Vs: Tampereen pikaratikkahanke
Kalliit lisäraiteet hankalimpaan ja ahtaimpaan kohtaan: Kyllä. Maantieteellinen kylmä fakta ei oikein mahdollista muuta ratkaisua, jos vastustaa Pirkkalan ohitusrataa.
Periaatteessa jos asetetaan vastakkain Pirkkalan oikorata ja lisäraiteet vaikeaan paikkaan Tampereen keskustassa pitäisi tietää kumpi maksaa enemmän ja kuinka paljon. Kun emme tiedä, keskustelu rajoittuu arveltujen hyötyjen punnitsemiseen.
En haluaisi jankata tästä, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä mihin perustuu kategorinen Pirkkalan oikoradan vastustus. Ymmärtäisin jos se olisi esimerkiksi käsittämättömän kallis. Mutta toisaalta halpaa ei ole rakentaa lisäraiteita kaupunkirakenteen keskellekään. Pirkkalassa voitaisiin mennä pitkälti tyhjää maastoa pitkin, lukuunottamatta haastavaa vesistön ylitystä Rajasalmessa tai sen lähistöllä.
Arvioisin oikorataa seuraavin kriteerein, jos yritän olla niin objektiivinen kuin osaan:
Haitat
- muutaman minuutin pidempi matka-aika välillä Tampere-Ylöjärvi
- Pohjanmaan suunnan junien kääntö Tampereen asemalla (samoin kuin jo nykyään Jyväskylän suuntaan) --> mieluiten tätä kannattaisi nopeuttaa ohjausvaunuin
Hyödyt
+ kemikaalikuljetukset eivät tapa ihmisiä niin runsain määrin, jos onnettomuus sattuu
+ ei tarvita lisäraiteita tiheän paikallisjunaliikenteen aloittamiseksi Tampereen länsipuolelle
+ lentoasemayhteys lähes ilman lisäinvestointia
+ tukee Lempäälän/Pirkkalan rajan tuntumaan suunniteltua logistiikkakeskusta
+ kenties mahdollisuus uuteen lähiliikennekorridoriin uuden radan varrella
(Saa täydentää kumpakin osiota jos tulee jotain mieleen...)
Onko tuo muutaman minuutin matka-ajan pidennys todella sen luokan haitta, että tätä kannattaa aktiivisesti vastustaa ja samalla ajatella investoitavan suuria summia niihin paikallisliikenteen lisäraiteisiin ilman että tavaraliikenteen turvallisuusongelmaa ratkaistaan?
Juurikin samaa mieltä. Tampereelta ja seudulta puuttuu linja. Selvityksiä tehdään, mutta kokonaiskuvan kustannuksella korostuvat yksittäiset hankkeet.
Toisaalta tämä tuntuu pätevän kaikkialla Suomessa eli kyseessä ei ole pelkästään Tampereelle ominainen ongelma. Päätöksenteko on liian hajautunut eikä kokonaisuus ole kenenkään tahon hallinnassa hallinnollisen työnjaon mukaan. En sanoisi että Helsingin seudunkaan hankkeet olisivat sen paremmin koordinoituja. Puhumattakaan että kukaan sovittaisi yhteen paikallista ja valtakunnallista näkökulmaa missään osassa maata.
Minusta oli virkistävää vastikään työmatkalla Pariisissa käydessä poiketa vapaalla ollessa ohimennen arkkitehtuurimuseossa (Cité de l'architecture et du patrimoine, sijaitsee Chaillot'n palatsissa), missä oli näyttely aiheesta Pariisin tulevaisuus. Kymmenen arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelijatiimiä eri toimistoista ja maista oli pohtinut miten Pariisin kaupungin ja ympäröivän alueen tulisi uudistua, jotta se säilyttäisi asemansa maailman metropolien joukossa. Erilaisia radikaalejakin kaavoitus- ja liikenneratkaisuja oli laitettu kartoille ja havainnollistettu kuvin ja tekstein. Kokonaisuudesta oli myös koottu näyttelykirja, jonka esipuheen oli kirjoittanut presidentti Sarkozy.
Meillä Suomessa ei juuri pohdita tällaisia asioita, ei ainakaan näin luovasti. Helsingissä kyllä kaipaillaan metropolipolitiikkaa, mutta dialogi tuntuu käpertyvän kaupungin itsensä ympärille ilman että kauheasti pohditaan esim. miten Helsingin pitäisi verkostoitua lähellä sijaitsevien Suomen muiden kaupunkien kanssa, jotta alue yhdessä olisi kilpailukykyinen maailmassa. Kaupungin oman kasvun legitimiteetti oletetaan annettuna eikä kysytä mitä tämä tekee Suomelle kokonaisuutena, jos sitä ei tasapainoteta millään keinoilla. Minusta kannattaisi pohtia enemmän mm. Etelä-Suomen kolmion (Helsinki-Tampere-Turku) roolia maailman mittakaavassa sekä sitä miten muu Suomi kytkeytyy tähän kokonaisuuteen kaikkia hyödyttävällä tavalla.
Tosin rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että eräitä Pariisin näyttelytöitäkin moitittiin liian Pariisi-keskeisiksi. Mutta yhtäkaikki oli virkistävää, että erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin, skenaarioita oli koottu yhteen stimuloimaan luovaa ajattelua ja uusien ideoiden syntyä. Tällaista avointa keskustelua Suomeenkin! Tällä hetkellä liian moni aluekehitysvisio (siis käytännössä melkein kaikki niistä) syntyy puhtaasti virkatyönä ja maistuu pahasti paperilta.
Näkemyksesi ja tavoitteesi ovat ainakin omaan makuuni liian tamperekeskeisiä, vaikka monissa hankkeissa samoilla linjoilla olenkin.
Myönnän. Minulla on luonnollisesti näkökulma, jonka olen perinyt kotikaupungistani enkä häpeä sitä. Sen verran olen aikaa viettänyt myös muualla, että osaan katsoa Suomea tarvittaessa myös muista näkökulmista kuten Turusta (opiskelupaikkakunta) tai Oulusta (vaimon kotipaikkakunta) käsin. Toivon tuon tasapainottavan muuten liian nurkkakuntaiseksi käyvää näkemystä. Toivoisin myös voivani tarvittaessa vaihtaa näkökulmaa muualle, mutta käytännössä se on aika vaikeaa, jos ei ole mitään siteitä tarkasteltavalle alueelle. Olisi mielenkiintoista hahmottaa tarkemmin, miltä Suomi näyttäytyy esim. Torniosta, Utsjoelta tai Lappeenrannasta katsottuna. Sen hahmotan, että taatusti hyvin erilaiselta. Mutta miltä, sitä en osaa sanoa.
Sinänsä minusta on erittäin tervettä, että asioita voidaan tarkastella eri näkökulmista, ja haluan toivottaa kaikki muutkin tuomaan rohkeasti omaa paikallista näkökulmaansa esille. Vaikka ne eivät aina ole yhdenmukaisia, niin yhteisiä intressejä löytyy usein.
Harmillista on, että niin usein Helsingin näkökulma nousee esille siinä valossa kuin se olisi ainoa legitiimi näkökulma Suomessa ja aina automaattisesti koko valtakunnan etu. Joskus onkin, mutta ei aina eikä automaattisesti. Siksi tarvitaan avointa keskustelua ja näkemysten vaihtoa julkisuudessa. Tätä vain on Suomessa liian vähän.
