Kun kaikki muut leimaavat ulos, on vaikea unohtaa itsekin leimata ulos. Mutta pohjimmiltaanhan tämä on vain tottumiskysymys. Kun parin kuukauden ajan säännöllisesti leimaa ulos niin vastakohta alkaa tuntua oudolta.
Kilometripohjaisessa hinnoittelussa on myös sellainen juttu, että jos unohtaa leimata ulos niin matkasta veloitetaan jonkinlainen maksimihinta (esimerkiksi päätepysäkille asti). Sen luulisi olevan hyvä muistutus, jos ulosleimaaminen unohtuu usein.
Se että jokin toimi lisää matkustajamääriä ei tarkoita etteikö ilman sitä selviäisi. Olisi muutenkin kiinnostava tietää kuinka moni kulkee liputtaa runkobusseilla, ja minkä verran matkustajamäärien kasvu on oikeasti tuonut lisää rahaa HSL:n kirstuun. Silloin kun olen matkustanut runkolinjalla ja tarkastajajoukko on noussut kyytiin, saalis on yleensä ollut aika hyvä. Lippulajitutkimuksista saattaisi löytyä numeroita, jos sellainen on tehty runkobusseille tai yksittäiselle runkobussilinjalle.
Maailmalla metrojärjestelmissä portit eivät ole ollenkaan harvinaisia. Helsingissä suurempia muutoksia vaatisivat ainakin Kampin itäinen sisäänkäynti sekä Herttoniemen metroasema (joka muutenkin odottaa peruskorjausta), mutta suurin osa metroasemista todennäköisesti selviäisi kevyemmillä muutoksilla. Ei tämä ainakaan ole mahdoton ongelma ratkaista, vaikka ei myöskään ilmainen.
Mitenkäs uuden ideointia pitäisi sitten lähestyä? Tämä ketju ei kuitenkaan mene suoraan HSL:n hallituksen esityslistalle, jossa ehdotusten pitäisi olla toteuttamiskelpoisia ilman muutoksia ja ensi viikolla kaupunginhallituksen esityslistalla. Jos jokin käytäntö vaikuttaa toimivan hyvin jossain muualla, ennen siihen siirtymistä pitää tietysti selvittää sen kohtaamat ongelmat sekä paikalliseen kontekstiin soveltamisen yksityiskohdat, mutta ideoista se kaikki alkaa.
