Kuljettajien toiminta

Mä en kyllä ymmärrä miksi pitää olla noin ankara lipun valvominen kuljettajalla, että pitää kysellä asiakkaan henkkareita. Tuollaisia tilanteita varten on olemassa matkalippujen tarkastajat.
Juurikin näin. Ymmärrän, että virkaoikeuksia henkilöllisyystodennuksiin omaavat tarkastajat ikääni usein kyseenalaistavat ja henkkareita kysyvät, koska ulkonäöllisesti olen paljolti muuta kuin alaikäinen, mutta kuljettajan huutoshow, väkisin (lakisääteisten virka)oikeuksien ulkopuolelle pyrkiminen ja kirosanojen täydentämä solvaaminen varsinkin juuri ikäryhmän kertovan henkilökohtaisen (eli vain yhdellä laitteella ja virallisen henkilöllisyyden vahvistamisen avulla toimivan) KELAn myöntämän opiskelijalipun takia kertoo kyllä täydestä asennevammasta ja soveltumattomuudesta edustamalleen alalle.
 
Muutenkin nämä koululais- ja opiskelijaliput sekä niiden käytännöt tuntuvat olevan kuljettajille välillä aivan shokkeja.
HSL-alue on lippukäytännöiltään yksi helpoimmista paikoista ajaa linja-autoa Suomessa, suorastaan lasten leikkiä maan parhaalla tuntipalkalla (jonka pitäisi motivoida opettelemaan se vähä, mikä pitää?). Miten voi olla silti noin paljon osaamattomuutta? Saisivat kokeilla maakuntaliikennettä, missä kuljettaja myy lippuja kortilla ja käteisellä sekä on lukuisia erilaisia lipputuotteita ja olenpa joutunut monta kertaa lataamaan kuukausikortinkin asiakkaalle kesken linjan (ei ole joka pitäjässä R-kioskia).

Terminaalista pitää muistaa ottaa mahdollinen pakettirahti kuormaan. Tietyissä paikoissa "on sovittu" että vuoro odottaa toista vaihtoyhteysvuoroa, junaa tai koulun päättymistä ja muuta vastaavaa nippelitietoa pitää vain tietää. Sinulla ei ole diginäyttöä, vaan pitkä reitti erilaisine "tarvittaessa poikkeamisineen" on muistettava ulkoa tai luntattava paperilta. Vaihtovuorokuskille soitetaan, jos häntä ei näy. Matkustaja saattaa haluta polkupyörän ruumaan, ja sen jälkeen kun olette sen sinne asetelleet, pitää toki osata myydä polkupyörälippu. Puhumattakaan vaihtolipuista!
 
Takaisin
Ylös