Ei noista kumpikaan ole yksiselitteisesti valetta. Yleensä asioita ei edes kuvata niin tarkasti poliittisessa keskustelussa, että argumentit olisivat yksiselitteisesti totta tai valetta. Sitten jos lukija olettaa taustalle joitakin omia olettamuksiaan, voi argumentti tulla niiden valossa todeksi tai vääräksi. On kuitenkin aika alkeellista olla tunnistamatta omien oletustensa vaikutusta.
On totta, että taitava väittelijä osaa muotoilla sanomansa siten, että se kuulostaa vakuuttavalta, mutta tosiasiassa väittelijä ei sanokaan mitään täsmällistä ja tarkkaa, josta voi joutua vastuuseen. Tällainen väittelijä käyttää hyväkseen kuulijan mielikuvia, joiden avulla hän saa kuulijan ymmärtämään asiansa haluamallaan tavalla. Jälkikäteen väittelijä kiinni jäätyään voi sitten sanoa, että eihän hän sanonut noin, vaan kuulija on itse tulkinnut asian siten kuin kuulija asian ilmaisee. Tällaisia puhujia on saatu kuunnella näissä liikenneasioissa yllin kyllin, ja menestyksellä he ovat saaneetkin ajamiaan asioita läpi – veronmaksajien vahingoksi.
Minulle tällainen puhe on sama asia kuin valehtelu. Valehtelun tarkoitus on saada toinen uskomaan asian olevan muuta kuin se todellisuudessa on. Uskottava tyhjän puhuja tekee aivan saman, ja aivan samassa tarkoituksessa. Ero on vain siinä, että suorasta valehtelusta on suurempi riski jäädä kiinni ja joutua virkavastuuseen kuin kieroista ja harhaan johdattelevista sanakäänteistä. Eräässä tuomioistuimen päätöksessä tämä asia olikin muotoiltu suunnilleen siten, että valtuutetuilla on vapaus luottaa esittelijään, ja esittelijän valheeseen uskominen ei ole menettelytapavirhe, vaan tarkoituksenmukaisuuskysymys, joka ei ole valitusperuste eikä valehtelu siten ole peruste päätöksen kumoamiselle.
Minulle tästä nousee kysymys, miksi meillä on lainsäädäntöä, miksi tehdään selvityksiä, miksi on virkavastuu ja miksi demokratia, jos esittelijä saa puhua puuta heinää ja se kelpaa päätösten lailliseksi perusteluksi tuomioistuimen vahvistuksella. Politiikka on arvovalintoja, mutta valehtelu ei ole arvovalintaa vaan mielivaltaa.
Jos et pidä esimerkkejäni valehteluna, olisi kiinnostavaa kuulla, mihin sen perustat.
En aio panna sanoja suuhusi, mutta voin kyllä itsekin väittää itseäni vastaan sillä, että tietenkin Helsingin liikenne voi perustua vain autoiluun, kun hävitetään tarpeeksi paljon nykyisiä rakennuksia, jotta saadaan tilaa uusille kaduille ja parkkipaikoille. Esimerkissäni lähdin kuitenkin siitä, että ne, jotka autoilun puolesta puhuvat, eivät esitä rakennusten hävittämistä, vaan ymmärtämättömyyttään uskovat juurikin muutaman tunnelin ja joukkoliikennekaistojen poistamisen ratkaisevan kantakaupungin vapaan autoilun. Ei ratkaise, jos muuta väittää, valehtelee tarkoituksella tai tyhmyyttään.
Vastaavasti tunnelijoukkoliikenteestä. Ei Espoon tai Sipoon metsiin taikka Kaivokadun ja lentokentän välille lentokenttämetroa varten esitetä rakennettavaksi pilvelnpiirtäjiä Manhattanin tapaan. Ei edes Tokion tapaista matalaa ja tiivistä muutaman kerroksen kaupunkimattoa. Louko on esittänyt Espoon väestönkasvun ja maankäytön tiheyden aivan samaksi metron kanssa ja ilman, esimerkkinä vallitsevista reunaehdoista, joita en pitänyt tarpeellisena esimerkkeihini kirjoittaa.
Kun mainitset taustaoletukset, osoitat, että ymmärsit kyllä, että esimerkkini olivat juurikin oikein.
Antero
