Väinö Paunu Oy liikennöi tänään historiansa viimeisen päivän ja viimeiset vuorot kaukoliikenteessä, ja olin luonnollisesti mukana. Ja minä lasken viimeiseksi päiväksi, sillä oli nyt huomisesta lähtien Paunu-logolla varustettu bussi tai ei, niin liiketoimintakauppa on astunut voimaan ja lipputulot menevät ostajalle. No joka tapauksessa, vaikka en ole koskaan asunut Paunun liikennöinnin ydinalueella, on se silti ollut merkityksellinen linja-autoyhtiö, sillä 90-luvulta lähtien olen sillä taittanut matkoja mm. sukulaisiin Helsingin suunnalta Tampereelle päin ja se osaltaan myötävaikuttanut kiinnostusta bussiliikennettä ja liikennejärjestelmiä kohtaan. Paunu on aina ollut hyvin mielenkiintoinen bussiyhtiö, koska niillä on ollut kaikkea samaan aikaan: kaupunkiliikennettä, seutuliikennettä, vakiovuoroliikennettä ja pikavuoro/ExpressBus-liikennettä.
Matkustin tänään 11.2.2024 Lahdesta Tampereelle ja välittömästi perään Tampereelta Helsinkiin vihoviimeisellä Helsingin suunnan pikavuorolla, johon joko sattumalta tai tarkoituksella osui vieläpä Paunun perinnevärinen Volvo #100. Tämän päivän matkustajamäärien suhteen (Lahti-Tampere noin 35 ja Tampere-Helsinki +50, yhtä paikkaa vaille täysi) tietysti on vähän hassu fiilis siitä, että yhtiö lopettaa toimintansa. Olen toki viime aikoina kulkenut paljon paljon tyhjemmilläkin vuoroilla ja tämän päivän matkustajamäärät varmasti ylittivät keskiarvon huikeasti. Hieno päätös joka tapauksessa.
Jos Suomen bussiliikenteen järjestämiseen ja markkinoihin liittyvää vedenjakajaa pitää vuotena 2014, niin Paunuhan menestyi alkuun ihan mainiosti, ainakin miten se ulospäin näytti, kunnes toiminnan hiipumisesta näkyvät merkit alkoivat näkyä jo monta vuotta sitten. Noin sadan vuoden taipaleessa on tapahtunut paljon ja jäljet suomalaisesta bussiliikenteen historiasta ovat tallentuneet erityisesti Pirkanmaalla, jossa Paunu oli kovanluokan tavaramerkki. Paunun tarinan kunniaksi ja muistoksi muutama kuva tältä päivältä.
Linja-autossa on tunnelmaa...