Varikkoalueilla vieraileminen

Mitenkäs toimittaisiin siinä tilanteessa, jos olisi työharjoittelussa jossakin bussiyhtiössä? Olisiko silloin sallittua vierailla taukotiloissa ja varikolla, vai pitäisikö odottaa ulkopuolella kuljettajaa, jonka matkassa on? Jos olisi sallittua, tarvitsisiko luvan? Voiko tällöin luottamus olla suurempi, eli voidaanko ajatella, että työharjoittelija olisi täysin rehellinen, eikä varastaisi mitään. Vaikkakin niissä työharjoittelupaikan hakupapereissa luultavasti lukee, että harjoittelupaikan asiat ovat täysin salassapidettäviä ja varastelu on kielletty (vaikka se nyt on muutenkin tottakai kielletty), en näe siltikään mahdollisuutta luottaa sen enempää työharjoittelijaan kuin tavalliseen joukkoliikenneharrastajaan. Ja työharjoittelija ei välttämättä ole edes kiinnostunut joukkoliikenteestä vaan pelkästään siitä, että hän saa työharjoittelunsa suoritettua. Silloin en kyllä ymmärrä, miksi olisi valinnut harjoittelupaikaksi bussiyhtiön, mutta silti. Eli joukkoliikenneharrastaja kun on kiinnostunut liikenteestä, niin eikö hänen voisi olettaa olevan innoissaan varikolle pääsystä, jolloin hänelle ei tulisi mieleenkään vahingoittaa tai varastaa mitään kuljettajien tai yrityksen tavaroita, saati busseja, eikä myöskään kuljettajan perheenjäsenille, sillä perheenjäsenen varastelun seurauksena kuljettaja saisi mitä luultavammin potkut, eikä tässä taloudellisessa tilanteessa useimmilla ole varaa menettää työpaikkaa.

Mutta mistäs sitä tietää vaikka niitä tavaroita olisi varastanut joku toinen kuljettaja? Enkä halua nyt ketään syytellä, mutta voitteko sanoa ettei se olisi mahdollista? Jos varikko kerran on suljettu ja valvottu alue, ei sinne pitäisi päästä muuta kuin kuljettajia. Ja jos joku kuljettajan seurassa tulee, hän on luultavasti joko kuljettajan perheenjäsen tai joukkoliikenneharrastaja, joiden en usko sieltä edelleenkään varastavan mitään (kuten ylempänä jo mainitsin). Ymmärrän silti turvallisuus- ja vakuutusnäkökulmat sekä sen, että tilat on tarkoitettu kuljettajille eikä ulkopuolisille.

Häiritseekö kuljettajia, jos taukotilassa tai varikolla on jonkun kuljettajan perheenjäsen, bussiharrastaja tai työharjoittelija? Eiväthän he voi siltikään aivan kaikkea kertoa, edes toisille kuljettajille.

Ja jotta kenellekään ei tulisi väärää kuvaa, niin ei minun ole mikään pakko päästä tauko- tai varikkotiloihin. Itse asiassa en ole käynyt yhdelläkään varikolla sisällä, ainoastaan pihalla ja silloinkin luvan kanssa. Ja jos varikolle tai taukotilaan meno on kielletty tai siitä syntyy ongelma, niin silloin sinne ei mennä, ei siinä ole mitään epäselvää, ainakaan minulle. Mutta jos kuljettaja tai liikennejohtaja (tai joku muu kyseisen bussiyhtiön/varikon esimies) lupaa, että varikolle saa tulla, niin silloin en näe siinä mitään ongelmaa.

Mitenkäs työharjoittelija harjoittelisi työtään jollei varikolla saisi olla? Yksi asia mitä työharjoittelussa oleville koulutetaan on toimintatavat ja säännöt varikoilla ja taukotiloissa.
Linjakoulutus on sitten erikseen.

Vs: Linjojen 58 ja 58B ketjuuntuminen

zige94 sanoi:

Sanon saman minkä aikaisemmin, foorumin suunta on muuttunut tässä puolentoistavuoden aikana mitä täällä olen ollut... Ennen kaikki olivat toisilleen ystävällisiä ja kunnioittivat mitä toiset kirjoittivat, nyt näyttää siltä että osa etenkin kuljettajista ja muut joukkoliikenteen parissa työskentelevät hyökkäävät meidän harrastajien kimppuun. En ole ainoa joka on tätä mieltä, muutama muu foorumin jäsen myös on saman minulle maininnut kun heidän kanssan olen jutellut. JOTEN NYT SITÄ ASENTEEN KORJAUSTA KIITOS!!

Klikkaa laajentaaksesi...

Itse en ole tätä mieltä, vaikka vain harrastaja olenkin. Siedän kyllä enemmän tietävien sekä ammattilaisten korjaukset viesteihini ja kirjoituksiini, kunhan ne ovat asiallisia. En suutu siitä, koska mielestäni se on turhaa, sillä lisätieto ei koskaan ole pahitteeksi. Eihän koulussakaan oppilaat suutu opettajille, vaikka he tietävätkin enemmän sekä neuvovat oppilaita ja korjaavat näiden tekemät virheet. Se on täysin ihmisestä kiinni, jos mieltää virheiden korjauksen "hyökkäykseksi" ja se on täysin ymmärettävää, jokaisellahan on omat mielipiteet. Ja ketjun aiheeseen liittyen ymmärrän kuljettajien huolen heidän omistaan sekä heidän työnantajayrityksensä tavaroista.

Vs: Joukkoliikenneharrastuksen moraalista ja etiikasta

vristo sanoi:

Meillä kuljettajina ei ole valtuuksia myöntää vierailulupia varikkotiloihimme. Sellaisissa asioissa on syytä kääntyä liikenneyhtiön johdon puoleen.

Tällaista tämä nykyaika vaan on.

Kun menen vaikkapa hakemaan poikaani hänen koulustaan ja jos menen koulurakennukseen sisään, tulee välittömästi joku henkilökuntaan kuuluva kysymään samaa minulta. Monissa firmoissa ei pääse aulaa pidemmälle kun vahtimestari tai joku turvallisuushenkilökuntaan kuuluva tiedustelee vierailun syytä. Ei pidä ottaa nokkiinsa siitä, se kuuluu asiaan. Tällainen valveutuneisuus ja valppaus antaa ammattimaisen kuvan yrityksen/yhtiön/viraston tms. toiminnasta. Turvallisuus on nykyisin melkeinpä ykkösprioriteetti.

Klikkaa laajentaaksesi...

Olet oikeassa mitä tulee yksityisiin yrityksiin. Niillä on oikeus rajoittaa tiloissaan kuljeskelemista ja käytännössä vierailijoilla on useimmiten pääsy vain aulaan. Edemmäs mennään luvan kanssa soveliaan henkilön saattamana.

Jos poikasi on koulussa Suomessa niin sitten tilanne on kyllä eri (Kiinasta en osaa sanoa, varmastikin eri säännöt). Suomessa käsitykseni mukaan koulutyö on julkista toimintaa ja kuka tahansa on laillisesti oikeutettu kävelemään kadulta sisään ja vaikka tulemaan luokkaan seuraamaan oppituntia jos niin haluaa. Edellytyksenä luonnollisesti se, että siitä ei ole haittaa koulutyölle eikä ulkopuolinen aiheuta haittaa, vaaraa tai häiriötä. Näin ainakin opettajat systemaattisesti kertoivat asioista silloin aikoinaan kun itse olin koulussa. Tietysti nykymaailmassa ovat hermot eri tapahtumien seurauksena hieman enemmän pinnalla. En osaa sanoa onko koulutyön totaalinen avoimuus edes järkevää. Demokratian kannalta on, turvallisuuden kannalta ei.

Mutta tämä sivuhuomautuksena. Anteeksi pilkunviilaus.

Työharjoittelijan kohdalla käydään ensin kaikki perehdytystoimet läpi erityisen perehdyttäjän johdolla ja vasta kun kaikki on hallinnassa, esim. kuljettajaharjoittelian kyseessä ollessa, hän pääsee itsenäisesti linjalle. Tämä perehdyttäjä raportoi harjoittelijan edistymisestä työnjohdolle. Muuten harjoitelijaan suhtaudutaan ihan oikeana työntekijänä, mutta erojakin on; esim. irtisanomisaikaa ei ole. Soveltuvuus- ja sopeutumisvaikeudet ilmenevät yleensä aika pian.

Joukkoliikenneharrastaja ei ole mitenkään verrattavissa edes työharjoittelijaan, joka harjoittelee ammattiaan varten. Joukkoliikenneammattilainen voi sitten toki olla joukkoliikenneharrastaja vapaa-aikanaan, mutta ei koskaan ammattiaan harjoittaessaan, vaikkapa liikenteessä täyden kuorman telibussilla, sen varmasti ymmärrät.

Työyhteisön työtiloissa toimitaan toisia kunnioittaen ja pelisääntöjen mukaan. Epärehellisyys ei ole bussinkuljettajaksi sopivan ominaisuus. Meillä, PL:llä, ilkivalta tai muu sellainen toiminta on välitön irtisanomisperuste. Sama koskee esimerkiksi mitä tahansa väkivaltaistä käyttäytymistä työkavereita kohtaan.

Vielä yksi asia:
Älkää koskaan saattako joukkoliikenteen kanssa (tai muutakaan) työskentelevää ystäväänne tai tuttuanne tilaan, että hän voisi joutua vaikeuksiin jonkin "harrastustoimintanne" vuoksi. Tämän vuoksi pidän myös tärkeänä, että kummatkin osapuolet tuntevat rajansa. Se voi maksaa pahimmassa tapauksessa työpaikan.

Omalla kohdallani ammattini on minulle, paitsi loputon kiinnostuksen kohde, niin myös perheeni elannon ja toimeentulon lähde. Suhtaudun siihen sen mukaisella vakavuudella.

vristo sanoi:

Joukkoliikenneharrastaja ei ole mitenkään verrattavissa edes työharjoittelijaan, joka harjoittelee ammattiaan varten. Joukkoliikenneammattilainen voi sitten toki olla joukkoliikenneharrastaja vapaa-aikanaan, mutta ei koskaan ammattiaan harjoittaessaan, vaikkapa liikenteessä täyden kuorman telibussilla, sen varmasti ymmärrät.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ymmärrän kyllä.

Vs: Joukkoliikenneharrastuksen moraalista ja etiikasta

janihyvarinen sanoi:

Olet oikeassa mitä tulee yksityisiin yrityksiin. Niillä on oikeus rajoittaa tiloissaan kuljeskelemista ja käytännössä vierailijoilla on useimmiten pääsy vain aulaan. Edemmäs mennään luvan kanssa soveliaan henkilön saattamana.

Jos poikasi on koulussa Suomessa niin sitten tilanne on kyllä eri (Kiinasta en osaa sanoa, varmastikin eri säännöt). Suomessa käsitykseni mukaan koulutyö on julkista toimintaa ja kuka tahansa on laillisesti oikeutettu kävelemään kadulta sisään ja vaikka tulemaan luokkaan seuraamaan oppituntia jos niin haluaa. Edellytyksenä luonnollisesti se, että siitä ei ole haittaa koulutyölle eikä ulkopuolinen aiheuta haittaa, vaaraa tai häiriötä. Näin ainakin opettajat systemaattisesti kertoivat asioista silloin aikoinaan kun itse olin koulussa. Tietysti nykymaailmassa ovat hermot eri tapahtumien seurauksena hieman enemmän pinnalla. En osaa sanoa onko koulutyön totaalinen avoimuus edes järkevää. Demokratian kannalta on, turvallisuuden kannalta ei.

Mutta tämä sivuhuomautuksena. Anteeksi pilkunviilaus.

Klikkaa laajentaaksesi...

Asumme siis nykyään Helsingissä ja vanhin poikani käy Meilehden ala-astetta. Siellä ainakin on ulko-ovet aina lukossa. Sisään pääsee ovikelloa soittamalla ja kertomalla asiansa. Siltikin minulta on aina joku henkilökuntaan kuuluva tullut tiedystelemaan asiaani uudelleen kävellessäni ko. koulun käytävillä. Ihan hyvä, että valppaita ovat; se on vain ajankuva nykyään. Valitettavasti.

Itse, bussinkuljettajana, en koskaan jätä mitään arvokkaampaa omaisuuttani (rahastusreppua, kännykkää,...) ilman valvontaa varikolla hetkeksikään, sillä valitettavasti on paljastunut tapauksia, joissa omaa henkilökuntaa on jäänyt verekseltään kiinni useampaan kertaan toisten kuljettajien rahastusrepun sisällön anastamisesta. Keskustassakin oleva taukotila (eli ns. "metro" ) on kulkunapin takana, mutta sielläkään en omaisuuttani pöydälle tarpeettomasti levittele. Tokihan tuo on irtisanomisen peruste, mutta loppujen lopuksi itse on vastuussa omaisuudestaan. Joten valitettavasti kollegoiden keskuudessakin on noita epärehellisiä ihmisiä.

Tarkkaa käytäntöä en vierailujen suhteen tiedä TKL:n varikolla, joten en siihen ota kantaa. Liikenne-esimiehiltä luvan kysyminen tuskin kuitenkaan koskaan pahitteeksi on. Kyltit kuitenkin on joka kulkuväylällä kieltämässä turhaa läpikulkua, enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Löytötavaroidenkin siirryttyä keskitetysti yhdelle toimijalle, ei periaatteessa yksityishenkilöillä pitäisi juurikaan olla asiaa ainakaan miehistötilaan sisälle. "Metro" on puolestaan joukkoliikenteen tilaajayksikön hallinnassa, joten se on yksinomaan tarkoitettu vain kuljettajien käyttöön.

Turvallisuusnäkökulmat näissäkin kannattaa ottaa huomioon: Jokipohjantien varikollakin on tätä nykyä jo niin monta toimijaa, että liikennettä suuntaan jos toiseen riittää jatkuvasti, mikä on omiaan aiheuttamaan "satunnaiselle haahuilijalle" riskitilanteita.

Itseäni ei bussiharrastajien tekemiset häiritse, mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka vain haluavat tehdä työnsä ja lähteä kotiin ilman turhia häiriköintejä. Itseänikin saa tulla nykimään hihasta, ja juttelemaankin, en pistä pahakseni.

Eikä noista kielloista muutenkaan kannata nokkiinsa ottaa. Linja-autothan ovat periaatteessa muualla kuin ajossa ollessaan "yksityisomaisuutta", jolloin näihin ei ole luonnollisesti ole lupaa koskea kuin työnantajan henkilökunnalla. Muutenkin ko. varikkoalueella on käyty töhertelemässä autojen periä, joten omin lupineen liikkuva saattaa saada nuivan vastaanoton tästäkin syystä.

Joonas Pio sanoi:

Itse en ole tätä mieltä, vaikka vain harrastaja olenkin. Siedän kyllä enemmän tietävien sekä ammattilaisten korjaukset viesteihini ja kirjoituksiini, kunhan ne ovat asiallisia. En suutu siitä, koska mielestäni se on turhaa, sillä lisätieto ei koskaan ole pahitteeksi. Eihän koulussakaan oppilaat suutu opettajille, vaikka he tietävätkin enemmän sekä neuvovat oppilaita ja korjaavat näiden tekemät virheet. Se on täysin ihmisestä kiinni, jos mieltää virheiden korjauksen "hyökkäykseksi" ja se on täysin ymmärettävää, jokaisellahan on omat mielipiteet. Ja ketjun aiheeseen liittyen ymmärrän kuljettajien huolen heidän omistaan sekä heidän työnantajayrityksensä tavaroista.

Klikkaa laajentaaksesi...

En minäkään pistä pahakseni jos tullaan korjaamaan jotain virheitä tai jos täydennetään jotain asuaa koska tietää enemmän. Se on ihan kiva, mutta se millä asenteella täällä käyttäydytään on se asia mikä pistää vihaksi, etenkin tämä aikaisemmin mainittu henkilö. Mun viestejä saa korjailla ja paikkailla, en siitä suutu vaan se asenne miten osa kuljettajista "luulee olevansa muita ylempänä ja parempia" on se mikä vihaksi pistää.

vristo sanoi:

Joukkoliikenneharrastaja ei ole mitenkään verrattavissa edes työharjoittelijaan, joka harjoittelee ammattiaan varten. Joukkoliikenneammattilainen voi sitten toki olla joukkoliikenneharrastaja vapaa-aikanaan, mutta ei koskaan ammattiaan harjoittaessaan

Klikkaa laajentaaksesi...

Voipas, mutta tietyin reunaehdoin. Parhaimmillaan joukkoliikenneharrastaja, joka on joukkoliikenteessä myös töissä voi intohimonsa ponnella tehdä sellaisia triviaaleja palvelun parantamisia, jotka ovat kaikkien eduksi. Sinun lisäksesi tältä foorumilta voisi esimerkinomaisesti nostaa esiin nimet Rasbelin ja Lari Nylund, joiden kyydissä ollessani olen havainnut jotain aivan ennenkuulumatonta joukkoliikenteen arjesta poikkeavaa asiakaspalvelua – ja selvästi positiivisen harrastuneisuuden siinä taustalla.

Itse aiheeseen liittyen: bussin anastaminen varikolta on niin naurettavan helppoa, että se onnistuu teinipojaltakin (yksityiskohtia, miten se tapahtuu en halua kertoa, koska JLF on julkinen foorumi), joten parempi, että ylimääräisiä henkilöitä syynätään nykyistäkin tarkemmin varikoilla. Toimistotiloissa vaara on oleellisesti pienempi (siltä osin, kun käteistä rahaa ei ole esillä) kuin juurikin tallilla, jossa on jopa satojen tuhansien eurojen arvoiset autot yleensä vartioimatta.

Nimimerkki "Zige94": emmekö ole jo tarpeeksi asiallisesti asiallisiin kysymyksiin vastanneet? Me emme ole sen "parempia" kuin muutkaan, mutta kieltämättä omaamme jonkin verran ammattikokemusta.

vristo sanoi:

Nimimerkki "Zige94": emmekö ole jo tarpeeksi asiallisesti asiallisiin kysymyksiin vastanneet? Me emme ole sen "parempia" kuin muutkaan, mutta kieltämättä omaamme jonkin verran ammattikokemusta.

Klikkaa laajentaaksesi...

On osa teistä kyllä. Olen maininnut viestissäni lauseen "en tarkoita jokaista kuljettajaa". Esimerkiksi sSinä, Risto, olet asiallisesti vastannut kaikkiin viesteihin.

Työmoraalista

ultrix sanoi:

Voipas, mutta tietyin reunaehdoin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, teoriassa, mutta käytännössä se ei vaikuta mitenkään työnhakutilanteessa. Ja käsitin Joonaksen kysymyksestä, että kyse oli asiasta sen juridisessa mielessäkin. Työharjoittelijakaan ei ole harrastelija työtä tehdessään.

Mutta toki, jos olet jo harrastajana ollessasi ollut aktiivinen ja sitten kun sinulla on jo työharjoittelijana tieto-taitoa alasta, niin voihan siitä olla suurta etua, jos pysyt sitä hyödyntämään jollain tavalla opetellessasi ammattiisi. Niin meillä monilla on lähtenyt tämä liikkeelle; mä tiesin jo kaksivuotiaana, mitä teen isona.

ultrix sanoi:

Parhaimmillaan joukkoliikenneharrastaja, joka on joukkoliikenteessä myös töissä voi intohimonsa ponnella tehdä sellaisia triviaaleja palvelun parantamisia, jotka ovat kaikkien eduksi.

Klikkaa laajentaaksesi...

Toki näinkin, mutta kun osa on "vain töissä siellä", niin se olisi aikamoista "taistelua tuulimyllyjä vastaan". Tiedän tästäkin tapauksia, jotka ovat polttaneet itsensä aivan loppuun.

Kun löytää sellaisen kultaisen keskitien ja on ennenkaikkea sinut itsensä kanssa niin pärjää parhaiten. En minäkään "tiedä" varikolla aina kaikkea, enkä tietenkään aina ollenkaan .

Meitä kollegoita on täällä joukkoliikennefoorumillakin jäseninä useita, muttemme pidä mitään meteliä itsestämme työpaikallamme.

ultrix sanoi:

Itse aiheeseen liittyen: bussin anastaminen varikolta on niin naurettavan helppoa, että se onnistuu teinipojaltakin (yksityiskohtia, miten se tapahtuu en halua kertoa, koska JLF on julkinen foorumi), joten parempi, että ylimääräisiä henkilöitä syynätään nykyistäkin tarkemmin varikoilla. Toimistotiloissa vaara on oleellisesti pienempi (siltä osin, kun käteistä rahaa ei ole esillä) kuin juurikin tallilla, jossa on jopa satojen tuhansien eurojen arvoiset autot yleensä vartioimatta.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän olet ymmärtänyt aivan oikein. Juuri näin. Onhan sitä jotain nostureitakin varasteltu; kyllä mä pidän silmäni auki ja aistini "focus-moodissa" aina työtiloissa ollessani (oli ne sitten busseja, taukotiloja tai varikkoja).

Vs: Työmoraalista

vristo sanoi:

Niin, teoriassa, mutta käytännössä se ei vaikuta mitenkään työnhakutilanteessa. Ja käsitin Joonaksen kysymyksestä, että kyse oli asiasta sen juridisessa mielessäkin. Työharjoittelijakaan ei ole harrastelija työtä tehdessään.

Klikkaa laajentaaksesi...

Olet ymmärtänyt kysymykseni oikein, koska halusin saada asiasta virallista tietoa. Ja olen kiitollinen vastauksistasi!

Pari aiheeseen liittyvää kokemustani vuosien varrelta:

Pikkupoikana ollessani, menimme usein viikonloppuisin isäni kanssa ajelemaan busseilla ympäri Helsinkiä. Asuimme Lauttasaaressa ja näillä retkillä kävimme aina Laajasalossa, ja kerrankin, silloisen bussilinjan 46, jota liikennöi STA, päätepysäkillä saakka. Jäimme isäni kanssa istumaan bussiin päättärillä ja kuljettaja huomasi kiinnostukseni. Hän päästi minut, oma-aloitteisesti, kokeilemaan bussin ovienkäyttönappeja, mikä oli ikäiselleni pikkupojalle unohtumaton elämys.
Sitten, itse ollessani jo ammatissani 90-luvulla, toteutin saman eräälle isänsä seurassa olleelle pikkupojalle linjan 14 päättärillä Pajamäessä. Hänen isänsä sanoi silloin, että siitä tapauksesta puhuttiin pitkään.

Joskus 80-luvulla, kun ratikkainnostukseni oli suurimmillaan ja olin juuri liittynyt SRS ry:n jäseneksi, menin kerran norkoilemaan Vallilan ratikkahallien liepeille nähdäkseni vielä siellä olevia kaksiakselisia hallipässejä ja muuta vanhaa kalustoa. Silloin kutoset purkivat vielä teliperävaununsa ajamalla varikon kautta ja sitten hallipässi työnsi me yksitellen hallin uumeniin. Eräällä tällaisella reissulla hallipässin kuljettaja kysyikin yllätäen, että haluaisinko tulla kyytiin. Tokihan minä! Ja niin pääsin itsekin käymään Vallilan varikon uumenissa ja ylpeänä ilmoitin olevani Suomen Raitiotieseuran jäsen numero 92 (vuosi taisi olla -82 tai jotain). Mitä kaikkea aarteita siellä näkyikään mm. pressujen alla ja ilman. Jotkin niistä ovat nykyistä museokalustoa.

Menneinä vuosina minulla on ollut aiemmin tyttöystäviä, joista monet ovat halunneet tulla käymään tauko- tai varikkotiloissamme. Kerran, nuorena miehenä, pääsitinkin erään tulemaan kanssani ruokatauolleni. Voi sitä piikittelyä, kuittailua ja kuikuilua ("kaveri syö kuormasta"). Tunsin oloni todella vaivaantuneeksi; no, se suhde ei kauaa kestänyt kun tiukensin linjaani. Mikä siinä onkin, että joskus nuoret naiset luulevat, että kundikaverin kanssa voi mennä ihan minne vain?
Nykyinen vaimoni ei ole koskaan edes kysynyt moista.

En mä missään "Karhu-erikoisyksikössä" tietenkään toimi, josta ei saa hiiskuakaan, mutta tietyn työrauhan haluan ollessani bussin "puikoissa". Se on osa ammattiylpeyttäni.