Konduktöörien poistaminen lähijunista

Miksi lähijunassa asemalla oleva automaatti ei kelpaisi jos se metrossa kelpaa? Siis sitten kun automaatit joka asemalle saadaan. Jonkinlainen käteismaksumahdollisuus olisi toki syytä olla.

Noiden automaattien olisi kyllä syytä olla laiturilla eikä jossain piilossa kaukana junien lähtöpaikoista. Esimerkiksi nykyinen Helsingin aseman lähijunien lipunmyynti on erittäin surkea esitys, kun päärautatieasemalla on poikkeuksellisen paljon satunnaisasiakkaita, kuten lentokentälläkin, joten jokaiselta kaupunkiratajunien laiturilta, siltä kohdalta mistä junat yleensä lähtevät, pitäisi löytyä automaatti, joka on merkitty todella selvästi.
 
Onko lähiliikenteen lipunmyymättömyyskulttuuri muuten VR:n vai HSL:n ideoimaa, eli onko sillä operaattorilla, joka seuraavassa kilpailutuksessa syrjäyttää VR:n HSL:n liikenteen operaattorin paikalta jälleen oikeus luoda omanlaisensa tyyli?

HSL ei halua maksaa ihmislipunmyyjistä tilaamissaan junissa. VR ilmeisesti totesi, ettei kannata ainoastaan omia lähijunia (R, Z) varten ylläpitää järjestelmää.

Tämä nyt käytössä oleva "neuvovat ja kiertelevät konduktöörit"-systeemikin lienee väliaikainen kompromissi, eikä kilpailutuksen jälkeen ole taatusti niitäkään, ihan riippumatta mikä operaattori liikennöinnin saa.
 
Onko lähiliikenteen lipunmyymättömyyskulttuuri muuten VR:n vai HSL:n ideoimaa, eli onko sillä operaattorilla, joka seuraavassa kilpailutuksessa syrjäyttää VR:n HSL:n liikenteen operaattorin paikalta jälleen oikeus luoda omanlaisensa tyyli?

Lipunmyynti joka junassa on iso kustannuskysymys. HSL:llä on iso intressi saada korkeat junaliikenteen kustannukset alas ja konduktöörien poistaminen kokonaan junista tiputtaa kustannuksia reilusti. Nyt ollaan vaan jossain oudossa välivaiheessa kun turhille konduktööreille on keksittävä jotain tekemistä, kun on ilmeisesti päätetty ettei lähijunien lipunmyynnistä vapautunutta ylimääräistä henkilökuntaa nopeasti irtisanota, vaan käytetään ainakin jonkin aikaa luonnollista poistumaa, jossa konduktöörien määrä vähenee hiljalleen. Toki juuri nyt varsinainen byrokratian kukkanen on, että HSL ei ole antanut konduktööreille oikeutta jakaa tarkastusmaksuja. Kuitenkin HSL ostaa yhä käytännössä konduktöörien työpanosta.
 
Toki juuri nyt varsinainen byrokratian kukkanen on, että HSL ei ole antanut konduktööreille oikeutta jakaa tarkastusmaksuja.

HSL ei voi sellaista oikeutta antaa, vaan tarkastusmaksulain mukaan matkalippujen tarkastajan hyväksyy tehtäväänsä se poliisilaitos, jonka toimialueeseen tarkastusmaksun perimisoikeuden saanut kunta kuuluu taikka jonka toimialueella laissa mainitun muun julkisyhteisön kotipaikka on. Tarkastajaksi hyväksymisen edellytyksenä on mm., että henkilö on virkasuhteessa tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneeseen julkisyhteisöön. Tarkastusmaksun perimisoikeus taas voidaan myöntää vain kunnalle sekä pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta annetun lain (829/2009) 3 §:ssä tarkoitetulle kuntayhtymälle (=HSL), jolle rautatieliikenteen osalta voidaan myöntää oikeus tarkastusmaksun keräämiseen valtakunnallisesti.

Eli siis HSL-alueella tarkastusmaksun määräämiseen oikeutettujen tarkastajien on oltava virkasuhteessa HSL:ään.
 
Lipunmyynti joka junassa on iso kustannuskysymys. HSL:llä on iso intressi saada korkeat junaliikenteen kustannukset alas ja konduktöörien poistaminen kokonaan junista tiputtaa kustannuksia reilusti. Nyt ollaan vaan jossain oudossa välivaiheessa kun turhille konduktööreille on keksittävä jotain tekemistä, kun on ilmeisesti päätetty ettei lähijunien lipunmyynnistä vapautunutta ylimääräistä henkilökuntaa nopeasti irtisanota, vaan käytetään ainakin jonkin aikaa luonnollista poistumaa, jossa konduktöörien määrä vähenee hiljalleen. Toki juuri nyt varsinainen byrokratian kukkanen on, että HSL ei ole antanut konduktööreille oikeutta jakaa tarkastusmaksuja. Kuitenkin HSL ostaa yhä käytännössä konduktöörien työpanosta.

Tarkastusmaksulakia tulisi muuttaa, jotta konduktööreille voitaisiin antaa oikeus kirjoittaa tarkastusmaksuja (voi tosin olla perustuslain näkökulmasta ongelmallista, jos yksityisen yrityksen työsuhteiset työntekijät voisivat kirjoittaa suoraan perintäkelpoisia hallintomaksuja).

Vaikea tilanne työntekijöiden kannalta. Nykyinen lähiliikenteen konnareiden toimenkuva on mielestäni täysin turha yöjunien valvontaa lukuun ottamatta, joissa varsinaisille järjestyksenvalvojille tosin on enemmän tarvetta (ja jotka voisivat myös tarkastaa liput). VR:llä on varmaan intressissä jättää konnarit lippuja tarkastamaan omalla lähiliikennealueellaan, joita auttaa työssään yöllä järjestyksenvalvojat.

Vaikka osa siirtyisi tulevina vuosina HSL:n tarkastajiksi, osa jatkaisi VR:n lähiliikenteessä ja osa eläköityisi, niin silti jää jäljelle merkittävä määrä nykyisiä lähiliikenteen konduktöörejä, joille ei löydy oikein mitään tekemistä. Ainut jäljellä oleva vaihtoehto on siirtyä kaukoliikenteen konduktööriksi; siirtymistä voidaan avittaa asettamalla lähiliikenteen konduktöörit etusijalle vapautuviin paikkoihin.
 
Sinällään on ymmärrettävää, että lipunmyynnistä lähijunissa halutaan luopua, ja sitten kun homma toimii, kuten vaikka metrossa, ongelmaa asiassa ei enää ole.

Mutta tilanne juuri nyt on käsittämätön: ilmeisesti automaatit eivät toimi joka asemalla ja kokonaisuudessa muutenkin olisi vielä virittämisestä, mutta lippujen myynti junissa on jo lopetettu, mutta konduktöörit kulkevat junissa yhä. Kaiken järjen mukaan konduktöörit voisivat myydä lippuja niin kauan, kunnes lippuautomaatit toimivat kunnolla, ja sen jälkeen he voisivat siirtyä ohjaamaan ihmisiä automaatin käyttöön. Kun konduktöörit kuitenkin olisivat käytettävissä. Mutta nyt ainoaa asiakaspalvelua, mitä he voivat lipunostossa epäonnistuneelle tarjota, on heittäminen ulos junasta. Joskin asiakkaista poliisikin puhuu, ja asiakkaaksi kutsuminen alkaa olla jo solvaamista.
 
Pasilan väliaikaisella asemalla oli uusi automaatti, joka antaisi sekä HSL- että VR-lippuja. Mutta automaatin päällä oli tarra , jossa luki " Ei käytössä". A-junamatkan aikana Pasilan ja Pitäjänmäen välillä kuulutetaan kolme kertaa Suomeksi, Ruotsiksi ja Englanniksi lipunmyynnin lopettamisesta lukuisine täydennysselostuksineeen.

Junassa oli kaksi heiverröistä nuorta miestä, jotka kulkivat junassa tarkistamassa lippuja. Asultaan huomioliiveineen muistuttavat enemmän asfalttityöläisiä. Seisoin Valimon jälkeen oven läheisyydessä parin muun kanssa ja meiltä ei tarkastettu. Heidän käytössään ollut pieni laite olisi nopean tarkistuksen mahdollistanut.

On vähän omituista touhua.
 
On tämä vaan sellainen farssi, ettei tähän taida pystyä mikään muu kuin Höseli. HS kertoo 40 minuutin mittaisista jonotusajoista sille ainoalle automaatille lentoasemalla – tai onhan siellä automaatteja, mutta ne on merkitty harhaanjohtavasti ja piilotettu taitavasti. Muistan nähneeni ainakin tuloaulassa 1, siis matkatavarahihna-aulassa, tällaisen. Ehkä 2A:ssakin on? Voihan sinne koneita roiskia, jos niitä on ylenmäärin, mutta kun ei ole, pitäisi ymmärtää, miten lentomatkustaja toimii ja sijoittaa ne harvat koneet sen mukaan. Ehkä Höselin virkamiehistö ei matkusta lentokoneella, tai ei ainakaan jatka lentoasemilta joukkoliikenteellä. Jos jatkaisi, olisi ehkä havainnut senkin, että Madridin nelosterminaalin metroasemalla on siistissä rivissä 11 automaattia vierekkäin. Ei ole jonoja.

Lentomatkustajalla on putkinäkö ja pahinta luokkaa. Hän tekee yhden asian kerrallaan. Kun hän näkee matkatavarahihnan, hän odottaa laukkuaan. Korkeintaan valmistautuu henkisesti menemään tullin läpi. Mutta ei todellakaan vielä mieti mitään sellaista kuin junalipun ostaminen. Vasta tullin jälkeen on aika suunnata kohti junaa, ja siellä asemalla sitten rupeaa katse hakemaan lippuautomaattia tai -tiskiä. Tuossa vaiheessa ei välttämättä ole vielä hankittu paikallista valuuttaa, tai jos onkin, niin lähtömaan valuutanvaihtopiste on ystävällisesti antanut sen satasen seteleinä. Ja kun se automaatti löytyy, niin ei siinä tule mieleen, että josko kaukana alhaalla rullaportaiden alapäässä voisi olla vielä lisää automaatteja – mennäänpä laukkujen kanssa katsomaan ja jos ei ole, tullaan takaisin ylös.

Farssin jatkeeksi HSL:n tiedottaja sönkötää lehdessä jostain mobiiliapplikaatiosta ja lentoaseman wifi-verkosta (tiedoksi, että turisti ei hanki joka Jumalan kaupungissa erikseen jotain appeja päästäkseen matkustamaan paikallisliikenteessä). Konnarit ovat edelleen junissa "asiakaspalvelutehtävissä", mistä lehdet ovat saaneet hauskasti piikittelyn aiheita, kun ainoaa asiakaspalvelua on asiakkaiden heittäminen ulos junasta. Asemilla ei edelleenkään ole automaatteja, ja kun niitä sinne joskus tulee, ne eivät ota vastaan rahaa. USA:ssa tällainen toteutus olisi johtanut jo vähintään yhden pomon eroon työtehtävistään.

Soisin muuten, että automaatteja kehitettäisiin nykyisestä. Ne eivät vielä esimerkiksi tiedustele, tykkääkö asiakas HK:n sinisestä, joten ostotapahtuma etenee turhan nopeasti kohti viimeistä vaihetta. Maksutapojakin on aivan liian monta – eikö olisi yksinkertaisempaa, että hyväksyttäisiin vain JCB-kortti maksuksi?

---------- Viestit yhdistetty klo 04:19 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 03:52 ----------

HSL ei voi sellaista oikeutta antaa, vaan tarkastusmaksulain mukaan matkalippujen tarkastajan hyväksyy tehtäväänsä se poliisilaitos, jonka toimialueeseen tarkastusmaksun perimisoikeuden saanut kunta kuuluu taikka jonka toimialueella laissa mainitun muun julkisyhteisön kotipaikka on. Tarkastajaksi hyväksymisen edellytyksenä on mm., että henkilö on virkasuhteessa tarkastusmaksun perimisoikeuden saaneeseen julkisyhteisöön. Tarkastusmaksun perimisoikeus taas voidaan myöntää vain kunnalle sekä pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta annetun lain (829/2009) 3 §:ssä tarkoitetulle kuntayhtymälle (=HSL), jolle rautatieliikenteen osalta voidaan myöntää oikeus tarkastusmaksun keräämiseen valtakunnallisesti.

Eli siis HSL-alueella tarkastusmaksun määräämiseen oikeutettujen tarkastajien on oltava virkasuhteessa HSL:ään.

Nämä on tällaisia saman luokan typeriä byrokraattisia tekosyitä kuin se, miksei HKL:n raivausauton henkilökunta voisi kirjoittaa pysäköintivirhemaksua. Jos tämä tahdottaisiin ratkaista, siihen menisi yhtä paljon aikaa kuin tarkastajakurssin pitämiseen – konnarit kurssille huomispäivänä, ja jokaiselle virka Höselistä. Viran ei tarvitse olla täyspäiväinen, riittää, että sovitaan, mikä %-osuus palkasta kierrätetään Höselin kautta, Höseli tietysti laskuttaa vastaavan summan VR:ltä. Olisi sitten konnareilla edes joku järkevä tehtävä. Toisaalta vähän epäilen, voisiko niitä tarkastusmaksuja siltikään määrätä. Matkalippujen hankintaa kun ei tällä hetkellä todellakaan ole järjestetty varmaksi. Mielenkiintoista olisikin viedä keissi hallinto-oikeuteen tähän vedoten.

Jossain toisessa keskustelussa kauan sitten pohdittiin sitäkin, missä oloissa maksua ei voi määrätä. Minä kerroin muistavani, että laissa oli jotain reunaehtoja siihen malliin, että jos ei lippua mistään kohtuudella saa, ei voi tarkastusmaksuakaan määrätä. Mutta sieltä laista ei sellaista kuitenkaan löytynyt. Kun nyt kaivoin Finlexiä ja hain alkuperäisen vuoden 1979 säädöksen, niin siellä tämä §4 loppu kuuluu näin: "Oikeus tarkastusmaksun perimiseen on myönnettävä edellytyksin, että matkalippujen hankinta ja käyttäminen sekä tarkastus järjestetään yksinkertaiseksi ja varmaksi." Tämä on nykyistä muotoilua matkustajaystävällisempi versio. Jos tämä olisi edelleen voimassa, voisi perustellusti väittää, että matkalippujen hankinta ei ole yksinkertaista, kun automaatti puuttuu, kioski on suljettu, mobiililippu edellyttää älykännykkää ja niin edelleen. No, lakia on muutettu, joten nyt pitää vaan odottaa ennakkotapausta.
 
(tiedoksi, että turisti ei hanki joka Jumalan kaupungissa erikseen jotain appeja päästäkseen matkustamaan paikallisliikenteessä).

hmmm... muistan kyllä itse useassa kaupungissa etsineeni turistilippua, ennen muinoin se ei ollut ihan helppoa ja sitten sai koko päivän vedellä... Joten applikaatio voisi ja on varmasti järkevä toimiva ratkaisu?
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
hmmm... muistan kyllä itse useassa kaupungissa etsineeni turistilippua, ennen muinoin se ei ollut ihan helppoa ja sitten sai koko päivän vedellä... Joten applikaatio voisi ja on varmasti järkevä toimiva ratkaisu?

HSL:llä on toki mobiililippuapplikaatio, mutta sillä ei voi ostaa kuin kertalippuja. Vuorokausilippuja ei mobiilisti myydä. Miksi ihmeessä ei myydä?
 
Viimeksi muokattu:
Ühiskaartin lataaminen on kätevää. Visa-kortilla lisää arvoa sivulta https://tallinn.pilet.ee/buy ja samalla selviää myös kortilla oleva nykyinen ja uusi saldo. Voisi Höseli ottaa mallia Virosta näissä lipunhankintaa liittyvissä asioissa.

Ja huippuluokkaa on myös Tallinnan uusien raitiovaunujen matkustajainformaationäytöt.
 
Jossain toisessa keskustelussa kauan sitten pohdittiin sitäkin, missä oloissa maksua ei voi määrätä. Minä kerroin muistavani, että laissa oli jotain reunaehtoja siihen malliin, että jos ei lippua mistään kohtuudella saa, ei voi tarkastusmaksuakaan määrätä. Mutta sieltä laista ei sellaista kuitenkaan löytynyt. Kun nyt kaivoin Finlexiä ja hain alkuperäisen vuoden 1979 säädöksen, niin siellä tämä §4 loppu kuuluu näin: "Oikeus tarkastusmaksun perimiseen on myönnettävä edellytyksin, että matkalippujen hankinta ja käyttäminen sekä tarkastus järjestetään yksinkertaiseksi ja varmaksi." Tämä on nykyistä muotoilua matkustajaystävällisempi versio. Jos tämä olisi edelleen voimassa, voisi perustellusti väittää, että matkalippujen hankinta ei ole yksinkertaista, kun automaatti puuttuu, kioski on suljettu, mobiililippu edellyttää älykännykkää ja niin edelleen. No, lakia on muutettu, joten nyt pitää vaan odottaa ennakkotapausta.

Lain tarkat sanamuodot menee niin, että tarkastusoikeuden myöntämiseksi pitää lippujen hankinnan olla yksinkertaista ja varmaa, ja tarkastusmaksua annettaessa on voimassa kohtuus. Eli me tavalliset kuolevaiset ei voida sille mitään, jos HSL saa tarkastaa lippuja ja niitä voi ostaa vain helmikuun 29. päivä, me voimme vain kiistää maksun kohtuuttomuuteen vedoten, mikä ei liene ihan helppoa. Kohtuuttomuus vaatii minusta paljon enemmän kuin yksinkertaisuuden laiminlyönti.

Jos joutuu vaikka kävelemään kilometrin ostaakseen lipun se ei ole yksinkertaista mutta en tiedä pitäisikö hallinto-oikeus sitä kohtuullisena vai ei. Varmin tapa saada ennakkotapaus on varmaan se, että nousee kyytiin sellaiselta asemalta, ettei useamman kilometrin säteellä ole automaattia eikä R-kioskia. Se, että älypuhelimessa pitää olla akkua katsotaan varmasti kohtuuttomaksi vaatimukseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Yksilöityä tarkastusmaksua ei peruuteta sen vuoksi, että lippujen ostaminen jonkun mielestä ei ole tällä hetkellä yksinkertaista ja varmaa. Sen sijaan LVM voisi halutessaan selvittää tulisiko HSL:ltä viedä oikeus tarkastusmaksujen perimiseen junassa tilanteesta johtuen. Siihen voisi hyvinkin olla tarkastusmaksulain 7 § mukaiset perusteet. Se miten asian saisi LVM:ssä vireille onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Jos joku haluaa sen selvittää täällä niin voisihan sitä jotain kirjelmöidä ministeriöön...
 
Kyllä minä sitä lakia vähän samalla tavalla luin, eli että jos edellytykset tarkastusmaksuoikeuden antamiseksi täyttyvät, niin sitten kunta(yhtymä) saa lätkiä niitä, kun sille se oikeus on annettu. Mielenkiintoista olisi kuitenkin, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa edellytykset tarkastusmaksuoikeuden antamiseksi eivät enää täytykään, mutta oikeutta ei ole kuitenkaan otettu pois. Tietysti virhe on LVM:n, joka ei sitä oikeutta ole poistanut. Mutta kärsijäksi epäilemättä jäisi yksittäinen kansalainen.

Laki toteaa: "Oikeuden myöntämistä koskevassa päätöksessä määritellään tarkastustoiminnan piirissä oleva joukkoliikenne ja siihen voidaan tarvittaessa liittää matkalippujen hankinnan järjestämistapaan ja niiden käytön yksinkertaisuuteen, tarkastajien perehdyttämiseen, järjestelmästä tiedottamiseen sekä tarkastusmaksujen perimisessä sovellettavaan yhteistoimintaan liittyviä ehtoja." Olisipa mielenkiintoista nähdä, onko päätökseen näitä ehtoja liitetty, millaisia ne ovat, ja täyttyvätkö ehdot.
 
Lipunmyynti joka junassa on iso kustannuskysymys. HSL:llä on iso intressi saada korkeat junaliikenteen kustannukset alas ja konduktöörien poistaminen kokonaan junista tiputtaa kustannuksia reilusti. Nyt ollaan vaan jossain oudossa välivaiheessa kun turhille konduktööreille on keksittävä jotain tekemistä, kun on ilmeisesti päätetty ettei lähijunien lipunmyynnistä vapautunutta ylimääräistä henkilökuntaa nopeasti irtisanota, vaan käytetään ainakin jonkin aikaa luonnollista poistumaa, jossa konduktöörien määrä vähenee hiljalleen. Toki juuri nyt varsinainen byrokratian kukkanen on, että HSL ei ole antanut konduktööreille oikeutta jakaa tarkastusmaksuja. Kuitenkin HSL ostaa yhä käytännössä konduktöörien työpanosta.

Vantaan sanomat uutisoi tänään: Rajuja väitteitä lippu-uudistuksen ongelmista - Lähde VR:n sisältä: "konduktöörien pahoinvointi näkyy jo selvästi".
Uusi konduktöörimalli on johtanut työvoimapulaan ja tänä vuonna järjestetään kaksi konduktöörikurssia joilla koulutetaan 30 uutta konduktööriä. Juttuun on haastateltu entistä lähiliikennekonduktööriä jonka mukaan lisääntyneet sairauspoissaolot olisivat syynä henkilöstövajeeseen. "melkein päivittäin olen kuullut, että saikulle lähdetään, koska työ ei nappaa, ahdistaa tai muuta. Rasitussaikkuja taas tulee siksi, että seistään jalkojen varassa 10-12 päivässä poislukien ruokatauko. Siihen kun lisätään liikkuva kalusto on paletti kasassa", Mika kertoo.

Eli samaa henkilöstömäärää pidetään keinotekoisesti yllä vaikka nykymallissa fiksuinta olisi vähentää turhaksi käynyttä henkilökuntaa luonnollisen poistuman kautta. Suurin osa lähiliikennekondareista olisikin pitänyt siirtää HSL:n palvelukseen matkalippujen tarkastajiksi jolloin siitä junissa kiertämisestä olisi aidosti hyötyä. Mutta kun byrokratia on mitä on, niin eihän mitään järkevää voida toteuttaa.
 
Takaisin
Ylös