VR:llä suuria muutoksia kaukoliikenteessä

Esimerkiksi paikkalippujen myynti voitaisiin rajata vain ensimmäiseen luokkaan taikka yksinkertaisesti vain yläkertaan, jossa hinnat vastaisivat nykyisiä toisen luokan hintoja. Moni saattaisi olla valmis maksamaan enemmän väljemmästä ja rauhallisemmasta matkustusympäristöstä. Kahvi, lehdet ja muu hyvänmielen palvelut tuskin ovat kallis kustannus. Palettia täydentäisi muutama päivittäinen pendoliinovuoro niille, jotka haluavat päästä perille vähän nopeammin ja joita ei häiritse muutaman kymmenen euron lisähinta lipussa. Pendoliinot pitäisi koittaa kytkeä mahdollisimman hyvin yhteen lentokenttäyhteyksien kanssa.
.

VR suunnittelee varmaan jo nyt tällaista differointia koska mulle lähetettiin n kuukausi sitten sähköpostilla pyyntö vastata kyselyyn erilaisista matkustusvaihtoehdoista ja mitä olisin valmis maksamaan mistäkin palvelusta. Kyselyssä piti valita matka jota kulkee usein, ja vaihtoehtoina oli eri hintaiset juna ja bussiliput ja mikä niihin sisältyy. En tiedä onko kukaan muu teistä saanut kyselyn. Se oli luultavasti suunnattu Veturi-asiakkaille. Ainoa ongelma oli että kysely oli tosi pitkä ja piti miettiä tarkkaan mitä vastasi ja kun luvatut yli puoli tuntia oli kulunut alkoi sen verran tympiä että vastasi viimeisiin kysymyksiin vähän umpimähkään.

t. Rainer
 
En usko, että käytetty kalusto on nyt ongelma taikka sähkömoottorijunat ratkaisu, sillä ohjausvaunujen tulon jälkeen molempiin suuntiin ajettavien kaksikerrosrunkojen pitäisi olla oikeinkin käyttökelpoista kalustoa, jonka pitäisi mahdollistaa hyvinkin taloudellinen käyttö, eli nopeat käännöt ja koko ajan kaupallisessa ajossa.
Muutaman 2-kerrosvaunun ja Sr2:n muodostaman junan suorituskyky on parempi kuin Flirtin tai Penodlinon tapaisella moottorijunalla. Esim. Saksassa on pitkä perinne seutuliikenteen hoidosta samanlaisin kokoonpanoin. Etuna moottorijuniin on paremman kiihtyvyyden lisäksi säädettävissä oleva junan pituus ja kokoonpano myös palvelutarpeen mukaan. Esimerkiksi kahden Pendon kokoonpanossa on 2 ravintolaa ja niiden tuplahenkilöstö, kun junasta ei pääse toiseen, että voisi pitää toisen ravintolan edes suljettuna.

Muuten kyllä arvioni VR:n suunnittelemista toimista on heikko. Junaliikenteessä kustannusten pääpaino on kiinteissä kuluissa. Junavuorojen vähentäminen ei vähennä kiinteitä kuluja. VR:n toimintamallissa tosin on jo pitkä perinne siitä, että kiinteät kulut ovat kuin muuttuvia kuluja kirjanpidollisesti, koska ekonomin mielestä kiinteä kulu poistuu kun kalustoa romutetaan. Todellisuudessa ei tietenkään poistu, sillä romutettukin kalusto on firman kassasta maksettu, eikä se raha tule takaisin romuttamisella.

VR:n tapaisen yrityksen kilpailuetu muihin liikennemuotoihin nähden on juuri se, että talous perustuu kiinteisiin kustannuksiin. Siitä tulee pohja lisätä menekkiä pienin kustannuksin toisin kuin lento- tai bussiliikenteessä, jossa yksikkökoko on aina pieni ja siten muuttuvat kulut per matkustaja saavuttavat nopeasti minimitason, jonka alle ei menekin kasvaessakaan pääse.

Näyttää siltä, että VR:ssä ei ymmärretä sen moittiman Onnibussin talousmallia, mutta ei omaakaan. Aro valitti TV-uutisissa ulkomaisesta miljardöörisijoittajasta, mutta ei muiden bussiyhtiöiden Onnibussia matkiva hinnoittelu perustu irlantilaiseen miljardööriin. Ei edes VR:n oman bussiyhtiön, Pohjolan liikenteen.

Henkilöstövähennykset voivat olla perusteltuja, mutta on vaikea nähdä, mitä VR tavoittelee sillä, että samanaikaisesti alennetaan hintoja ja vähennetään tuotannontekijöitä. Hintojen alentamisella tavoitellaan liiketaloudessa menekin kasvua, jolloin on myös pystyttävä tuottamaan enemmän mutta halvemmalla kuin ennen. Mutta jos samalla vähennetään tuotantoa, joka tarkoittaa tuotantokustannusten nousua per tuotettu yksikkö, lopputulos on kannattavuuden heikkeneminen ja lopulta konkurssi.

Uutisissa vihjattiin, että junat kulkevat tyhjinä. Junayhtiössä pitäisi ymmärtää, että se on joukkoliikenteen ominaisuus, osa liiketoiminnan mitoituksen lähtökohtaa. Se on aivan sama asia kuin valitta siitä, että vaunut ovat käyttämättöminä koko yön. Ei se tarkoita sitä, että niiden käytööaste on heikko, eli 50 %, kun niitä käytetään vain päivällä.

Joukkoliikenteellä on sekä ajallinen että sijaintiin liittyvä kysyntä. Ja koska junan tai bussin koko ei voi muuttua sitä mukaa, kun asemilta ja pysäkeiltä tulee lisää asiakkaita, osan matkaa on välttämättömästi tyhjiä paikkoja. Eikä tilanne korjaannu sillä, että ajetaan vain se pysäkkiväli, jolla kaikki paikat ovat käytössä. Sillä silloin mukana ovat vain aloituspysäkiltä tulevat matkustajat, ja kas, taas on enimmäkseen tyhjiä paikkoja.

Esitetyillä toimilla VR jatkaa vuosien toimintamallia supistaa Suomen junaliikennettä sen sijaan, että tavoiteltaisiin kasvua, joka perustuu junaliikenteen ylivoimatekijöihin muihin liikennemuotoihin verrattuna. Tällä toiminnalla VR ei vahvista mahdollista kilpailuasemaansa sitten, jos VR:n asiallinen monopoli joskus loppuu. Vaan VR vahvistaa sitä, että lainsäädännöstä huolimatta sillä säilyy monopoli, koska muiden junaliikenneoperaattoreiden tulo markkinoille on estetty käytännöllisin keinoin.

Tulevaisuus on synkkä myös VR:n monopolia tukeneille ammattiliitoille. Työpaikat vähenevät, eikä työnantajia pääse kilpailuttamaan palkasta ja työoloista. Ammattiliittojen etu olisi vaatia toimia, joilla rautatietoimiala voi kasvaa, ja se tarkoittaa monopolin tosiasiallista lopettamista ja liiketoiminnan edellytysten luomista esimerkiksi kaluston omistuksen erottamisella VR:n junaoperoinnista.

Antero
 
Monopolin yksi periaatteellinen ongelma on se, että normaalissa kilpailutilanteessa kaikki ekologiset lokerot tulevat käytetyiksi, mutta monopoli keskittyy herkästi vain muutamiin lokeroihin, kannattavimpiin ja niihin, jotka monopoli kokee hallitsevansa.
Esitetyillä toimilla VR jatkaa vuosien toimintamallia supistaa Suomen junaliikennettä sen sijaan, että tavoiteltaisiin kasvua, joka perustuu junaliikenteen ylivoimatekijöihin muihin liikennemuotoihin verrattuna.
Antero

Kilpaillussa liikenteessä ei tarvitsisi ihmetellä, kannattaako jotakin tehdä tai ei, sillä kannattavat asiat lähtökohtaisesti tehdään. Olenkin usein tavannut sanoa, että alkoholimonopolilla vähennetään alkoholin käyttöä, rahapelimonopolilla pelaamista ja rautatiemonopolilla sitten minimoidaan rautatiematkustaminen. Monopoli tuottaa liian vähän ja liian kalliilla, sen oppii jo taloustieteen peruskurssilla.

Päähän sattuu taas todella paljon, koska edes näitä perusasioita ei ymmärretä ministeriössä, joka Kyllösen kaudella jatkoi VR:n yksinoikeussopimusta viidellä vuodella kaukoliikenteen matkustajaliikenteessä. Suomalaista idiotismia parhaimmillaan.
 
VR:n tapaisen yrityksen kilpailuetu muihin liikennemuotoihin nähden on juuri se, että talous perustuu kiinteisiin kustannuksiin. Siitä tulee pohja lisätä menekkiä pienin kustannuksin toisin kuin lento- tai bussiliikenteessä, jossa yksikkökoko on aina pieni ja siten muuttuvat kulut per matkustaja saavuttavat nopeasti minimitason, jonka alle ei menekin kasvaessakaan pääse.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, ovatko VR:llä edes muuttuvat kustannukset per matkustaja pienemmät kuin bussiliikenteessä. Vertailun vuoksi Saksassa bussien pikavuoroliikenteen avautuminen on johtanut siihen, että busseissa matkalipun hinta on pienempi kuin mitä junaliikenteessä jyvittyy ratamaksuksi matkustajaa kohden, joten junalla ei ole mitään mahdollisuutta kilpailla hinnalla. Deutsche Bahn on joutunut reagoimaan asiaan perustamalla omat pikavuorobussinsa.

Eurooppalaisessa rautatieliikenteessä on takanaan pitkä monopolien historia melkein kaikissa maissa, minkä vuoksi tehokkuuteen ei ole tarvinnut kiinnittää suurta huomiota. Kyyti on nyt kylmää, kun EU:n palvelusopimusasetus on avannut (tai siirtymäajan kuluessa avaa) matkustajaliikenteessä kilpailun kevyemmällä kulurakenteella pyörivän bussiliikenteen suunnalta. Kaiken kaikkiaan joukkoliikenne tietysti hyötyy, koska se lisää myös painetta pienentää kuluja rautatieliikenteessä.
 
Muutaman 2-kerrosvaunun ja Sr2:n muodostaman junan suorituskyky on parempi kuin Flirtin tai Penodlinon tapaisella moottorijunalla. Esim. Saksassa on pitkä perinne seutuliikenteen hoidosta samanlaisin kokoonpanoin. Etuna moottorijuniin on paremman kiihtyvyyden lisäksi säädettävissä oleva junan pituus ja kokoonpano myös palvelutarpeen mukaan.

Onko todella näin? Aikataulun mukaan Y-juna on Kirkkonummelle 1 min nopeampi vaikka se pysähtyy yhdellä asemalla enemmän.
 
VR suunnittelee varmaan jo nyt tällaista differointia koska mulle lähetettiin n kuukausi sitten sähköpostilla pyyntö vastata kyselyyn erilaisista matkustusvaihtoehdoista ja mitä olisin valmis maksamaan mistäkin palvelusta. Kyselyssä piti valita matka jota kulkee usein, ja vaihtoehtoina oli eri hintaiset juna ja bussiliput ja mikä niihin sisältyy. En tiedä onko kukaan muu teistä saanut kyselyn. Se oli luultavasti suunnattu Veturi-asiakkaille. Ainoa ongelma oli että kysely oli tosi pitkä ja piti miettiä tarkkaan mitä vastasi ja kun luvatut yli puoli tuntia oli kulunut alkoi sen verran tympiä että vastasi viimeisiin kysymyksiin vähän umpimähkään.

t. Rainer

Sain samankaltaisen kyselyn ja juuri Veturi-taustalta. Kysely oli hämäävästi painoitettu VR:n suuntaan. Omat vastaukseni painoittuvat hyvien ja nopeiden bussiyhteyksien suosimiseen, mutta ei OB.
 
Pendon Sr2+vaunut voittaa selvästi, mutta rohkenen väittää flirtin pesevän veturijunat mennen tullen.

Molempia yhdistelmiä ajaneena sanoisin, kuitenkin fiilistuntumalta, että Flirtti kiihtyy paremmin kiihdytyksen alkuvaiheessa, mutta Sr2+muutama vaunu kiihtyy paremmin 100 km/h paremmalla puolella.
 
Pendon Sr2+vaunut voittaa selvästi, mutta rohkenen väittää flirtin pesevän veturijunat mennen tullen.

Näin minäkin luulen. R-juna Riihimäelle pysähtyy neljällä asemalla enemmän ja on 5 min hitaampi. Junat Turkuun voisi ajaa Flirteillä, ja ne voisi pysähtyä Siuntiossa, Inkoossa ja Paimiossa. Yhteys olisi yhtä nopea kuin nyt, Y-juna voitaisiin lakkauttaa, merkittävä taajama saisi junayhteyden ja Siuntion ja Inkoon palvelutasosta tulisi erittäin hyvä.
 
Mielenkiintoinen kysymys onkin, ovatko VR:llä edes muuttuvat kustannukset per matkustaja pienemmät kuin bussiliikenteessä. Vertailun vuoksi Saksassa bussien pikavuoroliikenteen avautuminen on johtanut siihen, että busseissa matkalipun hinta on pienempi kuin mitä junaliikenteessä jyvittyy ratamaksuksi matkustajaa kohden, joten junalla ei ole mitään mahdollisuutta kilpailla hinnalla.

Tästä herääkin kysymys, että onko kilpailuasetelma nykyisellään reilu. Nythän tosiasiassa valtio subventoi bussiliikennettä antamalla tieverkon sen käyttöön ilmaiseksi. Pitäisikö olla, että myös tieliikenteessä ainakin ammattiliikenteen osalta alettaisiin kerätä tienkäyttömaksua tai vaihtoehtoisesti ajateltaisiin, että rataverkko on tieverkon tapaan julkinen palvelu, joka annetaan liikennöitsijöiden käyttöön korvauksetta?
 
Tästä herääkin kysymys, että onko kilpailuasetelma nykyisellään reilu. Nythän tosiasiassa valtio subventoi bussiliikennettä antamalla tieverkon sen käyttöön ilmaiseksi. Pitäisikö olla, että myös tieliikenteessä ainakin ammattiliikenteen osalta alettaisiin kerätä tienkäyttömaksua tai vaihtoehtoisesti ajateltaisiin, että rataverkko on tieverkon tapaan julkinen palvelu, joka annetaan liikennöitsijöiden käyttöön korvauksetta?

Toisaalta bussiliikennettä kuritetaan polttoaineveron korotuksin ja muilla viranomaismaksuilla. Reiluudesta jos puhutaan, niin miksi meidän kaikkien verovaroista maksetaan esim. kiskoliikenteen rakentaminen vaikka emme sitä koskaan käytä? Olisikin mielenkiintoinen kokeilu jos kansalaiset saisivat edes muodon vuoksi osoittaa veronmaksun yhteydessä mihin he haluavat verorahojaan käytettäväksi.
Toisaalta miksi pitäisi kilpailla? Hyvä, toimiva rautatieliikenne tukee erinomaisesti linja-autoliikennettä ja kyllä sitä toisinpäinkin löytyy synergiaa.
 
Molempia yhdistelmiä ajaneena sanoisin, kuitenkin fiilistuntumalta, että Flirtti kiihtyy paremmin kiihdytyksen alkuvaiheessa, mutta Sr2+muutama vaunu kiihtyy paremmin 100 km/h paremmalla puolella.
Jos asian haluaa selvittää tarkkaan, se tulisi tehdä vetovoimakäyrien mukaan. Mutta tehon ja painon suhde antaa hyvää viitettä.

Flirtin teho/paino kuormattuna on 13 ton/kW. Sama tehon ja painon suhde on Sr2-vetoisella junalla, jossa on 5 Ed-vaunua kuormattuna. Tällaisessa junassa on 565 istumapaikkaa, Flirtissä on 260.

Toisaalta bussiliikennettä kuritetaan polttoaineveron korotuksin ja muilla viranomaismaksuilla.
Meillä ratamaksujen perusteeksi on asetettu tavoite siitä, että junaliikennettä ja tieliikenteen kuorma- ja bussiliikennettä kohdeltaisiin väyläkulujen osalta yhdenvertaisesti. Saksan tilanteesta en tiedä, mutta Suomessa ratamaksu ja ratavero eivät kata eikä niillä yritetäkään kattaa rataverkon kustannuksia. Sama on tilanne raskaan tieliikenteen kanssa. Sen verotuotto ja viranomaismaksut eivät kata sitä osuutta, joka on laskettu raskaan tieliikenteen aiheuttamaksi tieverkon kustannukseksi.

Antero
 
"Tunnin junan" voi täysin unohtaa, jos lähdön odottamiseenkin menee kaksi tuntia. Kun tämä meno jatkuu, pian lähtöjä on koko päivän vain joka toinen tunti, eli junakohtauksiakin on vain joka toinen tunti, todennäköisesti Karjaalla. Mihin silloin koko välin tuplaraidetta tarvitaan?
 
Rautateidenhän ei tarvitse maksaa veroja käyttämästään energiasta taikka maksaa viranomaismaksuja, vai kuinka se olikaan...

Rautateiden energiaverotus on hyvin matala bussiliikenteen polttoaineverotukseen verrattuna. Toki rautatiellä on veroluonteinen ratamaksu, joka tasoittaa tilannetta.
 
Takaisin
Ylös