Helsingin seudun eri kaupunginosat ja aluet eroavat paitsi sijaintinsa osalta myös rakennuskannaltaan, elinkeinoiltaan ja ennen kaikkea asukasrakenteeltaan niin paljon että reilua jakoa ei syntyisi. Olisi hyvin epätodennäköistä että mikään kunta joka syntyisi jakamalla nykyisiä pk-seudun kaupunkeja pienemmiksi, vapaaehtoisesti ottaisi niitä alueita itselleen jonne kunnalliset vuokrakerrostalot tai saastuttava teollisuus olisi keskitetty. Siksi nykyrajat säilyvät tai sitten kaupungit yhdistyvät.
Sillä, että Helsingin alueet poikkeavat toisistaan, voi yhtä hyvin perustella sitä, että niiden nimenomaan ei pidä olla yhden kuntahallinnon alla. Koska miten se muka pystyy ottamaan huomioon alueiden erot, kun se on vain yksi hallinto.
Ja mitä taas tulee entisiin YTV-kuntiin, aika on mennyt jo pari vuosikymmentä sitten ohi siitä, että olisi jotain hyötyä yhdistää ne yhdeksi kunnaksi. Sen aika oli ennen kuin seuturakenteen hajautuminen (Urban Sprawl) levitti päivittäisen liikkumisen alueen kauaksi YTV:n rajojen ulkopuolelle.
Kaupunginosakuntien tai kaupungiosahallintojen perusteleminen turhaksi on sitäpaitsi turhaa siksi, että Helsingin ja jossain määrin myös Espoon ja Vantaan hallinto on jo nyt jakautunut kaupunginosittain. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että kunnan tehtäviä on mahdoton hoitaa organisoimatta kunnanhallintoa alueittain. Nyt tilanne on vain niin, että virkavalta toimii jo osa-aluehallintomallin mukaan, mutta demokratia ei. Onko siis hyvä tukea virkavaltaisuutta ja väheksyä demokratiaa?
Sekä yksittäisessä seudun kunnassa että koko seudulla on asioita, jotka koskevat joko rajattua kunnan tai kaupungin osaa taikka koko kuntaa tai seutua. Fundamentalistit elävät siis hienosti molempiin suuntiin. Kumpikin unohtaa ne kuntahallinnon tehtävät, jotka eivät tue omaa kantaa suurkunnasta tai kaupunginosakunnista. Kernaasti kannattaa mennä merta edemmäksi kalaan, eli ei pysähtyä vain Tukholmaan. Mannereurooppalainen käytäntö on kaksitasoinen kaupunkihallinto, kuten Lontoo tai Pariisi.
Nyt eletään mahdollisimman surkeassa välitilassa, jossa ei toimi kaupunginosahallinto eikä seutuhallinto. Niinpä kyllin härskit poliitikot, virkamiehet tai poliittisen virkamiehet saavat mitä hulluimmat ideansa läpi, kun ei ole toimivaa kontrollia. Hyvänä esimerkkinä vaikka se, miten yksi apulaiskaupunginjohtaja junailee omassa kunnassaan miljardihankkeita muiden kuntien maksettavaksi. Ei olisi mannermaisessa kaupunkihallintomallissa varmaankaan mahdollista.
Antero
