Sinällään tällainen auttaa hahmottamaan hyvin linjat, mutta perinteisempään karttaan nähden tähän jää yksi hyvin vakava ongelma: kartta on käytännössä hyödytön, jos tiedossa ei ole kohdepysäkin nimeä. Ja vaikka se olisikin, silti voi olla vaikea keksiä, missä se on. Ongelma tämä on lähinnä turisteille tai muille ulkopuolisille, jotka ovat tulossa Espooseen johonkin vähän sivussa olevaan kohteeseen. Näin kartta- ja liikenneharrastajana itse toki osaan aika äkkkiä hahmottaa, mitä katuja nuo linjat suunnilleen kulkevat ja loppu sujuu opaskartan avulla. Espoolaisille itselle tämä on luultavasti helpompi, kuin perinteinen linjakartta. Kuka ei ole Espoosta, voi kokeeksi miettiä, miten tämän kartan avulla löytää joihinkin kohteisiin, kuten vaikka Haukilahden satamaan, WG-talolle EMMA:aan tai Träskändan kartanolle. Kun asiaa vähän miettii, niin tässä kohtaa tarvittaisiin kyllä perinteinen "spagettikartta", jotta pystyy hahmottamaan, mille pysäkille pitäisi mennä ja mitkä linjat sinne ajavat. Tästä eteenpäin tietysti Elmon kartta onkin sitten jo selvästi parempi, kun miettii, mille metro- tai juna-asemalle menisi ja millä bussilla jatkaisi perille. Pulmaksi tulee lähinnä, mistä selvittää pysäkin nimi. Paperisissa opaskartoissa ainankaan niitä harvemmin on.
Kun joukkoliikennejärjestelmä muuttuu monimutkaisemmaksi, jossain vaiheessa tulee tietysti se raja vastaan, että yhdellä kartalla ei enää pärjätä. Berliinissä esimerkiksi muistaakseni pysäkeillä ja asemilla on peräti kolmet kartat: tällainen Elmon kartan tapainen linjakartta, myös raitio- ja bussilinjoista, opaskartta, johon on lisätty pysäkit ja linjat, sekä vielä pysäkin/aseman lähiympäristön kartta, josta voi katsoa esimerkiksi reitin vaihtoyhteydelle, kävelyreitin pysäkiltä tai asemalta eteenpäin. Tällä setillä sitten löytyykin helposti vastaus kaikenlaisiin kysymyksiin. Ehkäpä tämä on Helsingin seudunkin tie. Eli erikseen tarvitaan kartta, josta näkee, missä pysäkit ja asemat itse kaupungissa ovat ja toinen kartta, mistä näkee, kuinka itse liikenne toimii.
