On tämä vaan sellainen farssi, ettei tähän taida pystyä mikään muu kuin Höseli. HS kertoo 40 minuutin mittaisista jonotusajoista sille ainoalle automaatille lentoasemalla – tai onhan siellä automaatteja, mutta ne on merkitty harhaanjohtavasti ja piilotettu taitavasti. Muistan nähneeni ainakin tuloaulassa 1, siis matkatavarahihna-aulassa, tällaisen. Ehkä 2A:ssakin on? Voihan sinne koneita roiskia, jos niitä on ylenmäärin, mutta kun ei ole, pitäisi ymmärtää, miten lentomatkustaja toimii ja sijoittaa ne harvat koneet sen mukaan. Ehkä Höselin virkamiehistö ei matkusta lentokoneella, tai ei ainakaan jatka lentoasemilta joukkoliikenteellä. Jos jatkaisi, olisi ehkä havainnut senkin, että Madridin nelosterminaalin metroasemalla on siistissä rivissä 11 automaattia vierekkäin. Ei ole jonoja.
Lentomatkustajalla on putkinäkö ja pahinta luokkaa. Hän tekee yhden asian kerrallaan. Kun hän näkee matkatavarahihnan, hän odottaa laukkuaan. Korkeintaan valmistautuu henkisesti menemään tullin läpi. Mutta ei todellakaan vielä mieti mitään sellaista kuin junalipun ostaminen. Vasta tullin jälkeen on aika suunnata kohti junaa, ja siellä asemalla sitten rupeaa katse hakemaan lippuautomaattia tai -tiskiä. Tuossa vaiheessa ei välttämättä ole vielä hankittu paikallista valuuttaa, tai jos onkin, niin lähtömaan valuutanvaihtopiste on ystävällisesti antanut sen satasen seteleinä. Ja kun se automaatti löytyy, niin ei siinä tule mieleen, että josko kaukana alhaalla rullaportaiden alapäässä voisi olla vielä lisää automaatteja – mennäänpä laukkujen kanssa katsomaan ja jos ei ole, tullaan takaisin ylös.
Farssin jatkeeksi HSL:n tiedottaja sönkötää lehdessä jostain mobiiliapplikaatiosta ja lentoaseman wifi-verkosta (tiedoksi, että turisti ei hanki joka Jumalan kaupungissa erikseen jotain appeja päästäkseen matkustamaan paikallisliikenteessä). Konnarit ovat edelleen junissa "asiakaspalvelutehtävissä", mistä lehdet ovat saaneet hauskasti piikittelyn aiheita, kun ainoaa asiakaspalvelua on asiakkaiden heittäminen ulos junasta. Asemilla ei edelleenkään ole automaatteja, ja kun niitä sinne joskus tulee, ne eivät ota vastaan rahaa. USA:ssa tällainen toteutus olisi johtanut jo vähintään yhden pomon eroon työtehtävistään.
Soisin muuten, että automaatteja kehitettäisiin nykyisestä. Ne eivät vielä esimerkiksi tiedustele, tykkääkö asiakas HK:n sinisestä, joten ostotapahtuma etenee turhan nopeasti kohti viimeistä vaihetta. Maksutapojakin on aivan liian monta – eikö olisi yksinkertaisempaa, että hyväksyttäisiin vain JCB-kortti maksuksi?
---------- Viestit yhdistetty klo 04:19 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 03:52 ----------
HSL ei voi sellaista oikeutta antaa, vaan tarkastusmaksulain mukaan matkalippujen tarkastajan hyväksyy tehtäväänsä se poliisilaitos, jonka toimialueeseen tarkastusmaksun perimisoikeuden saanut kunta kuuluu taikka jonka toimialueella laissa mainitun muun julkisyhteisön kotipaikka on. Tarkastajaksi hyväksymisen edellytyksenä on mm., että henkilö on virkasuhteessa tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneeseen julkisyhteisöön. Tarkastusmaksun perimisoikeus taas voidaan myöntää vain kunnalle sekä pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta annetun lain (829/2009) 3 §:ssä tarkoitetulle kuntayhtymälle (=HSL), jolle rautatieliikenteen osalta voidaan myöntää oikeus tarkastusmaksun keräämiseen valtakunnallisesti.
Eli siis HSL-alueella tarkastusmaksun määräämiseen oikeutettujen tarkastajien on oltava virkasuhteessa HSL:ään.
Nämä on tällaisia saman luokan typeriä byrokraattisia tekosyitä kuin se, miksei HKL:n raivausauton henkilökunta voisi kirjoittaa pysäköintivirhemaksua. Jos tämä tahdottaisiin ratkaista, siihen menisi yhtä paljon aikaa kuin tarkastajakurssin pitämiseen – konnarit kurssille huomispäivänä, ja jokaiselle virka Höselistä. Viran ei tarvitse olla täyspäiväinen, riittää, että sovitaan, mikä %-osuus palkasta kierrätetään Höselin kautta, Höseli tietysti laskuttaa vastaavan summan VR:ltä. Olisi sitten konnareilla edes joku järkevä tehtävä. Toisaalta vähän epäilen, voisiko niitä tarkastusmaksuja siltikään määrätä. Matkalippujen hankintaa kun ei tällä hetkellä todellakaan ole järjestetty varmaksi. Mielenkiintoista olisikin viedä keissi hallinto-oikeuteen tähän vedoten.
Jossain toisessa keskustelussa kauan sitten pohdittiin sitäkin, missä oloissa maksua ei voi määrätä. Minä kerroin muistavani, että laissa oli jotain reunaehtoja siihen malliin, että jos ei lippua mistään kohtuudella saa, ei voi tarkastusmaksuakaan määrätä. Mutta sieltä laista ei sellaista kuitenkaan löytynyt. Kun nyt kaivoin Finlexiä ja hain alkuperäisen vuoden 1979 säädöksen, niin siellä tämä §4 loppu kuuluu näin: "Oikeus tarkastusmaksun perimiseen on myönnettävä edellytyksin, että matkalippujen hankinta ja käyttäminen sekä tarkastus järjestetään yksinkertaiseksi ja varmaksi." Tämä on nykyistä muotoilua matkustajaystävällisempi versio. Jos tämä olisi edelleen voimassa, voisi perustellusti väittää, että matkalippujen hankinta ei ole yksinkertaista, kun automaatti puuttuu, kioski on suljettu, mobiililippu edellyttää älykännykkää ja niin edelleen. No, lakia on muutettu, joten nyt pitää vaan odottaa ennakkotapausta.