Aikoinaan n. 10 vuotta sitten ko. kaupungissa käyneenä ja erilaisissa raitiovaunuissa matkustaneena, niin Lissabonin raitiovaunuliikenne toimii tavallaan aikalailla kaksijakoisin ratkaisuin:
Linjaa 15E Belémiin ja Algésiin liikennöidään CAF:in/SOREFAMEn nivelvaunuilla. Linjalla on satunnaisesti vanhempiakin raitiovaunuja. Kaikkia muita linjoja voidaan liikennöidä pelkästään kaksiakselisilla vaunuilla, kadut kun ovat mäkisiä ja kapeita. Viime huhtikuussa linja 24E aloitti liikennöinnin uudestaan, tosin vain osuudella Praça Luís de Camões – Campolide. 24E:n osuudella Cais do Sodré – Praça Luís de Camões puuttuu pieni pätkä kiskoja sekä ilmajohdot, joten sen osuuden uudelleenavaaminen on siksi lykkääntynyt.
Kaivoin esille Carris -yhtiön (Carris de Ferro Lisboa) 125-vuotishistoriikin. Siitä selviää, että Brill -yhtiö toimitti vuonna 1901 Lissaboniin 80 kpl ensimmäisen sukupolven 200-sarjan pieniä kaksiakselisia avovaunusähköratikoita "Carros pequenos abertos". Alusta ja kori oli Brillin tekeleitä, kahdella General Electricin 25 hepan moottorilla. Vuodesta 1931 alkaen kaikki (yhtä lukuunottamatta) sai uuden "caixan" eli korin ja niistä tuli kakkossukupolven 200-sarjan "Novos carros «standard» ou «ligeiros» -vaunuja" Kori oli jo tuolloin nykyisennäköinen, Carriksen omaa tuotantoa. 1930-luvun loppupuolella Carris rakensi lisää kakkossukupolven kaksiakselisia vaunuja, 35 kpl, alustana "Maley & Taunton" ja Metrovickin 45 hepan moottoreilla (700-sarja). Vuonna 1995 alotettiin neljännen sukupolven kaksiakselisten vaunujen uudistustyö (45 vaunun "Carros remodelados" 500-sarja). 200- ja 700-sarjojen vanhat Brillin / Maley & Tauntonin alustat moottoreineen vaihdettiin uusiin Ferrostaalin alustoihin ja Kiepe/AEG:n 50 kW:n moottoreihin.
Pari kertaa osuttiin linjalla 15E remodelos-vaunuun. Navigaattorin perusteella vauhtia oli nopeimmillaan noin 45 km/h ja silloin kyyti oli kuin laivassa, hyvin keinuvaa. Turistien suosimalla linjalla 28E ei edes yritetty matkata, kun jono Martim Monizin päättärillä oli loputon. Samoilta nurkilta lähtee toinenkin mielenkiintoinen linja 12E, joka on rengaslinja myötäpäivään. Parissakymmenessä minuutissa näkee jyrkkiä ja kapeita katuja ja sitten ollaankin takaisin lähtöpisteessä - suosittelen lämpimästi tätä linjaa. Carris joutui viime talvena lisäämään turistien ylikansoittamalle linjalle 28E:lle ylimääräisiä linja-autovuoroja, koska paikalliset asukkaat eivät muuten mahtuneet ratikkakyytiin.
Muistin väärin ratikkauudishankintamäärät. Pequenos/classicos-ratikoita aiotaan hankkia 10 kpl ja niveliä 20 kpl. Ensiksimainitut kustantavat 8 miljoonaa ja nivelet 50 milliä.
Lissabonissa on myös joukkoliikenteeseen kuuluvia hissejä ja funikulaareja, joten ihan ainoita liikennevälineitä pikkuratikat eivät ole jyrkissä kaupunginosissa.
Kolme funikulaaria, joista ainakin kaksi eivät teknisesti olisi funikulaareja, koska vaunuissa on ajomoottorit. Vaunut ovat kytketty katupinnan alaisella vaijerilla toisiinsa ja liikkuvat siten kuten käkikellon punnukset. Santa Justan hissiin on ala-asemalla paikoitellen karseat jonot. Jos haluaa välttää jonoja, niin kannattaa matkata hissillä ylhäältä alas.