Yllämainituista esimerkeistä tulee mieleen oma suosikkitapaukseni, joka tapahtui U-linjan bussilla 290 Munkkivuoren ostarin pysäkillä (1396). Helsinkiin päin matkalla ollut 290 lähestyi Huopalahdentiellä pysäkkiä. Kaksi matkustajaa rupesi jo hyvissä ajoin viittaamaan bussille. Bussi jäi kuitenkin vielä Lapinmäentien-Ulvilantien risteyksen valoihin ja päätti juuri ennen liikennevaloja vaihtaa vasemmanpuoleiselle kaistalle, eli siis kauemmas bussipysäkistä. Kun valo vaihtui vihreäksi, bussikuski ajoi tyytyväisen näköisenä pysäkin ohi kauimmaisella kaistalla.
No, ehkä jossain sisimmässäni voin yrittää ymmärtää, etteivät U-linjan kuskit halua ruveta kuskaamaan jokaista Helsingin sisäistä matkustajaa, mutta tämä oli tavallaan röyhkeyden huipentuma. Useimmiten U-linjojen kuljettajat, jotka eivät halua matkustajia kyytiinsä, osaavat sentään oikeilla hetkillä katsoa jonnekin aivan muualle kuin pysäkille. Toisaalta, tässä tapauksessa pysäkin ohittaminen oli siinä mielessä kyseenalaista, että 290 on ainoa linja, joka tarjoaa Munkkivuoresta suoran yhteyden Mannerheimintielle, jonne olin itsekin matkustamassa.