Onpas tämä kiihkeä ketju.
Ehkäpä kannan vielä oman, vaatimattoman korteni kekoon. Sanottakoon, että metro kelpaa minulle järjestelmän perustaksi, mikä ehkä johtuu siitäkin, että käytin sitä lähes päivittäin aina nuoreen aikuisuuteen asti, minkä jälkeen siirryin sitten erinomaisesti toimivan joukkoliikenneratkaisun äärelle Pariisiin. Vaikken halua kyseenalaistaa erilaisten arvioiden merkitystä, sanoisin, että joukkoliikenteen attraktiivisuus riippuu melko huomattavasta määrästä erilaisia tekijöitä, joista osa on subjektiivisia kokemuksia, osa taas objektiivista todellisuutta.
Subjektiiviset kokemukset liittyvät siihen millaiseksi jokin joukkoliikenneväline koetaan - näihin voi lukea esimerkiksi turvallisuuden, ympäristön miellyttävyyden ja saavutettavuuden, jossa ei ole kysymys vain välimatkasta. Suomen ilmasto on talvisin ikävänlainen, ja siksi kävely ulkona ilman suojaa ei ole mukavaa; toisaalta kaikki eivät viihdy maan alla, vaikka siellä olisikin lämmintä.
Objektiiviset seikat taas liittyvät matkan hintaan, matka-aikaan, vaihtojen määrään ja saavutettavuuteen. Koska systeemi on monimutkainen ja tarpeet vaihtelevat eri alueilla suurestikin, on minusta melko rohkeaa edustaa mitään kantaa kovin fanaattisesti. Metron etuina ovat nopeus ja säännöllisyys kaupunkialueilla; sen haittapuolena on investointikustannustenkalleus ja se, että sen rakentaminen ohjaa sitten muuta kaupunkisuunnittelua. Siksi onkin ymmärrettävää, että tiiviin kaupunkirakenteen vastustaja vastustaa myös metroa. Valitettavaa tietysti on, että Helsingin metro rakennettiin aikoinaan tarpeettoman raskaaksi, mikä tekee siitä ongelmallisen perusratkaisun. Tässä vaiheessa en kuitenkaan näe, että muiden ratkaisujen suosiminen muuttaisi järjestelmää parempaan suuntaan, ja siksi minusta on järjestelmän kannalta parempi jatkaa metrolinjojen rakentamista, etenkin kantakaupungin alueella. Erityisesti olisi minusta kiinnostavaa pohtia säteittäisen järjestelmän sijaan ympyrälinjoja, jotka tarjoavat parempia vaihtomahdollisuuksia ja hajauttavat kapasiteetintarvetta keskustan liikennesolmuista toisaalle.
Jos (ja kun) Tallinnantunneli rakennetaan, se edellyttää nopeaa jatkoyhteyttä lentoasemalle. Kun Helsinki-Vantaalle tulee lisäksi lähijunayhteys, on vaikea pitää mielekkäänä vielä metroyhteyttäkin, varsinkaan kun metro ja suurnopeusjuna eivät sovi samoille raiteille. Myöskään loppupää, Laajasalo, ei minusta tarvitse metroa, vaan raitiovaunu riittää hyvin, joskin minusta linjaa pitäisi jatkaa aina Herttoniemeen asti.
Muuttaisin sinisen linjan rinkelilinjaksi yhdistämällä sen vihreään ja oranssiin linjaan loppupäistään. Toisin sanoen, oranssi linja jatkuisi Kontulasta Jakomäkeen ja sieltä sitten Viikin ja Vanhankaupungin kautta Pasilaan, josta sitten jatkuisi lenkki Etelä-Helsinkiin ja sieltä edelleen Töölöön, Meilahteen, Munkkivuoreen ja Leppävaaraan, minkä jälkeen suunta muuttuisi kohti etelää ja Tapiolaa, jossa linja yhdistyisi Espoon metroon. Tällainen linjaus palvelisi miltei kaikkia paremmin, koska ensinnäkin vaihtojen tarpeellisuus vähenisi ja toiseksi linjan vaihtamiseksi ei tarvitsisi aina matkustaa keskustaan asti. Tästä hyötyisivät erityisesti Leppävaarassa käyvät espoolaiset ja Itäkeskuksessa käyvät pohjoishelsinkiläiset.
Siinä kai kaikki.