Olen Petterin kanssa eri mieltä.
Ja olet siinä aivan oikeassa.
Kaupunkirakennetta ei voi tiivistää ja sallia samalla autoilu nykyisessä laajuudessaan. Ja tämä pätee sekä nykylaajuuteen ymmärrettynä suhteellisesti että absoluuttisesti.
Kaupunkirakenteen tiivistäminenhän tarkoittaa, että rakennetun kerrosalan määrä lisääntyy olemassa olevalla kaupungin alueella ja olemassa olevan liikenteelle varatun tilan puitteissa. Kun jokainen uusi asukas tuo noin 3 uutta päivittäistä matkaa, liikenteen tilaa on voitava käyttää tehokkaammin kuin aiemmin. Tähän on käytännössä vain seuraavat mahdollisuudet: lisätä kävelyn osuutta liikkumisessa tai lisätä joukkoliikenteen osuutta liikkumisessa.
Kävelylle on meidän oloissamme tilaa huomattavaankin lisäykseen. Joukkoliikenteenkin kapasiteettia on varaa lisätä olemassa olevassa liikenteen tilassa, koska Helsingin seudulla joukkoliikenne kokonaisuudessaan on tehotonta. Autoilun määrää ei voi lisätä, koska se on jo maksimissaan.
Sitten kun joukkoliikenteen nykyään käytössä oleva tila tulee käytetyksi tehokkaasti loppuun, joukkoliikenteelle on otettava tilaa autoilulta. Eli jossain vaiheessa autoilun tilaa on vähennettävä, jotta liikennejärjestelmän kokonaiskapasiteettia voidaan nostaa lisäämällä joukkoliikennettä silten, että otetaan sille lisää tilaa.
Nämä eivät ole arvovalintoja, joista voi päättää poliittisin perustein. Vaan kyse on matematiikasta siinä, miten käytettävissä oleva tila jaetaan eri käyttötarkoituksiin. Valitettavasti meillä autopuolue ei tätä ymmärrä, vaan kuvittelee, että puhuminen autoilun ja joukkoliikenteen suhteesta on vain viherpiipertäjien kiusantekoa.
Tiivistämisestä seuraavalla liikenteen kehityksellä on myös oma positiivinen vaikutuksensa kaupungin viihtyisyyteen ja elinvoimaisuuteen. Siten tiivistäminen onkin positiivinen kierre. Siksi ei olekaan ihme, että Euroopassa kaupunkien kehittämisen trendi 20–30 vuoden ajan on ollut kaupunkitilan elvyttäminen vähentämällä autoilua ja lisäämällä jalankulkuun ja joukkoliikenteelle osoitettua tilaa.
Antero
