- Liittynyt
- 26 Kesäkuu 2008
- Viestit
- 546
Unkarin tapauksessa selkein ero on (jo Ess:n mainitsema) Unkarin aiempi itsenäisyys. Suomen ollessa osa Ruotsia maan "erityisasema" perustui käytännössä siihen, että Suomea pidettiin luonnollisena osana Ruotsia ja Suomen alue sai näin mm. valtiopäiväedustuksen, jota myöhemmin Ruotsiin liitetyillä alueilla ei ollut. Itävalta-Unkarin tapauksessa käytännössä oli kyse enemmänkin samantapaisesta järjestelystä kuin Suomella oli maan ollessa osa Venäjää: Unkaria hallitsi sama henkilö kuin Itävaltaa ja osa politiikasta oli maiden yhteistä, mutta Unkarilla oli oma parlamenttinsa ja lainsäädäntönsä.Tsekkoslovakia tai Puola kävi mielessä kanssa mutta ajattelin että yhteikunnalllisilta oloiltaan Unkari olisi vastannut kuitenkin Suomea enemmän. Ruotsin suurvalta-aikana kuului Ruotsille osia Baltiasta ja Venäjästä ja Saksasta mutta niiden alueiden kansalaiset eivät olleet samanverosessa asemassa kuin Suomen ja Ruostin aleella asuvat.
Myös Tsekkoslovakiasta puhuttaessa on syytä muistaa, että vaikka "Tsekkoslovakia" sinällään oli käytännössä keksitty käsite on (entisen) Tsekkoslovakiankin alueella ollut itsenäisiä valtioita ennen alueiden liittämistä osaksi Itävaltaa. Ymmärtääkseni ainakin entinen Böömin kuningaskunta nautti myös ainakin ajoittain jonkinasteisesta itsehallinnosta osana Itävaltaa. Alueen integroimista Itävallan perintömaahan myös vastustettiin laajasti paikallisen yläluokan toimesta (erityisesti koska alkujaan tsekinkielisen ylimystön syrjäytti uusi saksankielinen yläluokka). Tsekkoslovakian yhtäläisyys Suomeen onkin ainakin minun nähdäkseni lähinnä vain valtion "fiktiivisyys": mitään tsekkien, slovakien, sudeettisaksalaisten ja ruteenien (ukrainalaisten) valtiota ei aiemmin ollut ollut (ellei lasketa 800-900 -luvuilla olemassaollutta Suur-Määrin valtiota, jonka hallitsemista alueista ei tosin ole yhteisymmärrystä), mutta sellainen luotiin Toisen maailmansodan seurauksena.
Keski- tai Etelä-Euroopasta on vaikea löytää valtioita, jotka voitaisiin rinnastaa Suomen tilanteeseen. Nykyisellään löytyy runsaasti valtioita joita ei ollut 100 tai 200 vuotta sitten, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että aiemmin olemassaolleet valtiot oli vallanperimyksen ja suurvaltapolitiikan kautta integroitu osaksi isompia kokonaisuuksia. Suomen tapauksessa ajatus "omasta" kansallisuudesta syntyi nähdäkseni oikeastaan siitä, kun Suomen alue erotettiin Ruotsista mutta alueella pidettiin voimassa Ruotsin vallan aikainen laki ja hallintojärjestelmä. Hiukan kärjistäen voitaisiin sanoa, että Ruotsi jaettiin 1809 kahtia ja jaon seurauksena kehittyi kaksi Ruotsin valtiota: nykyiset Ruotsin ja Suomen nimillä kulkevat valtiot. Jälkimmäisessä valtakieli vaihtui (tai ehkä oikeammin vaihdettiin) tarkoituksella 1800-luvun lopulla erillisen kansallisen identiteetin luomisprosessin yhteydessä, mutta käytännössä kyse on silti toisesta Ruotsin valtioista joka on kylläkin kehittynyt jossain määrin eri suuntaan kuin se toinen puolisko. Vastaavaa kehitystä ei tietääkseni ole tapahtunut missään muualla Euroopassa.