Paras hyötysuhde siis ymmärtääkseni saavutettaisiin, mikäli juna saisi langoista/kiskosta suoraan sopivaa tasajännitettä.
Tässä sopii huomioida, että myös ajolangat ja niitä syöttävät sähkönsyöttöasemat ovat osa sähköjunan voimalinjaa. Eli jos juna saa ajolangasta suoraan moottoreille sopivaa virtaa, muuntohävikki tapahtuukin sähkönsyöttöasemalla eikä junassa.
Hyötysuhde kärsii, jos matalaa jännitettä tai tasavirtaa pitää kuljettaa pitkiä matkoja junaradan yläpuolella. Tämän välttäminen tarkoittaa tiheää sähkönsyöttöasemien sijoittelua, joka on oma haasteensa. Juniakin pitäisi olla aika tiheästi, ettei pienten sähkösyöttöasemien käyttöaste jäisi matalaksi. Siksihän tasavirtaa käytetään paljon kaupunkiliikenteessä, jossa junia on ruuhkaksi asti.
Korkeajännitteinen vaihtosähkö kulkee toisaalta helposti pitkiäkin matkoja. Taajuusmuuntajan ja tasasuuntaajan asentaminen junaan ei ole suuri tappio, jos vastineeksi sähkönsyöttöasemat ovat yksinkertaisempia ja harvemmassa. Tuulivoimalankin tuotanto kannattanee muuntaa vaihtosähköksi ja kuljettaa pidemmälle jotta virta saadaan junaan asti vaikka junan kohdalla ei juuri nyt tuulisikaan.