Epämiellyttävä totuus on, että poikkeukselliset rataverkot, laskettiin ne sitten rautateiksi tai raitioteiksi, ovat aina ongelmallisia kalustohankintojen kannalta. Valtaosa raidekaluston valmistajista valmistaa vain tyypillisimmille rataverkoille soveltuvaa hyllytavaraa. Se ei ole Helsingin syrjimistä, vaan normaalia skaalaetujen huomioimista.
Poikkeuksellisten rataverkkojen huomioiminen tuottaa tuotteen, joka soveltuu vähän muuallekin, mutta samalla tuotekehityksen kustannukset nousevat, ja valitut tekniset ratkaisut eivät välttämättä enää ole samat jotka ovat optimeja 90 % muista systeemeistä. Helsingissä ei ole vain vähän harvinaisempi raideleveys (1000 mm eikä länsimaissa yleisempi 1435 mm), vaan myös tämän raideleveyden kanssa melko poikkeuksellinen korileveys (2420 mm), poikkeuksellisen jyrkät kaarresäteet ja niinikään poikkeuksellisen mäkinen rataverkko. Hyvin monia poikkeustekijöitä siis.
Nyt Helsinki saa näistä vaikeuksistaan huolimatta hyvät raitiovaunut. Mutta ehkä se ei riitä? Ehkä olisi parempi muuttaa verkostoa niin, että raideleveys olisi toinen, vaunujen korileveys olisi toinen ja vaaditut kaarresäteet loivemmat. Jos siis tavoite ei ole hyvä lopputulos vaan hyvältä näyttävä hankintaprosessi.