Vartiosaari, Helsinki

Näinhän se juurikin menee. Asiaa on jonkin verran tutkittu, myös liike-elämällä on omia peukalosääntöjään. Mutta sijoittumisen kannalta kriittistä on tavoitettavat asiakkaat esimerkiksi 15 minuutin, puolen tunnin ja 45 minuutin etäisyydellä, vähän toimialasta riippuen. Päivittäistavarakaupan kannalta olennaista on 15 minuutin etäisyys ja tällä logiikalla esimerkiksi hypermarketit sijoittuvat moottoriteiden risteyksiin. Myös keskustan vetovoimaisuudelle on aivan olennaista, että keskikaupunki on samalla iso asuinalue, siis 15 minuutin kävelymatkan päässä vaikkapa asemalta asuu aika määrä ihmisiä.

Jos halutaan suosia pieniä kauppoja, yhdyskuntarakenteen tulisi olla aika homogeeninen ja samoin liikenneverkossa ei saisi olla nopeita runkoyhteyksiä. Silloin jokainen pääkadun risteys on suunnilleen yhtä hyvä liikepaikka ja siksi joka pääkadun risteyksessä on pieni kauppakeskittymä pieniä kauppoja. Oma hypoteesini (joka olisi joskus kiva koittaa todistaa paikkatietoaineistolla, jos sellaiseen löytyisi tilaisuus) on, että kaupan yksikköjen koko on suoraan verrannollinen liikenneverkon hierarkisuuteen: mitä hierarkisempi verkko, sitä suuremmat kaupan yksiköt.

Lähiöiden kanssa pääsi tapahtumaan vahinko, kun lähiöiden lisäksi rakennettiin niiden ulkopuolelle nopeiden teiden verkosto, jolloin parhaimmat liikepaikat sijoittuivat tämän verkoston solmupisteisiin lähiöiden ostareiden sijaan. Pienenä miinuksena sitten vain, että nämä uudet hypermarketit ovat saavutettavissa oikeastaan vain autolla. Muistelen, että vanhassa kotikaupungissani Joensuussakin kävi juuri näin, ohitustie rakennettiin aika myöhäisessa vaiheessa, 90-luvulla ja tasan samaan aikaan tulivat hypermarketit kaupunkiin, uuden ohitustien varteen.
 
Maaseudun taajamissa olen nähnyt sitä, että ensin rakennetaan nopea runkovaltatie taajaman ohi, ja sitten taajaman palvelut-- kunnallisetkin-- muuttavat uuteen valtatien risteykseen. Risteyksen ruuhkautumista ja ohitustien ohitustietä odotellessa.

Nykyisessä liikennesuunnittelussa on suuri paino liikkuvuudella, eli ajatellaan että mitä nopeammin auto ajaa sitä paremmin liikenne ja siten talous toimii. Mutta kauppaa eli taloutta ei kiinnosta miten nopea auto asiakkaalla on. Kauppaa kiinnostaa miten monta asiakasta on lähellä ja kuinka monta kilpailevaa kauppaa noilla asiakkailla on. Eli mahdollisimman hidas liikenne mahdollisimman suurella asukasmäärällä on absoluuttisesti parasta kaupunkia missä käydä kauppaa. Vastaavasti asuntojen hinnat puhuvat omaa kieltään siitä, minkälaisesta kaupungista on pulaa. Eli liikenne- ja kaupunkisuunnittelu tavoittelevat täysin päinvastaista ihannetta kuin mitä ihmiset ja kaupat haluavat.
 
Ville O. Turunen sanoi:
Päivittäistavarakaupan kannalta olennaista on 15 minuutin etäisyys ja tällä logiikalla esimerkiksi hypermarketit sijoittuvat moottoriteiden risteyksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikka Joensuussa ymmärrän tämän, mutta jos Helsingin lähiöiden kotitalouksista 45 % ja Espoon, Vantaan sekä Keravan kotitalouksista noin 30 % on autottomia, eikö optimaalisinta olisi sijoittua niin että sijoittuminen olisi joukkoliikenne- ja henkilöautosaavutettavuuksien kompromissi, kuten Itis ja Sello, eli eikö esimerkiksi Jumbo olisi ollut kannattavampaa sijoittaa Tikkurilaan?

Tosin en antaisi ollenkaan lupaa rakentaa kauppakeskuksia. Kannelmäen Kaari oli suuri virhe, joka liittynee vahvasti politiikkojen S-kytkentöihin.
 
Minä vain sanoi:
Vaikka Joensuussa ymmärrän tämän, mutta jos Helsingin lähiöiden kotitalouksista 45 % ja Espoon, Vantaan sekä Keravan kotitalouksista noin 30 % on autottomia, eikö optimaalisinta olisi sijoittua niin että sijoittuminen olisi joukkoliikenne- ja henkilöautosaavutettavuuksien kompromissi, kuten Itis ja Sello, eli eikö esimerkiksi Jumbo olisi ollut kannattavampaa sijoittaa Tikkurilaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämähän on asia, joka oikeastaan pitäisi laskea. Sijoittumalla Tikkurilaan saadaan 15 minuutin kävelymatkan sisään tietty joukko ihmisiä, mutta moottoritie vie vain kahteen suuntaan, joka hyvin karkeasti leikkaa kolmanneksen tai puolet alueesta, jonne autolla on 15 minuutin ajomatka, verrattuna sijaintiin moottoriteiden risteyksissä. (Ja tikkurilassa hypermarketti ei välttämättä olisi ihan moottoritien kyljessä.) Näitä lukemia sitten pitäisi verrata. Ja sitten pitää tietysti huomioida saatavissa oleva tila. Edellisestä postauksesta tämä jäi pois, mutta sijoittumista tietysti ohjaa myös saatavissa oleva maa ja sen vuokra. Koska moottoritiet on haittojen minimoimiseksi linjattu pois asutuksesta, saa kauppias sijainnista moottoritieristeyksessä tuplapotin: hyvän sijainnin lisäksi runsaasti maata, jolloin ei tarvita pysäköintitaloa, vaan tilaa on vaikka miten isolle parkkikentälle, ja itse kauppa yksikerroksinen teollisuushalli. Normaalistihan kauppa joutuu tasapainottelemaan juuri tämän ongelman kanssa: keskeinen sijainti, mutta vähän tilaa, vai mieluummin runsaasti tilaa, mutta syrjäinen sijainti.

Mutta et tietenkään ole sinällään väärässä: eihän muuten Selloa tai Itäkeskusta olisi. Ilmeisesti suurempi saavutettavuusalue riittää ainakin näissä paikoin kattamaan esimerkiksi pysäköintitalosta koituvat lisäkulut. Ja onhan joukkoliikenteen solmut tietenkin hyviä liikepaikkoja yleensäkin. Se vain voi hämätä, että näissä paikoissa kauppa joutuu vähän optimoimaan tilankäyttöään ja miettimään, kuinka paljon tilaa oikeasti tarvitaan. Siksi nämä kaupat näyttävät merkitystään pienemmiltä hypermarkeiteihin verrattuna, jonka tilasta suurin osa on itse asiassa varastoa, siis tavarat varastoidaan suoraan myyntitilaan, ihan nokkelaa, jos tilalla on vain vähäinen arvo. Myyntiartikkeleita ei välttämättä ole niinkään paljoa enempää kuin isossa tavallisessa supermarketissa.

Mutta jos Autohypermarketteja ei haluta, minun mielestä silloin kaupunkirakennetta ja liikenneverkkoa tulisi rakentaa sellaiseksi, että näille ei ole oikein järkevää kysyntää. Eli matkanopeuksia alaspäin seudullisella tieverkolla ja lisää asukkaita kävelyetäisyydelle niistä paikoista, mihin kauppaa halutaan, ja panostus hyvään jalankulkuympäristöön. Eli näen asian suunnilleen samoin kuin Hylje. Maaseudulla varmaan on perusteltua rakentaa myös nopeita teitä, mutta niitä sijoitettaessa pitäisi olla tosi varovainen, eli ohitustie vähintään sen 15 minuutin matkan päähän kirkonkylän keskustasta, mikä onnistuu vaikka jättämällä liittymät rakentamatta, ohitustielle pääsee vain sen kummastakin päästä.

Sen verran vielä, että Helsingissä oli pitkään politiikkana juurikin kaavoittaa hypermarketit vain paikoille, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet, kuten Itäkeskukseen. Mutta linjaus petti, kun -85 (noin) EKA, ilmeisestikin silloin parhaiten poliittisesti verkostoitunut kauppaketju, sai automarketin Vihdintien ja Kehä I:n risteykseen. Sen jälkeen kävi poliittisesti mahdottomaksi kieltää automarketteja muiltakaan ketjuilta. Tarinan opetus: on naivia kuvitella, että kaavoituksella, ympäristöluvilla yms. voidaan asetella maankäyttö juuri sellaiseksi kuin huvittaa. Kyllähän sekin onnistuu, mutta yleensä vain hetkellisesti. Kaupan taholta on jatkuva paine päästä parhaille paikoille ja jos ne ovat vain tyhjänä, kauppa yleensä onnistuu, ennemmin tai myöhemmin. Jos paikat ovat kaavoitusmonopolin takana, kauppa tietenkin siirtyy lobbaukseen.
 
Ville O. Turunen sanoi:
Tarinan opetus: on naivia kuvitella, että kaavoituksella, ympäristöluvilla yms. voidaan asetella maankäyttö juuri sellaiseksi kuin huvittaa. Kyllähän sekin onnistuu, mutta yleensä vain hetkellisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...

On se maailmalla onnistunut erinäisissä paikoissa, mm. Saksassa aika laajasti. Suomessa vaan poliitikkojen hyvät suhteet kaupan keskusliikkeisiin ovat olleet etusijalla, ts. poliittista tahtoa peltomarkettien rajoittamiseen ei oikeasti ole ollut tarpeeksi.
 
Jotenkin sopivasti teemaan tällainen uutinen: Kurikka haluaa liike-elamää valtatien varteen. Saksan tilannetta en osaa kovin paljon kommentoida, sen verran kuitenkin, että myös urban sprawl on siellä paljon pienempi ja moottoritiet yhäkin kiertävät suurelta osin kaupungit niiden ulkopuolelta. Eli amerikkalaistyyliset hypermarketit ja mallit eivät ole muutenkaan niin houkuttelevia ratkaisuja kaupalle.

Nyt meillä on ympäristöministeriön vetämä linja, jossa kaupan suuryksiköt maakuntakaavassa tulee hyväksyttää ministeriössä. Kiinnostava seurata, miten pitkälle tämä onnistuu. Ainakin jo maakuntaliitoista tulee aika ankaraa painetta, kuten vaikka tästä voi lukea: Matti Viialainen esittaa - maakuntakaavapaatökset pois ympäristoministeriöltä.
 
Ville O. Turunen sanoi:
Sen verran vielä, että Helsingissä oli pitkään politiikkana juurikin kaavoittaa hypermarketit vain paikoille, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet, kuten Itäkeskukseen. Mutta linjaus petti, kun -85 (noin) EKA, ilmeisestikin silloin parhaiten poliittisesti verkostoitunut kauppaketju, sai automarketin Vihdintien ja Kehä I:n risteykseen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannelmäen Eka-Market (myöhemmin Maxi-Market, sitten Prisma ja nykyisin siis Kauppakeskus Kaari) on itse asiassa avattu jo 1973 eli yli kymmenen vuotta ennen Itistä. (Ja on oikeastaan lähempänä Hämeenlinnanväylää kuin Vihdintietä. Mutta ei kummankaan risteyksessä varsinaisesti.)
 
Viimeksi muokattu:
soininvaarakin mainitsee rakentamisen kannattamisen yhdeksi syyksi sen että saari on pienten piirien käytössä. Niin on Talin golfkenttäkin. Joten kysymys kuuluu: Koska Talin golfkenttä otetaan asumiskäyttöön ?
 
Jos se vihreistä olisi kiinnim olisi otettu jo kauan sitten.

Minusta ei tarvitsisi ottaa; Talin kartanomiljöö säilyy arvoisessaan avaruudessa paljon paremmin golfkenttänä kuin asuinalueena tai hoitamattomana ryteikkönä, jota helsinkiläiset kutsuvat puistoksi. Meillä on hoidettua puistoa muutenkin aivan liian vähän, hoitamatonta ryteikköä aivan liikaa.
 
Minä vain sanoi:
Onko ainoassakaan lähiössä puistoa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Liikuntapuistot eivät ole hoitamatonta ryteikköä ainakaan. Kaatuneet puut poistetaan sekä polut, pururadat ja raitit pidetään kunnossa ja erilaisia liikuntatelineitä asennetaan. Unohtamatta roskakoreja, penkkejä ja valaistusta.
 
339-DF sanoi:
Jos se vihreistä olisi kiinnim olisi otettu jo kauan sitten.

Minusta ei tarvitsisi ottaa; Talin kartanomiljöö säilyy arvoisessaan avaruudessa paljon paremmin golfkenttänä kuin asuinalueena tai hoitamattomana ryteikkönä, jota helsinkiläiset kutsuvat puistoksi. Meillä on hoidettua puistoa muutenkin aivan liian vähän, hoitamatonta ryteikköä aivan liikaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sitten kyllä löytyy samassa suhteessa perusteluja Vartiosaaren säilyttmisessä nykymuodossaan. Lapset muuten tarvitsevat leikkipaikaksi hoitamatonta ryteikköä. Sitä o n Vartiosaaressa, sitten siellä on hoidettua aluetta sekä ulkoilumahdollisuuksia lenkkeilijöille. Mitä se pikkuparlamentin edessä oleva alue on. Tuli mieleen kun kaupungin virkamies sanoi: "koko puistoa ei rakenneta".

Totuus on se että Helsingissä puisto-sana on enimmäkseen synonyymi sanalle rakentamaton tontti.

Mutta Golfin pelaajissa on sen verran vaikutusvaltaista herraa ja siksi he toistaiseksi saavat alihintaan pitää alueensa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
aki sanoi:
Pelkästään Roihuvuoressa on useita erilaisia puistoja. Helsingin monimuotoisiin puistoihin alueittain voi tutustua esimerkiksi osoitteessa www.vihreatsylit.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos nyt saa tähän kommentoida vaika olen itselleni lupaillut että kaikenlaisiin foorumeihin kirjoittamiseni saa pikkuhiljaa loppua... niin

jos katsoo tarkemin esim juuri tuota Vihreätsylit -sivustoa niin voi todeta että Helsingissä on aivan mielelettömästi puistoja ja viheralueita ollakseen 600.000 asukkaan kaupunki. Ymmärrän tässä Vartiosaari ja Meri-Rastila kiistassa että asukkaiden viihtyvyys on tärkeää mutta tärkeää olisi myös rakentaa asuntoja koska asumisen hintataso uhkaa karata eikä Helsingin seudulle saada silloin sitä työvoimaa jolla taloutta pidettäisin pystyssä. Eikä tilanne ole juuri parempi muissakaan kaupungeissa. Ainostaan pikkukaupungeissa itä- pohjois ja keski-Suomessa on riittävää tarjontaa asunnoista mutta niihin kaupunkeihin ei sitten pystytä järjestämään ihmisille töitä.

t. Rainer
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi vastata viestiin.
Takaisin
Ylös