Juurikin Helsingin kantakaupunki on tätä kuvailemaasi onnelaa. Lähipuistot ovat max 1 korttelin kokoisia ja metsään täytyy matkustaa. Ikkunasta näkyy naapurin ikkuna. Jotkut pitävät tälläisestä alueesta, mutta laitama-alueilla voidaan toteuttaa myös väljempää rakentamista. Olen samaa mieltä siitä, että yksityiset suljetut pihat ovat huono ratkaisu julkisen tilan kannalta, mutta yleisiä kaikkien käytössä olevia pihoja ja puistoja tarvitaan - ja niitä asuntojakin niiden lomaan, ei päinvastoin.
Myllypuro on mielestäni Länsi-Herttoniemen ja ohella onnistunut esimerkki kerrostalorakentamisesta: väljää, mutta pihat ovat yleisiä ja vapaasti samoiltavissa. Vaikka taloilla on etäisyyttä toisiinsa, eivät lähimetsät/puistot ole silti kaukana. Palvelut tarjoaa keskitetysti ostoskeskus ja lähikauppa/kaupat. Ja jos asuntoja halutaan lisää, äsken myös erään myllypurolaisen taloyhtiön suosima ratkaisu, lisäasuinkerros joko vintille tai talon jatkeeksi, on paras kompromissi. Kerros tuottaa rakennuskustannuksensa moninkertaisena takaisin ja sieltä on hienot näköalat vihreään kaupunginosaan.
Kaupunginosa sai heti valmistuessaan kiitosta sen luonto- ja liikuntatarjonnastaan ja suurin osa sen asukkaista asuu (mututuntuman mukaan) nimenomaan mieluummin myllypuromaisella, kuin kantakaupunkimaisella asuinalueella. Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro ovat mielestäni myös arvostettuja alueita, eli niissä kokonaisuus on onnistunut.
