- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Vs: Uuden hallituksen liikennepolitiikka?
Nyt viilaan kyllä pilkkua, mutta jos ajatellaan sopimusta oikeustoimena, se on aina kahden osapuolen välinen. Sillä ei siis käsittääkseni voi suoraan olla kolmansia osapuolia sitovia vaikutuksia. (Esimerkiksi Antero ja minä emme voi keskenämme sopia että Ultrix ei vastaisuudessa saa kirjoitella tänne. Tai siis voimme, mutta se ei millään tavalla sido Ultrixia.) Sen sijaan sopimuksessa voidaan sopia että yksi sopimusosapuoli lupaa esimerkiksi jotain vastiketta vastaan antaa toiselle yksinoikeuden tiettyyn toimintaan. Tällöin sopimus on muodollisesti EU:n vaatimuksen mukainen. Mutta ei kai se yksinoikeus silti synny sillä, että kaksi osapuolta sopivat siitä keskenään? Kai se sentään pitää saattaa voimaan viranomaisen (toinen sopimusosapuoli) tekemällä erillisellä päätöksellä? Sopimushan ei ole päätös. Onko tällaista päätöstä olemassa? Eli onko yksinoikeus juridisesti edes voimassa?
Kun vielä vähän tarkemmin mietin niin kyse on siis siitä, että sopimus sitoo toki yksinoikeuden myöntänyttä viranomaista. Jos viranomainen myöntää muita liikennöintioikeuksia, se rikkoo yksinoikeussopimusta. Mutta jos minä haluaisin aloittaa junaliikenteen ja anoisin liikennöintilupaa, se yksinoikeus ei olisi silti kannaltani voimassa minun oikeuksiani rajoittavana säädöksenä ellei siitä ole erikseen viranomaispäätöksellä tai asetuksella määrätty. Ja tässä tilanteessa voisin vedota tuohon muotoseikkaan. Toki se varmaan sitten korjattaisiin pikavauhtia antamalla mainittu päätös. Eikä valituksella olisi juuri menestymisen mahdollisuuksia jos sopimus on EU-määräysten mukainen. No jaa, yritän nyt vain haarukoida mitä heikkouksia tässä juridisessa rakennelmassa voisi olla...
EU-laki – joka menee Suomen lain edelle – sallii tehdä sopimukseen perustuvan yksinoikeuden, mutta sillä edellytyksellä, että sopimuspuolelle asetetaan myös julkisen palvelun velvoite. Tämä on nyt sopimukseen sisällytetty. Näin ollen yksinoikeussopimus on lainmukainen ja laillinen este kolmannelle osapuolelle. Sopimusta ei voi hakea purettavaksi sillä perusteella, että se loukkaa kolmannen osapuolen oikeutta harjoittaa elinkeinoa. En ole juristi, mutta näin olen ymmärtänyt.
Nyt viilaan kyllä pilkkua, mutta jos ajatellaan sopimusta oikeustoimena, se on aina kahden osapuolen välinen. Sillä ei siis käsittääkseni voi suoraan olla kolmansia osapuolia sitovia vaikutuksia. (Esimerkiksi Antero ja minä emme voi keskenämme sopia että Ultrix ei vastaisuudessa saa kirjoitella tänne. Tai siis voimme, mutta se ei millään tavalla sido Ultrixia.) Sen sijaan sopimuksessa voidaan sopia että yksi sopimusosapuoli lupaa esimerkiksi jotain vastiketta vastaan antaa toiselle yksinoikeuden tiettyyn toimintaan. Tällöin sopimus on muodollisesti EU:n vaatimuksen mukainen. Mutta ei kai se yksinoikeus silti synny sillä, että kaksi osapuolta sopivat siitä keskenään? Kai se sentään pitää saattaa voimaan viranomaisen (toinen sopimusosapuoli) tekemällä erillisellä päätöksellä? Sopimushan ei ole päätös. Onko tällaista päätöstä olemassa? Eli onko yksinoikeus juridisesti edes voimassa?
Kun vielä vähän tarkemmin mietin niin kyse on siis siitä, että sopimus sitoo toki yksinoikeuden myöntänyttä viranomaista. Jos viranomainen myöntää muita liikennöintioikeuksia, se rikkoo yksinoikeussopimusta. Mutta jos minä haluaisin aloittaa junaliikenteen ja anoisin liikennöintilupaa, se yksinoikeus ei olisi silti kannaltani voimassa minun oikeuksiani rajoittavana säädöksenä ellei siitä ole erikseen viranomaispäätöksellä tai asetuksella määrätty. Ja tässä tilanteessa voisin vedota tuohon muotoseikkaan. Toki se varmaan sitten korjattaisiin pikavauhtia antamalla mainittu päätös. Eikä valituksella olisi juuri menestymisen mahdollisuuksia jos sopimus on EU-määräysten mukainen. No jaa, yritän nyt vain haarukoida mitä heikkouksia tässä juridisessa rakennelmassa voisi olla...
Viimeksi muokattu: