Mutta ne faktat ovat usein muuta kuin mitä meille kerrotaan. Ja silloin jotkut kannattavat hankkeita tunteilla välittämättä siitä, miltä faktat näyttävät.
Aikoinaan todettu fakta oli se, että (enemmän tai vähemmän sujuva) raitiotieyhteys katkesi Ruskeasuolle ja Arabiaan, mutta niitä olisi ollut hyvä jatkaa vähän pitemmälle, jotta olisi saatu kätevä jakeluyhteys niihin kantakaupungin läntisiin ja itäisiin osiin, jotka olivat kaukana lähijunaradoilta.
Metrotoimiston pojat keksivät piirtää tätä tarvetta ratkaisemaan vihreän metrolinjan Huopalahti-Töölö-Kamppi-Esplanadi-Hakaniemi-Kumpula-Oulunkylä(-Viikki). Sitä sitten rummutettiin monelaisissa matkustavaiselle yleisölle ja kaupunkilaisille jaetuissa esitteissä. Ja moni lukija sai tunteen, että metro se on joka tämän ratkaisee.
Sama tarve olisi hoitunut nopeasti ja kätevästi jatkamalla ja parantamalla raitiolinjoja 10 ja 6. Mutta sitä ei enää nähty, kun metrotunteet pääsivät valloilleen.
Kun hieman aikaa kului, niin hups vaan: tärkeimmäksi tuli saada metro, reitistä välittämättä. Linjan läntinen puoli supistui välille Meilahti-Kamppi ja itäinen puoli pätkäistiin välille Kumpula-Viikki. Ja sitten joku vetäisi viivan näiden pätkien välille Pasilan kautta.
Syntyi suunnitelma Töölön metrosta, joka kierrättää koillisesta tulevat länsipuolen kautta, ei tarjoa Pasilasta uutta yhteyttä keskustaan (siellä on jo valmiina suora junayhteys Helsinkiin ja raitiolinjat Töölön ja Sörnäisten kautta), eikä tarjoa mitään uutta väleille Meilahti-Huopalahti eikä Kumpula-Sörnäinen-Keskusta.
En ole minäkään ihan tunteeton. Monesti on ihan mukavaa matkustaa metrolla. Silti se ei ole paras ratkaisu kaikkiin matkustustarpeisiin.