Itä-Helsingin metrosyöttö on kyseenalaisen hyödyllistä yksittäiselle matkustajalle, koska metro ei ole juurikaan nopeampi bussia. Samassa ajassa ajaisi bussin perille asti keskustaan, mutta kun ei ajeta.
Junat ovat suurempikapasiteettisia ja keskittyneempiä liikennevälineitä verrattuna mihinkään bussiin. Kaukojunat ovat tätä korostetummin mutta lisäksi myös huomattavasti nopeampia. Odotukset mukaanlukien jo kohtuullisen lyhyillä matkoilla kannattaa vaivautua istumaan bussista tasaisesti kulkevaan junaan ja takaisin bussiin. Tänäänhän STT tyrkyttää radiouutisissaan juttua matkapahoinvoinnista-- jopa kaksi kolmesta kärsii siitä!! Erityisesti heiluvassa kulkuvälineessä, eli radion kohderyhmän tuntien autossa ja loogisesti myös bussissa. Vaikka olisi jopa hieman hitaampaa, on siis matkaajan kannattavaa istua junaan.
Itä-Helsinkiin palatakseni jos nykymetron linjaus muutettaisiin nopeaksi (esim. sn 120 tai jopa sn 160) ja keskustan ulkopuolisia välipysähdyksiä karsittaisiin ankaralla kädellä muuttuisi bussisyöttö yhtäkkiä kovin mielekkääksi: vaihtamalla junaan pääseekin merkittävästi lyhyemmällä välimatkalla nopeammin kuin suoralla bussilla, vähän pidemmillä matkoilla esim. keskustaan nopeammin kuin autolla. Nopeammalla lähijunalla on muitakin etuja.
Bussi on melko pieni yksikkö. Bussi ei kovin lujaa pääse, huiput noin 100km/h. Toisaalta bussilla on kääntyvät etupyörät ja pystyy kulkemaan ties mistä ilman merkittäviä lisäinvestointeja, teitähän on jo valmiiksi muihin tarkoituksiin. Minusta nämä ominaisuudet suorastaan huutavat tehokkuutta kerääjänä: huippunopeudella ei ole väliä, jos liikennöintitapa ei saavuta huippunopeutta kuin harvoin.
Pitkillä matkoilla, joilla matkanopeus on likimain huippunopeus kaluston rajoitukset tulevat vastaan. Rajoja voi työntää kauemmas kalliimmalla ja raskaammalla uudella kalustolla, bussejen jälkeen käytännössä junalla.
Juna kannattaa rakentaa vain, jos junan kapasiteettia käytetään aluksi tai lähitulevaisuudessa kannattavuuden rajoissa. Käyttöä voi lisätä niputtamalla useita samansuuntaisia bussilla liikennöitäviä pitkän matkan linjoja, joilla junan suurempi nopeus korvaisi pidentyvää matkaa riittävästi. Yksi nipun linjoista muutetaan junayhteydeksi, loput muuttuvat junan syöttäjiksi. Liikenteen kannattavuus syntyy junan pienemmistä (likimain kiinteistä) kustannuksista matkustajaa kohti sekä jäljelle jäävien bussien täyttöasteen nousulla vanhan paikallisliikenteen sekä syntyvän syöttöliikenteen yhdistyessä.
Junat ovat suurempikapasiteettisia ja keskittyneempiä liikennevälineitä verrattuna mihinkään bussiin. Kaukojunat ovat tätä korostetummin mutta lisäksi myös huomattavasti nopeampia. Odotukset mukaanlukien jo kohtuullisen lyhyillä matkoilla kannattaa vaivautua istumaan bussista tasaisesti kulkevaan junaan ja takaisin bussiin. Tänäänhän STT tyrkyttää radiouutisissaan juttua matkapahoinvoinnista-- jopa kaksi kolmesta kärsii siitä!! Erityisesti heiluvassa kulkuvälineessä, eli radion kohderyhmän tuntien autossa ja loogisesti myös bussissa. Vaikka olisi jopa hieman hitaampaa, on siis matkaajan kannattavaa istua junaan.
Itä-Helsinkiin palatakseni jos nykymetron linjaus muutettaisiin nopeaksi (esim. sn 120 tai jopa sn 160) ja keskustan ulkopuolisia välipysähdyksiä karsittaisiin ankaralla kädellä muuttuisi bussisyöttö yhtäkkiä kovin mielekkääksi: vaihtamalla junaan pääseekin merkittävästi lyhyemmällä välimatkalla nopeammin kuin suoralla bussilla, vähän pidemmillä matkoilla esim. keskustaan nopeammin kuin autolla. Nopeammalla lähijunalla on muitakin etuja.
Bussi on melko pieni yksikkö. Bussi ei kovin lujaa pääse, huiput noin 100km/h. Toisaalta bussilla on kääntyvät etupyörät ja pystyy kulkemaan ties mistä ilman merkittäviä lisäinvestointeja, teitähän on jo valmiiksi muihin tarkoituksiin. Minusta nämä ominaisuudet suorastaan huutavat tehokkuutta kerääjänä: huippunopeudella ei ole väliä, jos liikennöintitapa ei saavuta huippunopeutta kuin harvoin.
Pitkillä matkoilla, joilla matkanopeus on likimain huippunopeus kaluston rajoitukset tulevat vastaan. Rajoja voi työntää kauemmas kalliimmalla ja raskaammalla uudella kalustolla, bussejen jälkeen käytännössä junalla.
Juna kannattaa rakentaa vain, jos junan kapasiteettia käytetään aluksi tai lähitulevaisuudessa kannattavuuden rajoissa. Käyttöä voi lisätä niputtamalla useita samansuuntaisia bussilla liikennöitäviä pitkän matkan linjoja, joilla junan suurempi nopeus korvaisi pidentyvää matkaa riittävästi. Yksi nipun linjoista muutetaan junayhteydeksi, loput muuttuvat junan syöttäjiksi. Liikenteen kannattavuus syntyy junan pienemmistä (likimain kiinteistä) kustannuksista matkustajaa kohti sekä jäljelle jäävien bussien täyttöasteen nousulla vanhan paikallisliikenteen sekä syntyvän syöttöliikenteen yhdistyessä.