Huvittavaa kuinka Temen käsitys todellisuuden realiteeteistä joukkoliikenteen toiminnasta jo pelkästään suorittajatasolla on noinkin heikko, mutta silti hän visioi mitä monimutkaisempaa maksujärjestelmää.
Itseasiassa paljon yksinkertaisempaa kuin nykyinen, jonka perusongelma on se että siinä on liikaa toiminnallisuutta, kuten alla:
- matkustajien määrän, lipputyypin ja käyttötottumusten seuranta
Matkustajamäärän seurantahan ei nykyisinkään toimi matkakortin avulla siitä yksinkertaisesta syystä, että loppukäyttäjä ei autentikoi itseään, koska niin ei tarvinnut tehdä vanhojenkaan kuukausilippujen aikana. Aika hiljaista on vaikka noissa lähijunien lukijoissa. (Semminkin kun se laite on lähinnä parodia käyttöliittymäsuunnitelusta, lisää tästä viestin lopussa...)
Kaikenlaisia ihmisten laskentalaitteita on olemassa. Sellainen järjestelmä jossa seurattaisiin yksittäistä matkustajaa saattaa kuulostaa liikennejärjestelmäsuunnittelijasta hienolta, mutta vaikkapa tietosuojavaltuutettu ei oikein ymmärrä.
Eli tässä on tietosuojaongelma; minulla ei ole mitään ongelmaa sinänsä sen kanssa, että jo nyt on olemassa tietokanta jossa on henkilö- ja matkalipputietoni. Se että sama järjestelmä kerää tietoa matkoistani on aivan eri asia, niin kuin Effi piruili "kyky valvotaan on edelleenkin sisäänrakennettuna järjestelmään, ehkä vielä jonain päivänä se saadaan kytkeä taas päälle esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi?"
http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2003-06-04.html
Ongelmat voidaan ratkaista hyvällä suunnittelulla ja tiukalla tietosuojapolitiikalla, tämä vaan maksaa rahaa ja vaikeuttaa kerätyn tiedon käyttöä. Helpommalla pääsee kuin ei alunperinkään rupea kaivamaan verta nenästään, eli siis nyrkkisääntönä missä tahansa tietojärjestelmässä tulee välttää arkaluontoisen tiedon keräämistä jo ihan kustannussyistä.
- itsensä autentikointi kyytiin noustessa
Tarpeetonta, mm. yllämainituista syistä. Minun visioimassani järjestelmässä autentikointi tehdään vain (osittain) aikaa ostatteassa tai tarkastuksen yhteydessä. Ilmarin mallissa ei ole henkilökohtaisia lippuja, joten ei tarvitse autentikoida yhtään mitään, tai jos ollaan pedantteja niin tarkastaja autentikoi lipun.
Eli vielä alla standari autentikointiprosessi sellaisena kuin ehdotukseni sitä edellyttää, termit kolmannella kotimaisella kun vakintuneita suomennoksia ei oikein ole:
Identification - eli kuka sä oot? Tarkastajalle esittämällä jonkinlainen henkiöllisyystodistus tai ojentamalla sirukortti josta tieto luetaan (käytännössä pankkikortti), sähköisesti ostettaessa antamalla verkkopankin tai muun tunnistepalvelun käyttäjätunnus, kassalta ostattaessa ihan sanallisesti tai sirukortilla....
Authentication - eli mistä mä tiedän että sä oot kuka sä sanot olevas? Tarkastajaa toteaa henkilöllisyystodistuksen aidoksi tai asiakas näpyttää PINin jolla sirukortti varmennetaan, tunnistepalvelu pyytää salasanaa ja/tai tunnuslukua, kassalta ostettaesa on ihan sama kuka asiakas lopulta on aiemmin mainituista syistä, mutta jos ei makseta käteisellä se maksutapahtuma pitää joka tapauksessa varmentaa ja tämä hoituu samalla...
Authorization - eli mitä sä saat tehdä, tai tässä tapauksessa onko aikaa vai ei? Tarkastaja saa tiedon päätelaitteeseen (esim. kännykkä) että ko. asiakkaalla on lippu voimassa, verkosta ostettaessa tietokantaan kirjoitetaan lisää aikaa, saman tekee myös kassajärjestelmä...
- kertalippujen, arvokorttien ja erikoislippujen rekisteröinti
Kertaliput on asia erikseen, kallistun Ilmarin kannalle että selkein on jonkinlainen pahvilippu tai muu tuloste joita voitaisiin kuten ehdotettu myydä vaikka parkkiautomaateista (en osaa sanoa taipuvatko nykyiset automaatit tähän). Sen lisäksi nykyisen kännykkälipun voi pitää.
Arvokortit joutaa samaan hautaan kuin korttiraha yleensäkin, täysin turha meidän olosuhteissa. Saman tekee paremmin automaatit, joissa nyt yleensäkin voi nykyäänkin maksaa joko kolikoilla, pankki- tai luottokortlla.
Erikoisliput - Esimerkiksi ryhmälippu on kertalippu, eli voi ostaa vaikka päivän pahvin viidelle henkellä jonkinlaiseen alennettuun hintaan. En oikein ymmärrä mikä tässä on vaikeaa?
Sen lisäksi haluaisin tietää onko kyseessä avorahastukseen perustuva ratkaisu vaiko nykymallin mukainen toiminta?
Avorahastus, jos halutaan tarkastaa jokaisen kyytiin nousevan lippu niin sitten puhutaan muunlaisista ratkaisuista. Jotka ovat väkisinkin hitaita, kalliita ja hankalia.
Kaikkein paras ratkaisu olisi nykyjärjestelmän kehitys siihen, että latauksia ja korttitilauksia saisi tehtyä verkossa. Muuta ei oikeastaan puutu nykyjärjestelmästä. Tiettyjen yksityiskohtien hiontaa voisi rahastusjärjestelmien toimivuudessa suorittaa, mutta muuten nykymalli on varsin toimiva.
Edelleenkin, mitä järkeä on ylipäänsä kytkeä sitä verkkokauppaa kortteihin? Miten se ihan käytännössä toimii jos data on kortilla, eli miten se kirjautuu minun kortilleni sen jälkeen kun olen sen ostanut? Hankinko PC:n viereen matkakortin lukulaitteen? (Sinänsä näppärää että sen jälkeen menee noin viikko ja voin ladata netistä ohjelman jolla kortille voi kirjoittaa ihan mitä tahtoo...)
Eli tuon verkkokaupan voi toteuttaa vain niin, että tieto luetaan tietokannasta verkon yli ja kortti toimii vain tunnisteena. Jossa vaiheessa päästään taas siihen, että mihin sitä korttia ylipäänsä tarvitaan?
Nykyjärjestelmä menee ymmärteekseni kuitenkin uusiksi. Jos korteista halutaan pitää kiinni, niin voidaan hankkia taas uusi vastaava ja panna sormet ristiin, että se kestää hieman pitempään. Tai sitten voidaan tehdä kunnolla, ja jos kortteja on pakko käyttää niin käytetään edes pankkikorttia...
Joka tapauksessa lukulaitteet ovat surkeita, erittäin hyvä diagnoosi kaikista ongelmista löytyy Köyttöliittymäblogista:
http://paaauki.blogspot.com/2004/11/arvo-arvaamaton.html
http://paa.auki.fidisk.fi/koyttis/2006/09/07/kausi-kauttansa-kutakin/
Posiitivisinta mitä siitä siitä virityksestä voi sanoa, että se tarjoaa loputtomasti hupia käyttöliittymistä kiinnostuneille, esim. "Jos minun olisi pitänyt työhaastattelussa jatkaa numerosarjaa 0, 1, 2, olisin luultavasti osannut vastata 3. Mutta paikka olisi jäänyt saamatta seuraavassa vaiheessa, sillä en olisi keksinyt lisätä seuraavaksi L niin kuin Kerava."
