"Ei likikään.
Jos unohdetaan joukkoliikenneharrastajien näkökulma ja mennään ihan sinne tavallisen kuluttajan tasolle niin tässähän saattoi käydä vaikka niin, että joku raumalainen osti sunnuntaina 24.11. liput Rauma-Helsinki ja Helsinki-Rauma yhteyksille maanantaille 25.11. ja perjantaille 29.11. Viikon työreissu Helsinkiin siis. Onhan nyt oikeasti aivan tavatonta ja suomalaiselle toimintakulttuurille tuntematonta, että tällaisessa tilanteessa tuon lipun omistaminen ei enää 29.11. oikeutakaan paluumatkaan Helsingistä Raumalle vaikka sellainen kuitenkin käsittääkseni ajettiin. Vielä tavattomammaksi asian tekee se jos Onnibusin suhtautuminen tilanteeseen on se, että sen kummempaa selitystä ei ole vaan tällaista voi heidän systeemeissään tapahtua ja se on voi voi. Ehkä jossain eteläisessä Euroopassa tällainen olis ymmärrettävää mutta suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan tämmöiset käänteet ei oikein istu. Toki jos Onnibusin tavoitteena on joukkoliikenteen ravistamisen lisäksi tuoda Suomeen hälläväliä toimintakulttuuri niin ihan oikeilla jäljillä ovat.
Ei suinkaan ole tavatonta vaan tavallista.
Suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan kun etenkin autoalalla kuuluu se, että
- mennään työnseisaukseen tai lakkoon kesken voimassa olevaa sopimuskautta, koska oma työsopimus, sen ehdot tai työnantaja noin muutoin vaan kenkuttaa, jolloin sopimus henkilökuljetuksesta korvausta vastaan eli lippu onkin mitätön eikä pysäkiltä viedä ketään mihinkään sopimuksen mukaisesti,
- mennään työnseisaukseen tai lakkoon kesken voimassa olevaa sopimuskautta, koska Finnairin sämpylät voidellaan väärin, jolloin kukaan ei mene mihinkään,
- jätetään vuoroja ajamatta koska
- kalusto ei toimi tai sitä ei ole,
- työtä tekemään sovittu sopimuspuoli ei jostain syystä tullut töihin tai
- työtä tekemään tullut ei tehnyt työtä sovitulla tavalla vaan ajoi omia polkujaan,
- tai joku muu syy, joka "kuuluu suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan" jolloin taaskaan sopimuksen mukaisella lipulla ei voi liikkua sopimuksen mukaisesti.
Kaikki edellä olevat tapaukset ovat ihan arkipäivää sopimusyhteiskunnassamme Suomessa.
Lipun hinnan palauttaminen on tässä kohtaa vähintä mitä OB voi tehdä mutta luottamuksen säilyttämisen kannalta täysin riittämätöntä. Satakunnan Liikenne toki kotiuttaa sen viikon työreissussa olleen raumalaisen. Jos leikitään ajatuksella, että tuo esimerkin raumalainen olis onnistunu nappaamaan paluumatkalleen sen kolmen euron lipun niin paluukyyti Satakunnan Liikenteellä maksoi sitten reilut 14 kertaa enemmän. Tässä nyt tietenkin unohdetaan se, että saattoihan Zei Zei Line ajaa myös sen alkuperäisen kyydin mutta en pidä järin todennäköisenä, että sen vuoron kuski olis onnistunu myymään kiukkuiselle asiakkaalle toista lippua (jonka hintaa emme tiedä) samalle vuorolle.
Sekin on ihan arkipäivää sopimusyhteiskunnassa Suomessa, että joku ilmoittaa, ettei enää noudata sopimusta huomisesta alkaen. Toiselle osapuolelle jää sitten vaihtoehdoiksi hakea ja saada oikeussuojaa rikotusta sopimuksesta oikeuslaitoksesta, kuten vaikkapa vuokranantajan, jonka vuokralainen ilmoittaa olevansa jatkossa maksamatta mitään. Oikeussuojan tehokkuudesta voi olla sitten montaa mieltä, mutta mm. tästä syystähän työnantajat ovat vaatineet laittomien lakkojen sakkosanktioiden korottamista pitkään. Tulosta ei ole tullut, joten liitot ja niiden osastot voivat mennä jatkossakin laittomiin lakkoihin milloin mistäkin syystä ilman merkittäviä sanktioita.
Se on sopimusyhteiskunnassa Suomessa hyväksyttyä toimintaa.
Mitä tulee hinnoitteluun, niin Satakunnan Liikenteen hinnoitteluhan on juuri sitä, mitä OnniBus vastustaa. Niinpä OnniBusin vastustajat ovat varmastikin hyvillään saadessaan oikean hintaisen lipun tuolle matkalle.
Ostamani lippu Finnairin lentokoneeseen muuttui makulatuuriksi juurikin muutama viikko sitten, kun jokin sopimusyhteiskunnan työtä tekevistä osapuolista ilmoitti olevansa tekemättä sopimuksen mukaisia töitä, jolloin lento jäi lentämättä. Korvaava kulkuyhteyteni oli tuntuvan paljon kalliimpi. Kysymyksessä on suomalaisen sopimusyhteiskunnan arkipäiväinen tilanne, johon toinen sopimusosapuoli (kuljetuksen tarjoaja/myyjä) on varautunut Force Majour -lausekkeella. Niinpä (työ-)sopimuksen osapuolten riidellessä laskun maksaa joku muu, ja Rauman bussireitin tapahtuma ei tästä juurikaan poikkea.
Jos vielä mietitään millä keinoin luottamuksen olis voinu säilyttää niin kun muutos tuli voimaan torstaina 28.11. niin Onnibusin olis tavalla tai toisella pitäny järjestää korvaavat kyydit kaikille niille jotka olivat ostaneet lippuja 28.11.-1.12. väliselle ajalle. Käytännön tapoja tämän hoitamiseen on paljon ja koska Onnibusin konttorilla tunnetusti istuu kovia innovaationikkareita ei tämä olisi ollut heille mikään temppu. Tämän lisäksi OB:n olisi pitänyt yrittää henkilökohtaisesti tavoittaa kaikki jotka olivat ostaneet lippuja ajalle 2.12.-6.1. ja näin tiedottaa muutoksesta ja siitä kuinka korvausmenettely järjestyy.
Tilanne hieman muuttuu jos tässä on kyse siitä, että noille vuoroille ei oltu myyty lipun lippua eikä tämä muutos millään tavalla koskettanut ensimmäistäkään kuluttajaa. Siitäkin Onnibusin olisi kuitenkin hyvä kehdata kertoa julkisesti.
Bussifirma, jonka palveluja itse käytän on myös irtaantunut siitä markkinointiyhteistyökuviosta johon se kuului silloin kun heidän asiakkaakseen ryhdyin. Muutos ei kuitenkaan vaikuttanut asiakkaiden oloon millään tavalla ja siksi pidän kyseistä kioskia tänä päivänä aivan yhtä luotettavana kuin silloin kun se tuohon markkinointiyhteenliittymään kuului.
En tiedä, oliko OnniBusille mahdollista esim. laittaa sopimusta noudattamaan kieltäyvän tilalle vaihtoehtoisia linja-autoja, joissa liput olisivat kelvanneet? Käsittääkseni meillä hienossa sopimusyhteiskunnassa on voimassa linjalupamenettely, jossa turvataan ja taataan monopolioikeuksia heille, joilla sellainen on ja suojataan monopoliala muilta toimijoilta. Zei Zeillä lienee tuollainen monopolioikeus tuolle reitille tuohon ajankohtaan, jolloin sopimusyhteiskunta takaa Zei Zeille monopolin liikennöidä luvan mukaisesti ja kieltää muut.
Sopimusyhteiskunnassamme Suomessa samanlaisia tilanteita tapahtuu tuon tuostakin ja tulee tapahtumaan jatkossakin. Westendin Linjan konkurssi johti HSL:n samankaltaiseen tilanteeseen, missä operointi yhtäkkiä vain lakkaa joltakin osin. Tilanteeseen vaikuttaminen on aina tapaus- ja olosuhderiippuvaista, mutta selvää on, että täyttä kontrollia tilanteeseen ei tilaajalla ole, jos tuottaja niskottelee. Oli sitten kysymyksessä alihankintaa tekevä yritys tai yksittäinen AKT:n riistetty iskurityöläinen.