Sähkömoottorijunapohjainen ratkaisu Rantaradan kaukoliikenteeseen ei ole mielestäni lainkaan älytön ajatus. Tosiaan yhtenä vaihtoehtona voisi olla FLIRT-tyypin junayksikkö - tai eripituisia variaatioita FLIRTistä. FLIRT ei automaattisesti ole sellainen kaupunkijuna kuin HSL-alueella liikennöivät Sm5:t. FLIRTiä todellakin tehdään kaukoliikenteenkin tarpeisiin ja pituusvarioita on vaikka kuinka paljon.
En usko, että käytetty kalusto on nyt ongelma taikka sähkömoottorijunat ratkaisu, sillä ohjausvaunujen tulon jälkeen molempiin suuntiin ajettavien kaksikerrosrunkojen pitäisi olla oikeinkin käyttökelpoista kalustoa, jonka pitäisi mahdollistaa hyvinkin taloudellinen käyttö, eli nopeat käännöt ja koko ajan kaupallisessa ajossa.
Ongelmana on mieluumminkin se, että vr:n liikennöintikonsepti toimii poikkeuksellisen huonosti Turun suunnassa. Monopolin yksi periaatteellinen ongelma on se, että normaalissa kilpailutilanteessa kaikki ekologiset lokerot tulevat käytetyiksi, mutta monopoli keskittyy herkästi vain muutamiin lokeroihin, kannattavimpiin ja niihin, jotka monopoli kokee hallitsevansa. Vr on jättänyt tyhjäksi massaliikenteen lokeron, eli halvalla ja paljon keskittyen mieluummin matkustajiin, jotka ovat valmiita maksamaan hyvästä palvelusta, ennen kaikkea nopeudesta. Tavallaan vr on lähtenyt kilpailemaan markkinoista lentoliikenteen kanssa ja kyllähän tuo toimii vaikkapa Helsingin ja Tampereen välillä. Turun suunnassa vain ikävä kyllä tehdään mutka Karjaan kautta, joten juna ei ole sen nopeampi kuin linja-auto. Ja silloin matkustajat eivät ole valmiita maksamaan kovin paljoa linja-automatkaa enemmän, varsinkin kun kahden tunnin matka-aika ei ole niin pitkä, että muut mukavuustekijät kävisivät merkitseviksi. Esimerkiksi Jyväskylän ja Helsingin välillä rautateiden on varmasti ainakin jonkin verran helpompi säilyttää asemiaan.
Eli vr:n pitäisi mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja yrittää konseptia, jossa tuotto haetaan suurilla matkustajamäärillä eikä korkealla hinnalla. Halvat hinnat jo tietysti itsessään auttavat saamaan lisää asiakkaita, mutta myös liikennöintikonseptia sopisi kehittää siihen suuntaan, että yhteys olisi hyödyllinen mahdollisimman monelle. Ja tämä tarkoittaa pysähdysten harkittua lisäämistä ja aikataulujen miettimistä niin, että juna mahdollisimman hyvin palvelisi myös työmatkalaisia. Kannattaisi myös harkita mukaanmenoa seudullisiin lippujärjestelmiin: niistäkin tulisi mukavaa lisätuloa varsinkin jos lähtee siitä, että uusia vuoroja ei perusteta vain seudullista liikennettä varten. Kaksikerroskalusto mahdollistaa myös niin halutessa differentoinnin myös saman junan sisällä. Esimerkiksi paikkalippujen myynti voitaisiin rajata vain ensimmäiseen luokkaan taikka yksinkertaisesti vain yläkertaan, jossa hinnat vastaisivat nykyisiä toisen luokan hintoja. Moni saattaisi olla valmis maksamaan enemmän väljemmästä ja rauhallisemmasta matkustusympäristöstä. Kahvi, lehdet ja muu hyvänmielen palvelut tuskin ovat kallis kustannus. Palettia täydentäisi muutama päivittäinen pendoliinovuoro niille, jotka haluavat päästä perille vähän nopeammin ja joita ei häiritse muutaman kymmenen euron lisähinta lipussa. Pendoliinot pitäisi koittaa kytkeä mahdollisimman hyvin yhteen lentokenttäyhteyksien kanssa.
Yleensäkin vr:n katvealue on hintatietoiset asiakkaat, vaikka lähtökohtaisesti juna massakuljetusvälineenä pitäisi olla lähes täydellinen väline edullisten matkojen tuottamiseen. Laatutietoiset asiakkaat vr kyllä kerää kyytiin ihan kohtuullisesti.