Ja pohjat vetää Kaapelipuisto, joka on yhtä kuin mukulakiviaukio ja muutama istutettu puu ja pensas. Eli kuten Stoan aukiokin, mutta nimetty "puistoksi". Ylihoidetuista puistoista katoaa idea, kun sellaiset eivät ole luonnonläheisiä ollenkaan.
Off-topikkia pukkaa... Mutta ei Kaapelipuisto tai Stoan aukio kumpikaan ole puisto, vaan aukioita, joissa on istutuksia. ”Puisto on avoin tai puoliavoin hoidettu viheralue...” aloittaa Wiki artikkelin sanasta
puisto, ja olen ihan samaa mieltä.
Metsä on eri asia kuin puisto. Olkoonkin, että Keskuspuiston nimi on puisto, oikeasti se on kuitenkin kaupungin sisään jätetty metsä. Luonnontilainen se ei ole, eikä sitä ole suurin osa maaseutujenkaan metsistä, ne kun ovat hoidettuja teollisuusmetsiä.
Kaupunkilaisten kannalta olennaista on, mitä puistolla tai metsällä voi tehdä. Kaavakartoissa niitä nimitetään virkistysalueiksi. Mutta ei mikä hyvänsä rakentamaton läntti, jossa kasvaa pajukkoa tai muuta risukkoa, itsekseen tai hoitamalla, ole virkistävä. Vai toivotanko tervemenoa virkistymään Pitäjänmäen liikenneympyrän keskelle. Metsää siinäkin on, eikä taatusti pahemmin liian ulkoilun pilalle polkemaa. Espan puistossa on varmasti yhtä suuri liikennehaitta ympärillään, mutta silti siellä viihdytään ja kesäisin se täyttyy jopa niin, että ihan oikeasti ihmismäärästä on haittaa nurmikoille ja istutuksille.
Mutta kyllä virkistyä voi täysin rakennetussa ja puistottomassa ympäristössäkin. Varsin moni nuori virkistyy Kampin nuorisokeskuksessa, toiselta nimeltään Kauppakeskus Kamppi. Minä virkistyn varsin usein kotini lähikaduilla, enkä ole ainoa. Väitänkin, että lähiöiden ja metsien sekoittamisen tarve on syntynyt siitä, että asuinrakennukset parkkikenttineen ja leveine katuineen on vuosikymmenien aikana tehty niin ikäviksi ympäristöiksi, ettei niissä kulkiessaan todellakaan virkisty vaan väsyy.
Kaupunkia voisi rakentaa myös ihmisille, ei vain autoille ja pysäköintipaikoille. Suomestakin löytyy ennen autoistumisen aikaa tehtyä kaupunkiympäristöä, joita monet matkustavat jopa turisteina katselemaan. Nähdään siis paljon vaivaa, jotta päästään virkistymään kulkemalla kaupungissa ilman lähivirkistysmetsää.
Palaan off-topicista takaisin aiheeseen. Minusta Vartiosaaren tai Rastilan kanssa olennaisinta on, mitä ja miten niihin tehdään. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, keskustelua ei käydä siitä, mitä todellisuudessa ajatellaan. Lupa rakentaa rakentamaton osa Rastilaa tai Vartiosaarta haetaan poliitikoilta lupaamalla kahdeksan kaunista ja kymmenen hyvää. Sitten kun paikalle nousee tylsää betonilaatikkoa ja parkkikenttää, todetaan vain, että tämä on asemakaavan mukaan ja teille silloin joskus esitetyt kuvat eivät olleet mitään suunnitelmia vaan ainoastaan viitteitä siitä, miltä siellä voisi näyttää.
Itse olen valmis rakentamaan ihmisten kaupunkia niin Vartiosaareen kuin Rastilaankin. Mutta autolähiötä en hyväksy kumpaankaan.
Antero
