Kaikissa rengaslinjoissa tarvitaan hieman tasausaikaa.
Miksi?
Tasausaika tarvitaan siihen, että tullaan toimeen liikennöintiin liittyvien epävarmuuksien kanssa. Epävarmuudet ovat tavallisia ja joukkoliikenteen liikennöinnin ominaisuus silloin, kun joukkoliikennelinja ajaa katu- ja tieliikenteen seassa, missä (käytännössä) autoilun satunnaisuus vaikuttaa joukkoliikenteen toteutuvaan nopeuteen. Kun joukkoliikenne on täysin eristettyä muusta liikenteestä, muun liikenteen satunnaisvaikutusta ei ole, eikä sitä tarvitse kompensoida tasausajoilla.
Kehäradan ja Pisaran liikenne on täysin eristettyä. Niiden liikennöintiin voi liittyä satunnaisuutta asemien välisen ajoajan vaihtelusta, jos kuljettajat ajavat täysin omin päin, sekä pysäkkiajoista, jos joko yritetään aina lähteä mahdollisimman nopeasti tai joku haluaa jäädä odottamaan, että jossain rullaportaissa näkyvissä oleva matkustaja vielä otetaan vuoroon mukaan. Kumpikin on kuitenkin huonoa liikenteenhoitoa, jonka sijasta voidaan toimia myös siten, että liikenne on täsmällistä. Eli käytännössä niin, että aikataulu suunnitellaan siten, että ei ajeta maksiminopeutta eikä pysäkeillä seisota minimiaikaa. Ja kuljettajien tehtävä on noudattaa ohjenopeuksia ja aikataulun mukaisia lähtöaikoja. Näin toimitaan esimerkiksi Tokion metrossa, jossa aikataulut ovat 15 sekunnin tarkkuudella.
Rengaslinja ei ole mikään kummallinen poikkeus. Jokainen joukkoliikennelinja on rengaslinja, rengas on vain litistetty niin, että renkaan ylä- ja alapuoli ovat toistensa vieressä. Tällaisen renkaan päätepysäkistä tulee erikoispysäkki vain siksi, että matkustajan näkökulmasta päätepysäkiltä ei pääse enää eteenpäin, ja kaikki jäävät siellä vaunusta pois. Joten päätepysäkillä voi tasata liikennöinnin epätäsmällisyyttä matkustajia häiritsemättä. Tai siellä voidaan tasata pitkällä pysäkkiajalla sitä, että vuoroväli, linjanopeus ja linjan ajoaika eivät ole synkassa keskenään. Eikä niiden tarvitse olla, kun kerran matkustajia häiritsemättä voi päätepysäkin pysäkkiaika olla miten pitkä hyvänsä.
Rengaslinjalla liikennöinti on suunniteltava siten, että ajoaika ja linjanopeus ovat synkassa. Arvaan, että Kehäradan kanssa tämä on vähän hankala asia. Kun suoran lentokenttäyhteyden sijasta on tehty kaukaa kiertävä ja siten hidas yhteys. Siksi on paineita saada nimenomaan Kaivokadun ja lentoaseman välinen ajoaika mahdollisimman lyhyeksi. Ja niinpä päädytään tilanteeseen, jossa kehää kiertävien junien vuoroväli ja ajoaika eivät enää synkkaa.
Tosiasiassa matkustajan kannalta on kuitenkin samantekevää, onko tarpeetonta ”tasausaikaa” eli yhtä ylipitkää pysäkkiaikaa vai ei. Sillä tasausaika on osa matka-aikaa myös. Matkustajalle on yhdentekevää matka-ajan kannalta, kuluuko aika junassa joka seisoo paikallaan 5 minuuttia vai junassa, joka ajaa 5 minuuttia pidemmän ajan. Ainoa ero näillä asioilla on siinä, että paikallaan seisovan junan tapauksessa aikataulu saadaan näyttämään paremmalta.
Minusta näyttää seudulla yleisesti siltä, että täällä ei edelleenkään ymmärretä joukkoliikennettä palveluna, joka muodostuu joukkoliikenneverkosta. Ja siten ei ymmärretä, että matkustajan kannalta tärkeätä on täsmällisyys ja verkossa toimivien linjojen keskinäinen synkka. Ei se, että joku linja ajaa mahdollisimman nopeasti, jotta matkustaja pääsee sitten odottamaan vähän pidemmäksi aikaa jatkoyhteyttä, ”jonka toteutumista ei taata”. Ja tämä ymmärtämättömyys siis siitä huolimatta, että 1960-luvulta ja metroinnostuksesta lähtien suunnittelun lähtökohtana on ollut pakollinen vaihtaminen.
Eikä ymmärretä sitäkään, että ei matkustajalle ole merkistystä eikä hyötyä siitä, että yritetään ajaa mahdollisimman nopeasti. Sillä kun siihen ei pystytyä, niin yhtenä päivänä sama matka voi kestää 18 minuuttia ja seuraavana 29 minuuttia. Ainoa merkittävä matkan kestoaika on se pisin mahdollinen 29 minuuttia, koska asiakas ei voi luottaa siihen, että aina olisi hyvä tuuri ja kuljettaja onnistuisi kaahaaman 18 minuutin minimiajassa. Eli on täysin turhaa yrittää ajaa mahdollisimman nopeasti.
Antero
