Metro ja lähijunat ovat kiinteä osa lähiörakentamisen kustannuksia, kuten ovat massiiviset autotieyhteydetkin. Lähiöiden hajaantuneessa maankäytössä liikennettä on paljon ja se vaatii runsaasti infraa. Myös keskustassa, johon suuntautuu suuri määrä työmatkaliikennettä lähiöistä. Metro ja Pisarankin tyylinen tunnelilähijuna ovat todella kehnoja liikennevälineitä keskustan sisäiseen liikenteeseen, palvellen hyvin vain pientä osaa matkatarpeista jotka sattuvat olemaan juuri sopivasti kahden samalla linjalla olevan aseman välillä.
Jos rakennetaan keskustan tehokkuuksilla lisää keskustaa, se ei edellytä raskasta liikenneinfraa. Liikennettä on lyhyempien etäisyyksien ansiosta ylipäätänsä vähemmän per nuppi ja suurempi osa siitä on infrastruktuuriltaan kevyttä jalankulkua ja pyöräilyä. Pintajoukkoliikennekin riittää pidemmälle, onhan suuressa osassa keskustaa kadulla kulkeva raitiovaunu kaikista isoin ja raskain kulkuväline.
Käsitys siitä, että tehokas keskustarakentaminen olisi kallista on yksinkertaisesti väärä.
Jos rakennetaan keskustan tehokkuuksilla lisää keskustaa, se ei edellytä raskasta liikenneinfraa. Liikennettä on lyhyempien etäisyyksien ansiosta ylipäätänsä vähemmän per nuppi ja suurempi osa siitä on infrastruktuuriltaan kevyttä jalankulkua ja pyöräilyä. Pintajoukkoliikennekin riittää pidemmälle, onhan suuressa osassa keskustaa kadulla kulkeva raitiovaunu kaikista isoin ja raskain kulkuväline.
Käsitys siitä, että tehokas keskustarakentaminen olisi kallista on yksinkertaisesti väärä.