Pari havaintoa. Vaunujen numeroita en pistänyt muistiin, mutta muutama päivä sitten satuin kuulutusvaunuun ensin Munkkiniemen puistotieltä Kansaneläkelaitoksella ja paluumatkalla Lasipalatsilta Munkkiniemen puistotielle.
Menomatkalla kuulutettiin Paciuksenkaari ja Töölön halli sekä Kela. Muut pari pysäkkiä jäivät jostain syystä kuuluttamatta, vaikka kyllä niilläkin tavalliseen tapaan pysähdyttiin. Nauhoitteet ovat samat kuin 2000-luvun alussa, edes Folkpensionsanstaltenin sanapainovirhettä ei ole korjattu. Äänenvoimakkuus oli liian suuri, vaunussa oli kovin hiljaista. Äänenlaatu on suht heikko, tulee mieleen vanha televisiolähetys. Menomatkan vaunu oli menossa halliin. Luulin, että sen vuoksi järjestelmä ei pysty kuuluttamaan määränpäätä, vaan hokee vaan "Linja 4 Linje 4". Mutta eipä se paluumatkallakaan muuta hokenut kuin tuota numeroa aina vaan.
Paluumatkalla äänenvoimakkuus oli edelleen liian luja, mutta nyt kuulutettiin kuitenkin kaikki pysäkit.
Tuo "linja 4 linje 4" kuulutus on mielestäni älyttömyyden huippu. Jokikisellä pysäkillä sama litania, eiköhän vaunussa olijat jo muista missä vaunussa ovat. Ja entäs ne, jotka ovat nousemassa vaunuun? No, katsovat kai linjatunnusta. Ja ne 0,000001 näkövammaista, jotka nelosella kulkevat, nousevat sitten sokkona vaunuun, kuulevat kuulutuksen kun ovet ovat juuri menossa kiinni ja jäävät sitten loukkuun sinne väärään vaunuun. Fiksua? Eli ihan vakavissaan: mihin sitä linjanumeron toistoa oikein ajatellaan tarvittavan?