Muistaakseni Tukholman tunnelbanassa niistä jopa kuulutetaan, mikä tosin voi aiheuttaa liikaa äänisaastetta. Helsingissä kerrotaan vain haarautumisesta Itäkeskuksessa.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Aiheen laitamilla hiihdetään, mutta: Oman kuljettajakokemuksen mukaan tarpeellisimmat kielet asiakaspalvelutilanteissa ovat:
1. Suomi
2. Englanti
3. Venäjä
4. Saksa
5. Ruotsi
6. Japani

Ruotsalaiset turistit yleensä aloittavat englanniksi, ja kampean keskustelun ruotsiksi sitten kun olen asian huomannut. Venäjän- ja japaninkielisillä on englannin kielen taidoissa joskus sen verran puutteita että asioiden selvittäminen kestää.

Oli miten oli; Englanti on turistien palvelun avain. Ruotsinkielisiä suomalaisia ei palvelutilanteissa edes huomaa, koska he puhuvat suomea niin hyvin.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Eli eiköhän toimita ihan kuten tähänkin saakka, eli suomella ja ruotsilla? Tällä kuitenkin muiden kielien edustus on niin marginaalinen, että on kokolailla voimavarojen haaskausta, sekä ihmisen ärsyttämistä tarjota hirveä informaatiotulva monilla kielillä. Kohtuus kaikessa, myös kuulutuksissa.

Ehdotan, että toimitaan samalla tavalla kuin valtaosassa muitakin maita, eli kuulutukset ja kyltit vain maan valtakielellä. Ylimääräiset kielet vain sekoittavat. Onko järkeä häiritä 95 % matkustamista vain 5 % tarvitsemalla kielellä, kun vieläpä nämä 5 % osaavat suomeakin niin hyvin, että todellisuudessa tarvetta ruotsin kielelle ei ole. Sillä, kun suomenruotsalaiset vaativat härkäpäisesti kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman "och samma på svenska" -kääntämistä, niin he aiheuttavat todellisuudessa haittaa ja häiriötä kaikille. Jos he itsekin ymmärtävät suomea, niin ketä varten niitä ruotsinkielisiä kylttejä ja kuulutuksia tehdään, historialliseksi reliikiksikö? Virossakin on ymmärretty, että virolaiset puhuvat viroa. Venäjäksi näkee hyvin harvoin mitään, vaikka kolmasosa virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Samoin Ruotsissa on vaikea löytää mitään suomeksi, vaikka siellä on suomenkielisiä satoja tuhansia. Siellä on vuosikymmenien ajan kielletty jopa suomen puhuminen koulujen välitunneilla. Ja Ruotsihan on se onnela, josta mallit tänne Suomeenkin haetaan, joten miksi ei tätä?
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Meillä omalla kielellä asioivia palvotaan ehkä liiankin kanssa. Jos katsotaan ulkomailta esimerkkiä, niin onko Tukholmassa kukaan saanut palvelua suomen kielellä?
Tukholman vanhassakaupungissa on ainakin yksi kahvila ja yksi levykauppa, jotka mainostavat palvelevansa myös suomeksi. Myös Wasamuseetissa olen saanut suomenkielistä palvelua joskus pienenä.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Miksi joka paikkaan pitää tunkea sitä "globaalia" enlantia? Sitä kun saa raivostukseen asti kuunnella tärkeitä kuulutuksia kuten "Seuraavana Petäjävesi, Nästa Petäjävesi, The next stop Petäjävesi!" Varmaan meni jo jakeluun, että saavutaan Petäjävedelle?
Eihän tuo vielä mitään, mutta ans olla kun tulee "Seuraavana Eläinpuisto-Zoo. Nästa, Eläinpuisto-Zoo. The next stop, Eläinpuisto-Zoo." Tai "Seuraavana Orivesi keskusta. Nästa, Orivesi keskusta. The next stop, Orivesi keskusta." Voi vain kuvitella, miten porukka on helisemässä Savonlinna-Kauppatorin kohdalla. Siellä päin en nääs ole itse vielä käynyt. Joku fiksu voisi vähän tuunata em. seisakkeiden nimiä: Eläinpuisto-Zoo :arrow: Ähtäri eläinpuisto, Etseri djurpark ja Ähtäri Zoo, Orivesi keskustan ohelle Orivesi centrum (Orivesi centre olisi jo turhaa toistoa, centrum lienee latinalaispohjaisena sanana merkitykseltään itsestäänselvä) ja Savonlinna-Kauppatorin kaveriksi Nyslott-Salutorget ja Savonlinna-Marketplace. Olen muuten kirjoittanut tämän saman joskus aikaisemminkin.

Olen pysäkkikuulutuksien kannalla, niin kauan, kun ne ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja asiallisia. Kuten "[*miellyttävä merkkiääni*, (ei sellainen VR-tyylinen hirveä kilahdus, josta heikimmat saavat kohtauksen)
Heh, menee jo offtopiciksi, mutta naureskelen aina noille junien kuulutuksille. Luulen että VR on siihen tarkoitukseen kopioinut pari Windows 95:n äänimerkkiä.
Se tosiaan kuulostaa aivan Win95-ding-ääneltä. Kamalinta on se, jos kuulutuslaitteistossa on valmiiksi sisäänrakennettuna merkkiääni (esim. Ex- ja Expt-vaunuissa plim-plom) ja merkkiäänet kuuluvat peräkkäin tai päällekkäin. Tulee todella halpa vaikutelma.

Ehdotan, että toimitaan samalla tavalla kuin valtaosassa muitakin maita, eli kuulutukset ja kyltit vain maan valtakielellä. Ylimääräiset kielet vain sekoittavat. Onko järkeä häiritä 95 % matkustamista vain 5 % tarvitsemalla kielellä, kun vieläpä nämä 5 % osaavat suomeakin niin hyvin, että todellisuudessa tarvetta ruotsin kielelle ei ole. Sillä, kun suomenruotsalaiset vaativat härkäpäisesti kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman "och samma på svenska" -kääntämistä, niin he aiheuttavat todellisuudessa haittaa ja häiriötä kaikille. Jos he itsekin ymmärtävät suomea, niin ketä varten niitä ruotsinkielisiä kylttejä ja kuulutuksia tehdään, historialliseksi reliikiksikö? Virossakin on ymmärretty, että virolaiset puhuvat viroa. Venäjäksi näkee hyvin harvoin mitään, vaikka kolmasosa virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Samoin Ruotsissa on vaikea löytää mitään suomeksi, vaikka siellä on suomenkielisiä satoja tuhansia. Siellä on vuosikymmenien ajan kielletty jopa suomen puhuminen koulujen välitunneilla. Ja Ruotsihan on se onnela, josta mallit tänne Suomeenkin haetaan, joten miksi ei tätä?
No jopas. Ensinnäkin virallisten kylttien yksikielistäminen vaatii lakimuutoksen. Toisekseen lainmuutos vaatii perustuslakivaliokunnan kannanoton, onko lakiehdotus perustuslain mukainen. Jos ei, se täytyy säätää vaikeutetussa eli perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin jätetään lakiehdotus vaalien yli lepäämään, jonka jälkeen vaaditaan 2/3 enemmistö jaa-ääniä tai julistetaan kiireelliseksi (julistusta kannatettava 5/6 eduskunnasta, jonka jälkeen 2/3 enemmistö jaa-ääniä).

Kyse ei ole siitä, etteivätkö he ymmärtäisi ja puhuisi suomea. Kyse on oikeudesta äidinkieleen. Samalla logiikalla myös Bryssel täytyisi yksikielistää ranskankieliseksi, vaikka se on vanhastaan flaamilainen alue, nykyään noin samankokoinen vähemmistö kuin Helsingin seudulla.

Kyse on myös historiallisesta jatkumosta. Jo ennen kuin Helsinki oli kaupunkina olemassa, alueella oli ruotsinkielistä asutusta. Jotkut ikivanhat suomalaisnimet ovat muuttuneina säilyneet nykypäivään asti, mutta suurin osa paikannimistöstä Helsingin seudulla on ruotsalaistalonpoikaista. Joku Oulunkylä on väkinäinen käännös Åggelby-kylännimestä, kun on tahdottu saada suomenkieliseen suuhun sopiva nimi. Mutta kuinka ollakaan, stadin slangilla paikka tunnetaankin Ogelina. Kuitenkin ulkomaalaisille halutaan jostain syystä puhua aivan mahdottomilla käännöspaikannimillä, Oulunkylä vääntyy mitä todennäköisimmin ulkomaalaisen suussa "ulunkila":ksi, Åggelby taas voisi ilman °-merkkiä sijaita vaikkapa Skotlannissa. Englanninkielinen lausuisi sen jotakuinkin "ägelbi", saksalainen oletettavasti "aggelbii", mikä taas voisi hyvin olla jonkin ruotsin murteen ääntämisasu.

Baltian maat ovat uudelleenitsenäistymisen myötä saaneet pahan Venäjä-allergian ja isot venäläisvähemmistöt. Oma oikeustajuni velvoittaisi kuitenkin Baltian maita virallistamaan venäjän kielen aseman vähintään vähemmistökielenä, sillä se ei enää Neuvostovallan päätyttyä uhkaa alkuperäisten viron, lätin ja liettuan asemaa, ja kieli on suuressa osassa näitä maita alueellisesti enemmistökieli.

Ruotsista meillä on paljon opittavaa, mutta Ruotsilla on meiltä opittavana vähemmistöjen kohtelu. On aivan järkyttävää, että Tornionjoen länsirannalla nuoriso ei osaa enää kunnolla suomea, vaikka kaikki paikannimet ovat selvää suomen kieltä ja asujaimisto on suomalaistaustaista. Sen sijaan joen itärannalla osataan lähinnä suomea, mutta myös toista kotimaistamme eli länsinaapurin valtakieltä.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Kyse ei ole siitä, etteivätkö he ymmärtäisi ja puhuisi suomea. Kyse on oikeudesta äidinkieleen. Samalla logiikalla myös Bryssel täytyisi yksikielistää ranskankieliseksi, vaikka se on vanhastaan flaamilainen alue, nykyään noin samankokoinen vähemmistö kuin Helsingin seudulla.

Belgiassahan on kovia kielikiistoja ranskan ja flaamin puhujien välillä, joten se on aika huono esimerkki kaksikielisyydestä. Suomessa kielikiistat on vältetty varmaankin sen takia, että täällä ihmiset ovat muutenkin aikamoisia lampaita. Vaikka mitä epäoikeudenmukaisuuksia julkinen valta harjoittaisi, niin väki ei nouse osoittamaan mieltään, vaan päättäjät saavat mellastaa mielensä mukaan. Vallitseviin oloihin kohdistuvaan kritiikkiin suhtaudutaan ilmeisesti paheksuvasti, kerta sitä niin vähän uskalletaan harrastaa.

Uudistuksiin julkinen valta suhtautuu kielteisesti. Itärajalla venäjä on ruotsia tärkeämpi kieli. Eräs kunta olisi halunnut tarjota oppilailleen vaihtoehdon, jossa toinen pakollinen kieli olisi ollut ruotsin sijasta alueella olennainen venäjä. Tähän ei kuitenkaan suostuttu. Nykyistä enemmän pitäisi katsoa alueiden omia tarpeita sen sijaan, että keskushallinto määrää, mitä valtakunnan eri osissa tulee tehdä tuntematta paikallisia oloja.

Jos lähinnä Vaasassa ja Helsingissä ympäristöineen ruotsi on tärkeä kieli, niin ei koko valtakunnassa silti sen takia tarvita ruotsin kielisiä palveluja. Ei myöskään kaiken materiaalin tarvitse olla tarjolla ruotsiksi, vaan tärkeimpien palvelujen saatavuus riittää. Helsingin seutu on nykyään täynnä maaseudulta muuttaneita supisuomalaisia ja ulkomaaneläviä. Ruotsin kieli painuu koko ajan pahemmin marginaaliin, koska ruotsinkielisten osuus pysyy samana ja he ovat jo keski-iältään vanhoja. Sen sijaan koko ajan muuttaa muualta maasta ja ulkomailta porukkaa, jolloin ruotsinkielisten prosentuaalinen osuus tippuu.

Lopulta tullaan perimmäisten kysymysten eteen, tarvitseeko ruotsalaisille enää tuottaa nykyisessä määrin palveluita. Tarvitsevatko ruotsalaiset omat koulunsa ja kaikki muut ankkalammikon palvelukset, vai kelpaisiko suomalainen ympäristö tarvittaessa saatavalla omankielisellä lisäpalvelulla. Pakolaisia opetetaan omissa ryhmissään omilla kielillään, kuitenkin suomalaisissa kouluissa. Miksi ei siis ruotsinkielisillekin voisi järjestää tällaisia erityisopetuksen ryhmiä, kokonaisten koulujen ylläpitämisen sijaan. Ruotsalaiset osannevat myös opiskella tarvittaessa tulkkauksen välityksellä tavallisessa kauppakorkeakoulussa, eikä heille tarvitsisi järjestää ylimitoitettuja paikkakiintiöitä omiin kouluihinsa. Tämä kun herättää kiusallisen kysymyksen, eikö heillä olisi edellytyksiä päästä yleisiin oppilaitoksiin, joissa on korkeammat pääsyvaatimukset, vaan tarvitsevat matalamman pääsykokeiden vaatimustason kouluja.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Eihän tuo vielä mitään, mutta ans olla kun tulee "Seuraavana Eläinpuisto-Zoo. Nästa, Eläinpuisto-Zoo. The next stop, Eläinpuisto-Zoo."
Parasta tuossa kuulutuksessa on se, että pysäkin nimi luetaan nauhalta englanniksikin Eläinpuisto-Tsoo, ettei kukaan vahingossakaan huomaisi, että siinä oli englanninkielinen osuus ;) Tuossa äänneasussa sitä ei kukaan muu kuin suomalainen tunnista (no okei, ehkä joku saksalainen tai italialainen vahingossa).
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Paikannimiä ei yleensä voi, eikä pidäkään kääntää suoraan: Munkkiniemi on myös englanniksi Munkkiniemi. Sen sijaan sellaiset nimet kuten Rautatieasema, jotka eivät ole erisnimiä, voisi olla hyvä kertoa myös englanniksi.
Metrossahan kuulutetaan rautatientorin kohdalla myös englanniksi "Central railway station" mikä on ihan järkevää tässä yhteydessä.

t. Rainer
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Sloveniankielisiä kylttejä voi olla Sloveniassa, mutta ei niitä muualla tarvitse olla, koska tarve on paikallinen. Helsingissäkin voitaisiin tehdä tasajako. Suomen- ja ruotsinkieliset kyltit Kokoomuksen kannatusalueille ja suomen- ja venäjänkieliset kyltit SDP:n alueille. Perussuomalaisten kannatusalueille kyltit suomeksi ja somaliksi. Näin voisi olla kielitarpeet tyydytetty sen sijaan, että tasapäistettäisiin koko kaupunki kyltteineen kaksikieliseksi aivan väärällä kakkoskielellä monia alueita ajatellen.

Pitäisikö näiden kannatusalueiden välillä olla myös "turva-aidat" ettei porukka ryhdy liian levottomaksi?

t. Rainer
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Lopulta tullaan perimmäisten kysymysten eteen, tarvitseeko ruotsalaisille enää tuottaa nykyisessä määrin palveluita. Tarvitsevatko ruotsalaiset omat koulunsa ja kaikki muut ankkalammikon palvelukset, vai kelpaisiko suomalainen ympäristö tarvittaessa saatavalla omankielisellä lisäpalvelulla. Pakolaisia opetetaan omissa ryhmissään omilla kielillään, kuitenkin suomalaisissa kouluissa. Miksi ei siis ruotsinkielisillekin voisi järjestää tällaisia erityisopetuksen ryhmiä, kokonaisten koulujen ylläpitämisen sijaan. Ruotsalaiset osannevat myös opiskella tarvittaessa tulkkauksen välityksellä tavallisessa kauppakorkeakoulussa, eikä heille tarvitsisi järjestää ylimitoitettuja paikkakiintiöitä omiin kouluihinsa. Tämä kun herättää kiusallisen kysymyksen, eikö heillä olisi edellytyksiä päästä yleisiin oppilaitoksiin, joissa on korkeammat pääsyvaatimukset, vaan tarvitsevat matalamman pääsykokeiden vaatimustason kouluja.

Itse ruotsinkielisenä vastaaan että jossain määrin ollaan valmita joustamaan joistakin "etuoikeuksista", kuten yliopistojen ja korkeakoulujen kielikiintiöistä joidenkin tiedekuntien osalta joissa se herättäävain närää ja kateutta. Esim insinöörin, ekonomin tai juristin ammatti ja työtehtävät eivät ole kielisidonnaisia juuri mitenkään enää, että se perustelisi omia korkeakouluja tai kielikiintiöitä. Sensijaan opettajan ammatti on sidonnainen kieleen ja siksi kasvatustieteellinen tiedekunta erikseen ruotsinkielisille on perusteltu.

Vihoviimeinen asia josta luovumme on lastemme oikeus käydä koulua omalla äidinkieliellää, niillä paikkakunnilla joissa ruotsi on virallinen kieli.

Perustelut:
- Suomenruotsalaiset eivät ole mitään maahanmuuttajia, vaan alkuperäisväestöä siinä missä suomalaisetkin. Suomenruotsalaisilla ei ole mitään vanhaa kotimaata johon palata tai jonka kanssa olla läheisessä päivittäisessä yhteydessä kuten siirtolaisilla on. Suomenruotsalaisten ainoa kotimaa on Suomi. Suomen tasavalta perustettiin sekä suomenkielisten että ruotsinkielisten toimesta yhdessä, kummallakin oli intressinä päästä irti Venäjän liekanarusta.

Ruotsinkielisten joukossa oli 1900-luvun alussa separatisteja jotka halusivat kokonaan oman ruotsinkielisen valtion tai autonomisen osavaltion myös manner-Suomeen, eikä vain Ahvenanmaalle, mutta koska se ei saanut kovin suurta kannatusta edes ruotsinkielisten keskuudessa, ei siitä tullut mitään. Valitettavasti näiden joidenkin lähes 100 vuotta sitten vaikuttaneiden separatistien kiihkeitä suomalaisvastaisia mielipiteitä on siteerattu näihin päiviin asti joidenkin ns nettifennomanien toimesta yhä elävinä suomenruotsalasten päämäärinä ja virallisena totuutena.

- Jos suomenruotsalaiset eivät saisi laittaa lapsiaan ruotsinkielisiin kouluihin, varsinkaan paikkakunnilla joissa suomen kieli on dominoiva, kuten pääkaupunkieudulla, katoaisi ruotsin kieli lähestulkoon kokonaan Suomesta. Niillä paikkakunnilla joissa on ennen vanhaan ollut ruotsinkielisiä kouluja mutta ei enää, ei kukaan muu kuin joku vanhus puhu enää ruotsia. Näillä tarkoitan joitakin sisämaan teollisuuspaikkakuntia joissa ennen 60-lukua oli vielä vireitä ruotsinkielisten muodostamia yhdyskuntia, mutta ei ole enää.

- Ylipäänsä vähemmistöjen oikeuksia ei ole ollut tapana länsimaissa kaventaa sitten 2. maailmansodan. Ruotsi, Rasnska, Britannia, Espanja, Italia ja monet muut valtiot joissa vain enemmistön kieli on virallinen, ovat vanhoja suurvaltoja joissa vähemmistöjen oikeuksia on alettu kaventa jo 1600-1800-luvuilta lähtien, ja myöhemmin vasta 1970-luvusta asti alettu elvytää niiden asemia.

- Itä-Euroopa on sitten asia erikseen, sieltä ei kannata mitään mallia ottaa, siellä riidat etnisten ryhmien välillä ovat kommunistisen yhtenäisdiktatuurin jälkeisenä aikana johtaneet kokonaisten valtioiden hajoamiseen, ja kostohenkeä lietsotaan entisiä miehittäjiä kohtaan.

t. Rainer
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

- Suomenruotsalaiset eivät ole mitään maahanmuuttajia, vaan alkuperäisväestöä siinä missä suomalaisetkin. Suomenruotsalaisilla ei ole mitään vanhaa kotimaata johon palata tai jonka kanssa olla läheisessä päivittäisessä yhteydessä kuten siirtolaisilla on. Suomenruotsalaisten ainoa kotimaa on Suomi. Suomen tasavalta perustettiin sekä suomenkielisten että ruotsinkielisten toimesta yhdessä, kummallakin oli intressinä päästä irti Venäjän liekanarusta.

Tämä ylläoleva pätee aika paljon myös näihin Suomeen muuttaneiden pakolaisten lapsiin. Heidän kotimaansa on Suomi ja he osaavat monessa tapauksessa suomea paremmin kuin vanhempansa. Vähemmistöjen tapauksessa lienee väistämätöntä kehitystä, että vähitellen vähemmistöt sulautuvat enemmistöön. Ennen oli toisin, kun kommunikaatiovälineet olivat paljon vähäisemmät ja enemmän vietettiin aikaa paikallisyhteisöissä.

Ainoa keino turvata pienten kielten ja kulttuurien säilyminen olisi luoda tietynlaisia territorioita, joissa tällä kyseisellä kielellä ja kulttuurilla olisi vahva asema, kuten juuri Vaasan alue, jossa voi elää ruotsiksi kehdosta hautaan. Saamen kieli selviää, jos Pohjois-Lapista saadaan vahvasti saamelainen alue. Suomenruotsalaisuus selviää nähdäkseni lähinnä Vaasan ja Ahvenanmaan alueilla. Muualla ruotsia puhuvien osuus on liian pieni, että syntyisi luontevia oman kielen ja kulttuurin yhteisöjä. Seurauksena on vähitellen se, että ympäröivä kulttuuri syrjäyttää oman kulttuurin, jos ollaan hajallaan suomenkielisen kulttuurin keskellä.

Ainoa merkillinen poikkeus tähän ilmiöön taitaa olla mustalaiskulttuuri. Mustalaisia on pieni joukko ja he ovat hajallaan maatamme. Silti heidän oma kulttuurinsa on vahva, huolimatta suomalaisten sitä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestäkin monissa tapauksissa, kautta aikojen. Heiltä kannattaisi ottaa oppia vähemmistöjen kulttuurin säilyttämisessä.

Ruotsinkielisten joukossa oli 1900-luvun alussa separatisteja jotka halusivat kokonaan oman ruotsinkielisen valtion tai autonomisen osavaltion myös manner-Suomeen, eikä vain Ahvenanmaalle, mutta koska se ei saanut kovin suurta kannatusta edes ruotsinkielisten keskuudessa, ei siitä tullut mitään.

Suomenruotsalaisten keskittäminen Ahvenanmaalle olisi voinut olla aika hyväkin temppu. Perinteinen kalastukseen ja saaristolaiselämään pohjautuva suomenruotsalaisuus voisi olla paikallaan juuri tuollaisella alueella. Omaleimaisuus pääsisi paremmin esille tällaisella omalaatuisella saarella, kuin siellä täällä ripoteltuna rannikolle suomenkielisten keskelle. Ahvenanmaalla voisi olla nykyisin vaikkapa 100 000 asukkaan vireä puhtaasti suomenruotsalainen kaupunki, jos historia olisi kulkenut toisin.
 
Vs: Pysäkkikuulutukset

Ainoa keino turvata pienten kielten ja kulttuurien säilyminen olisi luoda tietynlaisia territorioita, joissa tällä kyseisellä kielellä ja kulttuurilla olisi vahva asema, kuten juuri Vaasan alue, jossa voi elää ruotsiksi kehdosta hautaan. Saamen kieli selviää, jos Pohjois-Lapista saadaan vahvasti saamelainen alue. Suomenruotsalaisuus selviää nähdäkseni lähinnä Vaasan ja Ahvenanmaan alueilla. Muualla ruotsia puhuvien osuus on liian pieni, että syntyisi luontevia oman kielen ja kulttuurin yhteisöjä. Seurauksena on vähitellen se, että ympäröivä kulttuuri syrjäyttää oman kulttuurin, jos ollaan hajallaan suomenkielisen kulttuurin keskellä.
Pääkaupunkiseudun sisällekin pienimuotoisia ruotsinkielisten territorioita on muodostunut lähinnä etelä- ja länsi-Helsinkiin, sekä Espoon joihinkin osiin ja Kauniaisiin, jossa heidän osuutensa on pysynyt vahvana, kun taas osuus on huvennut Vantaalla ja itä-Helsingissä. Minä en pidä tällaisten territorioiden syntymistä erityisen hyvänä asiana, koska se asettaa taloudellisesti eri asemassa olevia vähemmistön edustajia eriarvoiseen asemaan: Niihin joilla on rahaa ja jotka ovat oikeutetuja saamaan hyvää palvelua omalla äidinkielellään ja niihin jotka ovat oikeutettuja vain painetussa ja sähköisessä muodossa oleviin, jos niihinkään. Sen ymmärrän että jos ruotsinkielinen haluaa asua esim Kuopiossa, niin ei kannata odottaa muuta kuin ruotsinkielisiä ohjelmia telkkarissa ja radio ja että netin kautta voi viestiä olemassaolostaan muihin ruotsinkielisiin päin.

Ainoa merkillinen poikkeus tähän ilmiöön taitaa olla mustalaiskulttuuri. Mustalaisia on pieni joukko ja he ovat hajallaan maatamme. Silti heidän oma kulttuurinsa on vahva, huolimatta suomalaisten sitä kohtaan tuntemasta vastenmielisyydestäkin monissa tapauksissa, kautta aikojen. Heiltä kannattaisi ottaa oppia vähemmistöjen kulttuurin säilyttämisessä.
Romaneja yhdistävä tekijä ei ole nykyisin enää kieli, vaan heidän vanhat tapansa joista näkyvin on heidän pukeutumisensa, käytännössä naisväen pukeutuminen, jolla merkataan oma reviiri. Sekä heidän että joidenkin uskontojen joukossa hedelmällisessä iässä olevat naiset ikäänkuin "varataan" oman heimon miehille asettamalla vaatimuksia heidän ulkonäkönsä suhteen, jotta muihin ryhmiin kuuluvat miehet eivät tuntisi kiinnostusta heitä kohtaan, ja sillä halutaan varmistaa yhteisön jatkuvuus. Uskontoihin pohjautuvilla vähemmistöillä on lisäksi omat uskontoon kuuluvat riittinsä, rakennuksensa ja pyhät paikat, omat hautausmaansa jolla erotutaan valtaväestöstä jne.

Suomenruotsalaiset eivät eroa uskonnon tai tapojensa tai pukeutumisensa puolesta suomenkielisistä, vaan heitä yhdistää vain kieli ja omalla kielellä tuotettu kulttuuri kuten teatteri, musiikki ja kirjallisuus. Suomenruotsalaiseksi tullakseen ei ole pakko syntyä sellaiseksi, vaan voi myös tulla menemällä naimisiin sellaisen kanssa, eli suomenruotsalaisuus "vuotaa" sekä sisään että ulospäin, se on paljon löyhempi ryhmä kuin mustalaisuus tai islaminuskoiset. Tietysti toiveena olisi että se ulospäin vuotaminen vähenisi, mutta keinoja sen estämiseksi ei oikein ole.

Jos ruotsin kieli katoaa Suomesta niin katoavat samalla ruotsinkielisetkin. Sen takia ruotsinkieliset myös alueilla joissa he ovat selvässä vähemmistössä pitävät kiinni saavutetuista oikeuksistaan esim laittaa lapset ruotsinkieliseen kouluun tai päiväkotiin, ja pitävät huoli että kielen olemassaolo näkyy myös virallisissa yhteyksissä kuten katukylteissä, telkkarissa ja radiossa kuten myös julkisten liikennevälineiden matkustaja-infoissa, ikäänkuin merkatakseen reviirinsä.

Suomenruotsalaisia voidaan ehkä yhdistää myös sillä että halutaan keskimäärin orientoitua tässä idän ja lännen välisellä kulturellisella ja poliittissella rajaseudulla enemmän pohjoismaisiin veljeskansoihin päin ja länsimielisemmin kuin suomenkieliset keskimäärin. Joillakin siintää ehkä sekin utopia, että pohjoismaat voisivat luoda yhtenäisemmän valtiollisen blokin, ja että ruotsin käyttö työkielenä pohjoismaisissa yhteyksissä palaisi siihen asemaan joka sille kuuluu, ja että Suomi nyt kun on saavuttanut rikkaiden länsinaapureiden elintasonkin, pystyisi houkuttelemaan myös muuttajia muista pohjoismaista tänne ainakin alueille joissa pärjää ruotsiksi, niin että ruotsia puhuvien osuus kohoaisisi sille lukemalle joka alunperin ennen vuotta 1809 vallitsi. Silloin ei enää tarvitsisi pitää yllä ruotsalaisuutta täällä vippaskonstein, vaan se hoituisi itsestään.

t. Rainer
 
Yksikielinen kilvitys busseihin ja raitiovaunuihin olisi minusta kannatettava ajatus. Tällöin määränpää voitaisiin kirjoittaa isommalla ja se näkyisi kauemmaksi. Yleensä ruotsinkielisetkin käyttävät suomenkielisiä nimityksiä paikoista, vaikka muuten puhuisivat ruotsia. Poistuisivatpa sellaiset järjettömyydet kuin "6 Arabia/Arabia" tai "14 Eira/Eira".
 
Takaisin
Ylös