Joskus kauan sitten täälläkin keskusteltiin paljon siitä, millä tavalla ratikkarata kannattaa rakentaa ja miksi erityisesti Helsingissä (kantakaupungissa) käytössä ollut tapa oli huono. Noin suurin piirtein tämä näyttää ihan samanlaiselta – kiskot valetaan betonikakkuun, joskin puuklossien sijaan kiskot lasketaan betoniklosseille eikä välirautoja ole. Eroaako jokerin rakennustapa myös joltain muilta osin perinteisestä ratarakentamisesta, ja onko se parempi ja jos, niin miksi?
Helsingin perinteisessä päällysrakenteessahan kiskot lepäävät lähes suoraan ratalaatan päällä. Välissä on hiukan bitumia. Kisko on jatkuvasti tuettu, joskaan tämä ei itsessään ole ongelma, vaan ominaisuus. Lisäksi aiemmin tosiaan valettiin myös itse kiskoihin kiinni betonia eli tosiaan kiskot valettiin betoniin. Tästä on käsittääkseni pitkälti luovuttu ja kiskojen sivulle tulee asfalttia. Ei kuitenkaan mitään väliin.
Kuvissa olevassa puolipölkkyradassa kisko on tuettu pistemäisesti ratapölkkyihin. Kiskon ja ratapölkyn välissä on vaimentava pala. Pölkkyjen välissä kiskon jalan alla on joustava kalossi, joka estää kontaktin laattaan. Ja kiskojen viereen tulee kammiokumit, jotka erottavat kiskot katurakenteesta sivusuunnassa. Siten kisko voi hieman joustaa vaunun alla välittämättä kaikkea suoraan kadun rakenteisiin. Samalla saadaan nykyisten EN-normien mukainen hajavirtaeristys.
Radan alusrakenteessa eli laatan alapuolisissa osissakin on sikäli eroja, että ne on perusteellisesti mitoitettu ja rakennettu. Toisaalta Helsingin uudempien ratojen pohjat ovat uskoakseni kohtuullisen saman tyyppisiä, koska katujen pohjat tehdään ylipäänsä nykyään kunnolla. Vanhojen ratojen alla on kuitenkin paljon huonoja pohjia, joita ei normaaleissa ratauusinnoissa ole uusittu. Puolentoista - kahden metrin syvyyteen kaivaminen kun vie aikaa ja vaatii usein kunnallistekniikan siirtoja. Kuvittelisin, että esimerkiksi Mäkelänkadulla ja Hämeentiellä ratojen pohjat on uusittu täysin isoissa remonteissa.
Lopuksi osassa kuvia näkyy runkomelueristeenä laatan alla käytettäviä kivivillamattoja (levyjä). Niissä on muovi päällä, jotta ratalaatan betoni ei vali kivivillan sekaan. Näitä käytetään tarpeen mukaan. Nykyisilläkin radoilla on joissakin paikoissa runkomelueristeitä, mutta ei järjestelmällisesti mitoitettuna. Materiaalina kai yleensä muovi, joka on hiukan kalliimpaa. Runkomelu on siis sellaista melua, joka välittyy maan kautta rakennuksiin ja saa rakennukset värisemään sellaisella taajuudella, että vaikutus aistitaan korvalla meluna eikä jalkojen kautta tärinänä.
https://www.ains.fi/palvelut/akustiikkapalvelut/tarina-ja-runkomelu
Jatkuvasti tuetun ja väliraudallisen radankin voi rakentamaa vastaavilla periaatteilla. Näitä on Helsinkiin jokunen toteutettu aiemmin mm. Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteykseen ja Fredalle Kampin keskuksen maanalaisten osien päälle.
