Pariisi - Tukholma - Turku - Helsinki

Ehkä parempi varmuuden vuoksi tarkentaa, että köysirata Tukholmaan on vitsi. Muuten joku propellipää vielä tarttuu ajatukseen. Joku sellainen joka esittäää ratikkaa tehokkaammaksi vaihtoehdoksi lentäviä sähköbusseja... ;)

Mutta mieti kuinka jännä sellaisella olisi liikkua, varsinkin syysmyrskyn aikaan kun vaunu heiluisi kenovinossa kymmeniä metrejä normaali positiostaan.


Itse toivoisin, että maakunnassa keksittäisiin ajatella tätä lähijunien perspektiivistä. Saaristo voisi olla aikamoinen asukasmagneetti, jos sieltä pääsisi lähijunin Turkuun. Mielestäni nykyisissä saariston maantiesuunnitelmien silloissa ja tunneleissa tulisi olla raidevaraus mukana. Toki nykyiselle ihmismäärälle ei kannata raiteita rakentaa, mutta joskus pitää vetää raiteet ensin ja ihmiset tulevat sitten, samalla voisi luoda saaristoon edellytyksiä satamatoiminnalle.
 
Mutta mieti kuinka jännä sellaisella olisi liikkua, varsinkin syysmyrskyn aikaan kun vaunu heiluisi kenovinossa kymmeniä metrejä normaali positiostaan.

Varmaan köysirata olisi halvin tapa yhdistää Ahvenanmaa "kiinteästi" Ruotsiin. Ruotsissa on muuten maailman pisin köysirata: Kalklinbanan Forsby-Köping. Sillä on mittaa peräti 41,2 km. Edullisuus johtunee lähinnä siitä, että tukirakenteiden riittää tukea köyden ja vaunujen massa. Mutta kuten todettu, ei sattuneista syistä tule kysymykseen. Perinteisillä silloilla itse silta painaa paljon enemmän kuin kantamansa vaunut, siis pelkästään vaunun mitalla tarkasteltuna. Mitäpä jos silta kutistettaisiin niin kapeaksi että juna kulkisi sen ympärillä yksiraiteisten tapaan? Materiaalina voisi olla monimateriaalikomposiitti: puuta, terästä, muovia ja betonia. Elementit erittäin pitkiä ja pituuteensa nähden ennätyskeveitä. Junat niin ikään komposiittirakenteisia ja nykyisiä keveämpiä.

Ehkäpä juna voisi kulkea ilmatyynyn päällä, niin ettei itse kisko kuluisi ja sen voisi tehdä terästä kevyemmästä ja pehmeämmästä materiaalista. Matalissa nopeuksissa varmaankin tarvittaisiin kumisia apupyöriä. Evakuointi hätätapauksissa voisi tapahtua "sukkaa" pitkin puhallettavalle pelastuslautalle.

Itse toivoisin, että maakunnassa keksittäisiin ajatella tätä lähijunien perspektiivistä. Saaristo voisi olla aikamoinen asukasmagneetti, jos sieltä pääsisi lähijunin Turkuun.

Taitanevat olla kiinnostuneempia Ruotsin suunnasta tuossa mielessä. Mutta mahtanevatko oikeasti haluta Ahvenanmaasta muutaman sadan tuhannen asukkaan maata? Tällaiseen käyttöön toki tuo ylläkuvailemani konsepti voisi sopia mitä mainioimmin, jollei sitten jotain oleellista jäänyt minulta huomioimatta. :)
 
Mitäpä jos silta kutistettaisiin niin kapeaksi että juna kulkisi sen ympärillä yksiraiteisten tapaan? Materiaalina voisi olla monimateriaalikomposiitti: puuta, terästä, muovia ja betonia. Elementit erittäin pitkiä ja pituuteensa nähden ennätyskeveitä. Junat niin ikään komposiittirakenteisia ja nykyisiä keveämpiä.

En malta olla sen verran vielä jatkamatta, että nuo sillat voisi laittaa roikkumaan molemmin puolin pyloneita, joiden huipuilla tuuligeneraattorit jauhaisivat sähköä. Siinä olisi liikennejärjestelmä, joka tuottaisi enemmän energiaa kuin mitä kuluttaa.
 
En malta olla sen verran vielä jatkamatta, että nuo sillat voisi laittaa roikkumaan molemmin puolin pyloneita, joiden huipuilla tuuligeneraattorit jauhaisivat sähköä. Siinä olisi liikennejärjestelmä, joka tuottaisi enemmän energiaa kuin mitä kuluttaa.

Mielenkiintoinen keskustelu, noin ihan hypoteettisena konseptina.

Kevyessä junassa kapealla sillalla tuulisen meren päällä voisi kuvitella olevan jonkinlainen riski siitä, että kova puuska puhaltaa junan sillalta mereen? Mutta pointti on hyvä ettei junasillan tarvitse olla kovin leveä. Eikä tarkkaan ottaen edes yhtenäinen kunhan raiteet jatkuvat. Tuulivoimala pylonissa on ihan jännä idea. Mistä ajatus johtuu tietenkin siihen, miten junien sähkönsyöttö ratkaistaisiin. Ajolanka mahdollisesti heiluisi tuulessa ja sen kiinnikkeistä tulisi pyloneihin melkoinen himmeli. Mutta jos kalusto olisi spesiaalivalmisteista joka tapauksessa, olisi varmaan mahdollista käyttää kolmanteen kiskoon pohjautuvaa sähkönsyöttöä. Kolmas kisko tosin ei taida mahdollistaa ihan yhtä suuria nopeuksia kuin ajolanka, mutta eipä kevytrakenteinen juna kevytrakenteisella sillalla taitaisi muutenkaan TGV-nopeuksiin yltää, ainakaan kovin turvallisesti? Jos turvallisuutta haluttaisiin lisää, silloin ehkä voisi ajatella koko radan koteloimista johonkin pleksilasiputkeen, joka roikkuisi pyloneista? Vähän kuin roikkuva tunneli. Mutta tuo alkaa kuulostaa jo häiritsevässä määrin hyperlooppimaiselta... ;)
 
Jos turvallisuutta haluttaisiin lisää, silloin ehkä voisi ajatella koko radan koteloimista johonkin pleksilasiputkeen, joka roikkuisi pyloneista? Vähän kuin roikkuva tunneli. Mutta tuo alkaa kuulostaa jo häiritsevässä määrin hyperlooppimaiselta... ;)

Totta. Läpinäkyvässä putkessa olisi kenties mukavampi matkustaa, kuin merenpohjaan upotetussa, joita ovat kaavailleet... :) Siitä monorail-tyyppisestä sillasta: siinä juuri ajattelin tuulenpuuskien kestoa. Kun vaunut olisivat kiskon/sillan ympärillä, niin ei pääsisi sieltä putoamaan. Magneettilevitaatiota en viitsinyt ehdottaa, kun tiedossa on sen kalleus. Jotenkin näin maallikkona tuntuu, että nykyisillä neodyymimagneeteilla voisi saada tarvittavan levitaation aikaiseksi ilman superjohtavuutta, mutta tällöin taitaisi materiaalien saatavuus nousta ongelmaksi.
 
Taitanevat olla kiinnostuneempia Ruotsin suunnasta tuossa mielessä. Mutta mahtanevatko oikeasti haluta Ahvenanmaasta muutaman sadan tuhannen asukkaan maata? Tällaiseen käyttöön toki tuo ylläkuvailemani konsepti voisi sopia mitä mainioimmin, jollei sitten jotain oleellista jäänyt minulta huomioimatta. :)

En puhunut oikeastaan Ahvenanmaasta, ja tarkoitin että projektin voisi aloittaa lähijunilla saaristoon ja siitä jatkaa sitten lopulta Ruotsiin. Ja onhan Ahvenanmaalta nykyäänkin päivittäiset lennot Turkuun, että kyllä osa varmasti sieltä manner-Suomeenkin päin tulisi töihin. Turun ja Ahvenanmaan välissä on paljon saaria, jonne uppoaisi vaikka puoli miljoonaa asukasta, eikä tekisi tiukkaa ollenkaan, mutta jos sinne saataisiin sellaisia 30000 asukkaan kyliä vaikka 50 vuoden aikavälillä niin se olisi aika hyvin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Turun ja Ahvenanmaan välissä on pirusti saaria, jonne uppoaisi vaikka puoli miljoonaa asukasta

Åbolands kalifat?

Keskustelu on kyllä aika tukevasti irti mistään realiteeteista. On sitä tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka asuvat saaristoidyllissä Paraisilla tai Kustavissa ja kulkevat bussilla töissä Turussa. Ei tuo elämänmuoto näytä mitään ryntäystä aiheuttaneen. Turun seudulla ei saada aikaiseksi lähiliikennettä olemassa olevillekaan radoille.
 
Åbolands kalifat?

Keskustelu on kyllä aika tukevasti irti mistään realiteeteista. On sitä tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka asuvat saaristoidyllissä Paraisilla tai Kustavissa ja kulkevat bussilla töissä Turussa. Ei tuo elämänmuoto näytä mitään ryntäystä aiheuttaneen. Turun seudulla ei saada aikaiseksi lähiliikennettä olemassa olevillekaan radoille.

Joskus realiteetit syntyvät siitä mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Minä en edes yritä ottaa huomioon sitä tosiasiaa, että Suomi on raideliikenteen takapajula, vaan lähden tässä hypoteettisessa keskustelussa ( jonka aihekin on täysin epärealistinen nykytilanteessa) täysin idealistisesta "näin asiat pitäisi olla" näkökulmasta. Turusta ei olisi ikinä pitänyt lopettaa lähijunaliikennettä ja rakentamista olisi pitänyt ohjata radanvarsille ja saaristolähijuna olisi tähän vain luonnollista jatkumoa.

Mihin Åbolands kalifat oikein viittaa? Luuletko, että minä luulen jostain löytyvän puoli miljoonaa asukasta saaristoon, kun puhuin pelkästä kapasiteetistä, jolla ei ole mitään tekemistä sen täyttymisen kanssa. Sama ajatusvirhe kuin siinä, että jokainen parkkipaikka = asiakas, vaikka parkkipaikka on pelkkä kapasiteettiyksikkö, kun asiakas voi täyttää tai olla täyttämättä sen. Ota myös huomioon, että raidehankkeissa, etenkin tällaisissa puhutaan helposti 100 vuodesta tulevaisuuteen. Siihen saa jo mielikuvitustakin laittaa joukkoon.

Jos ei halua antaa ihmisten mielikuvituksen lentää, voi jättää lukematta.

Ja tosiasia on, että Paraisille tai Kustaviin liikkuminen on varsin hankalaa verrattuna siihen jos paikalla olisi raide ja lähijuna. Hirvensalo ainakin on hyvin suosittu asuinpaikka.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Siitä monorail-tyyppisestä sillasta: siinä juuri ajattelin tuulenpuuskien kestoa. Kun vaunut olisivat kiskon/sillan ympärillä, niin ei pääsisi sieltä putoamaan.

Tarkemmin konseptia pohdittuani tässä lisää ajatuksia:

- Tuulenpuuskien takia ei sittenkään tarvita järin eksoottisia ratkaisuja vaan raiteilla pysyminen voidaan varmistaa mekaanisilla ohjureilla, jotka estävät pyöriä kiipeämästä kiskoilta
- Liimapuu lienee kilpailukykyinen ellei jopa halvin mahdollinen rakennusmateriaali sillalle (sitä en tiedä, miksei sitä jo hyödynnetä siltojen runkomateriaalina - kansirakenteissa kyllä)
- Erään rakennustarvikeliikkeen valikoimissa suurin liimapuupalkki oli mitoiltaan 115x270x12000 mm, painoi 261 kg ja maksoi 21,75 e/m. Tuosta jos skaalaa kertoimella 100, niin sillan puutavara maksaisi 2175 e/m, jolla saadaan kaksikaistaiselle 100 kilometrin pätkälle hintaa 435 megaeuroa. Päälle toki tulee kaikki muu.*)
- Elementit voisivat olla hyvinkin satoja metrejä pitkiä käyttämällä rakennetta keventämässä jotain kiinteäksi kovettuvaa vaahtoa ja voimia suuntaamassa terästankoja sekä teräsvaijereita
- Kiskot ja ohjurit voisivat muodostaa yhteenhitsatun elementin, joka osaltaan lujittaisi rakennetta ja tasaisi voimia
- Turvallisuuden ja kustannusten hillinnän takia 2-normi-ajolankavirroitus (15 kV Ruotsi ja 25 kV Suomi). Runkokaapelit mereen.
- Siro ja maisemaan sopiva ajolankojen kannatinjärjestelmä
- Raideleveydeksi 1435 mm, sillä Suomen puolella ei kuitenkaan ole kapasiteettia vapaana riittävästi ja muutenkin olisi tarve saada oikorata Turun ja Helsingin välille
- Ensijainen evakuointi toiseen junaan junan päistä
- Toissijainen evakuointi pyloneitten yhteyteen rakennetuille pelastautumisasemille (sääsuoja ja portaat alas laivalaiturille)
- Viimesijainen evakuointi pelastussukkaa pitkin mereen pelastusliiveissä tai meren jäälle (mahdollinen saattaisi myös olla rakenne, jossa puhallettavaan lauttaan olisi kiinteästi liitetty pelastussukka, jolloin pelastautuminen kävisi siististi vaunun sisältä sukkaa pitkin)

*) Muuhun sisältyisivät pylonit perustuksineen ja tuuligeneraattoreineen (tuskin kuitenkaan jokaiseen), kiskoelementit, sähköjärjestelmä, kulunvalvonta ja turvallisuusjärjestelmät,... Näiden hintaa en lähde arvioimaan.
 
- Turvallisuuden ja kustannusten hillinnän takia 2-normi-ajolankavirroitus (15 kV Ruotsi ja 25 kV Suomi).

Todennäköisempi ratkaisu olisi se, että ei tehdä kaksineuvoista sähköistysjärjestelmää, vaan kaksineuvonen liikkuva kalusto. Näin toimitaan varsin rutiininomaisesti maailmalla, esimerkiksi Thalys PBKA -suurnopeusjuna kelpuuttaa peräti neljää erilaista sähköä. Meikäläinen Allegrokin syö kahta.
 
Todennäköisempi ratkaisu olisi se, että ei tehdä kaksineuvoista sähköistysjärjestelmää, vaan kaksineuvonen liikkuva kalusto. Näin toimitaan varsin rutiininomaisesti maailmalla, esimerkiksi Thalys PBKA -suurnopeusjuna kelpuuttaa peräti neljää erilaista sähköä. Meikäläinen Allegrokin syö kahta.

Tarkoittaako "kaksineuvoinen liikkuva kalusto", että veturissa/moottorivaunussa on kahdet järjestelmät mahdollisesti jopa virroittimesta moottoreihin asti? Googlasin muutamaa artikkelia koskien useampaa jännite/taajuus-kombinaatiota tukevaa kalustoa, eikä artikkeleista oikein selvinnyt miten tuki on toteutettu. Kuvittelin, että homma hoituisi ihan vain jännitettä ja taajuutta muuntamalla. Toki 15 kV vaatii paksummat kaapelit saman tehon siirtämiseen, mutta se tuskin on ongelma varsinkin kun pitkänmatkansiirtokaapelit voisivat sijaita meren pohjassa (jotka tosin ovat yleensä tasavirtakaapeleita, joten tulee kyllä sähkönsiirtojärjestelmälle hintaa lukemattomine muuntamoineen).
 
Tarkoittaako "kaksineuvoinen liikkuva kalusto", että veturissa/moottorivaunussa on kahdet järjestelmät mahdollisesti jopa virroittimesta moottoreihin asti?

Virroittimia tarvitaan useampaa sorttia vain, mikäli ajolangan ominaisuudet (ripustuskorkeus, siksak, materiaali) tai virroittimen vaatimukset (nostopaine, leveys, materiaali) poikkeavat toisistaan. Noh, yleensä ne poikkeavat.

Nykyaikaisessa vetokalustossa on pääsääntöisesti taajuusmuuttajaohjatut oikosulkumoottorit. Taajuusmuuttajat ottavat sähkönsä muutaman tuhannen voltin tasajännitteellisestä välipiiristä, joten siitä ajomoottoreiden suuntaan pärjätään yksillä laitteilla.

Välipiiriä voidaan sitten joustavasti syöttää suoraan tasavirralla tai vaihtovirrasta tasasuuntaamalla. Vaihtovirran jännitemuutos voidaan tehdä muuntajalla, jossa on omat ensiökääminsä eri jännitteille. Rautatieguru Kimmo Lumirae kirjoitti vaunut.org-sivustolle mainion tekstin eri järjestelmistä ja niiden historiasta: http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,8845.msg68079.html#msg68079
 
Välipiiriä voidaan sitten joustavasti syöttää suoraan tasavirralla tai vaihtovirrasta tasasuuntaamalla. Vaihtovirran jännitemuutos voidaan tehdä muuntajalla, jossa on omat ensiökääminsä eri jännitteille. Rautatieguru Kimmo Lumirae kirjoitti vaunut.org-sivustolle mainion tekstin eri järjestelmistä ja niiden historiasta: http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,8845.msg68079.html#msg68079

Kiitoksia vastauksestasi ja linkistä! Oli mielenkiintoista luettavaa! Paras hyötysuhde siis ymmärtääkseni saavutettaisiin, mikäli juna saisi langoista/kiskosta suoraan sopivaa tasajännitettä. Tuulivoimaloiden generaattoreista suoraan irtoava 690 V taitaa olla liian vähän - tuokin volttimäärä kun liittyy jotenkin 400 voltin 3-vaihesähkön saamiseen. Vai voisikohan sittenkin riittää moottorivaunullisessa kevyessä junassa? Tällöin kultakin tuulivoimalalta riittäisi sähkönsyöttö vain seuraavalle voimalle asti; ylijäämä energia sitten erikseen korkeajännitteisenä mantereelle.
 
Takaisin
Ylös