- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Onko ongelmana paperiton arvolippujärjestelmä vai byrokraattinen matkalaskujärjestelmä?
Ehkä vika ei olekaan arvolippujärjestelmässä.....
Vika on arvolippujärjestelmässä.
Kyse ei ole firman byrokratiasta vaan verottajan vaatimuksesta, ja sama pätee joka firmassa. Periaatteessa kaikista kuluista pitää olla paperinen tosite, ainoastaan jotkut ulkomaiset juomarahat tms. voisi periaatteessa laskuttaa ilman alkuperäistä tositetta (jos muistaa edes kuinka paljon antoi). Joskus monta vuotta sitten matkareskontraan kelpasi (ainakin omalla vastuulla mahdollisia jälkikäteisiä veroseuraamuksia ajatellen) päivätty ja allekirjoitettu muistiotosite, jossa oli kopio matkakortista ja selvitys kuljetusta matkasta ja summasta (sekä alv-vähennyksen vuoksi luonnollisesti vielä eritelty 8 % alv). Mutta sitten ilmoitettiin ettei tämä käy päinsä vaan pitää kulkea kertalipulla vaikka sitten tulisi kalliimmaksi, mutta tosite pitää olla.
Henkilökohtaisesti olen täysin samaa mieltä tästä enkä kapinoi käytäntöä vastaan. Vaikka en veroja erityisesti rakasta, niin verotuksen todenmukaisuuden ja vilpin estämisen vuoksi tämä kuittirumba on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. En näe mikä mahti maailmassa olisi niin suuri, että voisi edellyttää ettei kuittia tarvitse antaa ja verotus näin ollen perustuu verotettavan omiin satunnaisiin merkintöihin ilman asiasta todistavia tositteita.
Ylipäänsäkin kaikki sellaiset käytännöt joita nykyaikana luodaan, joissa tapahtuu jonkinlainen rahamääräinen oikeustoimi mutta ei anneta minkäänlaista kuittia, ovat hyvin ongelmallisia myös oikeusturvan ja yhteiskunnan yleisen lainkuuliaisuuden kannalta. Jos "leimaan" matkakorttini, niin kyllähän kuljettava firma voi sanoa että leimaustoimesta jää jälki tietojärjestelmään ja se pystytään jälkikäteen todentamaan. Mutta jos kaikesta huolimatta ko. taho väittää, että mitään sellaista jälkeä ei ole, minulla ei ole mitään mahdollisuutta yksilönä väittää vastaan ilman kirjallista kuittia tositteena, jolloin olen ilman muuta heikommassa asemassa.
Täydellisen luottamuksen oloissa tällä ei luonnollisesti ole mitään väliä käytännössä, mutta oikeusturvan kannalta tämä on periaatteessa ongelmallista -- varsinkin kun pääsääntö on että asiakkaalla on aina oikeus saada kaikista oikeustoimista kuitti. Ja kuitin rooli on sitten toimia todisteena kaikkien mahdollisten osapuolten suuntaan siitä, että väitetty oikeustoimi on todellisuudessa tapahtunut. Eräissä Suomea pahemmin harmaasta taloudesta kärsivissä maissa on jopa sellainen lainsäädäntö, että kuitti on pakko antaa tai muuten myyjä syyllistyy rikokseen.
Olennaista on muuten huomata, että aiheutumisperusteen mukaan tulkittuna oikeustoimi ei synny siinä vaiheessa kun arvokortille ladataan käteistä rahaa etukäteen vaan sitten kun sitä rahaa "nostetaan" kortilta kertamaksun maksamiseksi matkustustapahtuman yhteydessä. Nousun yhteydessä tapahtuva "leimaus" on siis se oikeustoimi, jonka tuloksena syntyy oikeus matkustaa tietty matka tiettynä ajankohtana.
Myönnän että tämä kuulostaa saivartelulta, enkä ole lakimies joten en ole 100 % varma kaikista tulkinta-asioista, mutta kysymys onkin miksi katsotaan oikeutetuksi kehittää käytäntöjä jotka heikentävät ihmisten oikeusturvaa (pykäliä venyttäen) ja vaikeuttavat käytännön asioiden hoitoa vain sillä verukkeella, että siirrytään modernin tietotekniikan käyttöön ja yleisesti ottaen optimoidaan asioita myyjäosapuolen kannalta.
En toki kannata juuttumista menneisyyteen, mutta tämä sinänsä yksinkertainen kuittiasiakin olisi ollut ratkaistavissa kohtuullisella vaivalla sillä tavoin, että edes halutessaan kuitin voisi saada tiettyjä lipputuotteita käyttämällä -- jos siis tämä näkökulma olisi alunperin otettu huomioon jo järjestelmän suunnitteluvaiheessa. Jälkikäteen sitä on vaikea tietysti toteuttaa. Minusta tässä on tapahtunut moka: tietty juridiikkaan liittyvä periaatteellinen asia on jätetty huomiotta ja tutkimatta lippujärjestelmää kehitettäessä.