Mikään yksityinen yritys ei voisi suunnitella toimintaansa sellaisen Big Bangin varaan, että jonkin kokonaan uuden liiketoimintaprosessin tai teknologian käyttöönotto tapahtuisi laakista. Sellainen kun ei koskaan onnistu, jos liikkuvia osia on enemmän kuin kaksi. Siksi kaikissa suurissa muutoksissa homma pyritään vaiheistamaan ja kullakin vaiheella on myös paluusuunnitelma.
Juuri näin. Olennaista Espoon metron tapauksessa on se, milloin HSL voi lakkauttaa suorat bussilinjat. Ei se, milloin metron toimintaa kokeillaan matkustajien kanssa. Silloin, kun suorat bussilinjat päättyvät, metroa ei enää kokeilla, vaan sitä käytetään. Ja kokeilut on viety loppuun ennen käyttöön ottoa. Paluusuunnitelma on se, että ongelmien ilmetessä koeliikenne voidaan keskeyttää. Ja ne, jotka ovat halunneet kokeilla metroa, palaavat bussien käyttäjiksi.
Eli Länsimetro Oy tarvitsee yleisöä metron koeajoihin, jotta nähdään, että metro toimii myös matkustajien kanssa. Tällaisia kokeita voidaan tehdä periaatteessa milloin vain ja millä asemilla hyvänsä. Mutta ne eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuteen käyttää luotettavaa ja toimivaa joukkoliikennejärjestelmää, jonka ylläpitäminen on HSL:n velvollisuus. Kenenkään ei pidä olla pakko ryhtyä metron koekaniiniksi ennen kuin järjestelmä on todettu valmiiksi ja luotettavasti toimivaksi.
Jos siis Länsimetro Oy haluaa aloittaa koeliikenteen yleisön kanssa ensin Tapiolaan asti, se voi sen tehdä. Mutta se ei muuta eikä saa muuttaa HSL:n pyörittämää bussiliikennettä. Eikä HSL:n tarvitse maksaa koeliikenteestä Länsimetro Oy:lle mitään, koska kyse on metron rakentamiseen kuuluvasta loppuvaiheesta, jonka kustannukset muun rakentamisen ja testien tapaan ovat Länsimetro Oy:n, ei HSL:n kuluja. Tämä koskee myös koeliikenteen liikennöintikuluja, jotka Länsimetro Oy maksaa HKL:lle, jonka junilla ja kuljettajilla koeliikenne ajetaan.
Jos ja kun Länsimetro Oy ajaa koeliikennettä yleisön kanssa, siitä tulee kuitenkin sopia HSL:n kanssa. Ja HSL:n kuuluu saada liikenteestä lipputulot. Sillä se, joka matkustaa metrolla koeliikenteessä, matkustaisi ilman koeliikennettä HSL:n järjestämässä bussissa ja maksaisi siitä. Ja koska HSL ei voi lopettaa bussiliikennettä ennen kuin Länsimetro Oy kykenee luvouttamaan metron HSL:n käyttöön, HSL:llä on oikeus saada lipputulot joukkoliikenteen käytöstä. Toisaalta, Länsimetro Oy:llä ei ole toimilupaa olla joukkoliikennepalvelun tuottaja ja matkustajien kuljettaja, joten koeliikenteen yleisökuljetuksien tulee tapahtua HSL:n toimintana. Tämä on myös kysymys vaaranvastuusta. Länsimetro Oy ei ole joukkoliikenteen toiminnanharjoittaja, joten se ei voi omin nokkinensa kuljettaa ihmisiä.
Jos tämä tuntuu jotenkin epäselvältä, niin todettakoon, että näin on juuri toimittu M300-sarjan metrojunien kanssa. HKL on ostanut junat, testannut ja asettanut ne koeliikenteeseen. Ja vasta sitten, kun suunnitellut luotettavuusajot on täytetty, junat on otettu matkustajien kuljettamiseen, mistä HKL saa veloittaa HSL:ää. Ei HSL:n ole tarvinnut maksaa HKL:lle mitään siitä, että se on ajanut uusilla junilla luotettavuusajoja tuhansia kilometrejä. Eivät ne ole HSL:n vaan HKL:n omia kuluja. Metroratajärjestelmä on aivan vastaava asia kuin junat.
Antero