Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Ei vaikuta sen kummallisemmilta luvuilta kuin mitä nykyään raportoidaan siitä, miten matkustajia kuljetetaan linjalle hajoavista Pendolinoista. Erona on kuitenkin se, että Pendolinojen tapauksessa VR Oy on satsannut palveluunsa siinä toivossa, että juna joskus kasvaisi edes vähemmän tappiolliseksi. Sibeliuksen kohdalla asenne heijastaa pikemminkin sitä, että palvelun laadun avulla toivotaan, että menekki lähestyisi nollaa ja junan saisi lopettaa.Perjantaina 13.1.1995 Sibelius törmäsi betonirekkaan Kausalassa. Seuraavan aamun Helsingin Sanomat tietää kertoa, että junassa oli matkustajia "parikymmentä".
Eiköhän ollut aivan paikallaan, että noin kansoitettua junaa ajettiin käytetyillä ja itsensä jo osittain takaisin maksaneilla pikajunan vaunuilla eikä suoraan tehtaalta toimitetuilla.
Kun raitioliikenne lakkaa 1972, päätöstä ei ole tehty vuonna 1972, vaan vuosia aikaisemmin. Sama koskee johdinautoja. Konkreettisesti järjestelmän lakkauttamisesta on päätetty silloin, kun jätetään kehittämistoimet kuten uuden kaluston hankinta valmistelematta.Niinkö? Minun näkemykseni mukaan paikallisliikenteen alasajo vasta alkoi 60-luvun puolivälissä ja jatkui kiivaana 70-luvun puolelle. Turun ratiotiet lakkautettiin 1972, Helsingin johdinautoliikenne keskeytettiin 1974, Tampereen johdinautoista luovuttiin 1976. Paikallisliikennetoimikunnan mietintöä vuodelta 1972 pidät edellä asioita vääristelevänä.
Kuten Smith-Polvinen ja muu historian dokumentointi osoittavat, metro oli henkilöautoilun edistämisratkaisu: tehtiin tilaa henkilöautoille. Nivelvaunujen tilaus 1960-luvun lopussa oli Helsingin raitioteiden lakkauttamista valmisteleva päätös. Smith-Polvisessakin on esitetty, että raitioliikenne lopetetaan vuoteen 2000 mennessä. 1960-luvun lopun vaunukanta vaan oli niin vanhaa, ettei sillä olisi pärjätty lopettamiseen asti, joten oli pakko tilata raitiovaunuja vielä viimeisen kerran. Välitön lakkauttaminen taas ei ollut mahdollista siksi, ettei kaikkia metrolinjoja ja mottoriteitä ehditty rakentaa kyllin nopeasti.Kyllä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa tapahtui paljon hyvääkin. Metron rakentamisesta päätettiin, Martinlaakson rata tehtiin, nivelraitiovaunuja tilattiin jne.
Martinlaakson rata oli yksi Smith-Polvisessa esitetyistä metrohaaroista eli osa autoistumissuunnitelmaa. Poikkeuksellista Martinlaakson radassa oli, että se on toistaiseksi ainoa kerta kun joukkoliikenne ja kaupunginosat rakennettiin samaan aikaan.
Ne olivat osa uutta strategiaa keskittymisessä kaupunkien väliseen kaukoliikenteeseen. Sinänsä en moiti kaukoliikenneyhteyksien parantamista, vaan paikallisliikenneyhteyksien lopettamista.Yhtä lailla kuitenkin 60-luvun alkupuolella tehtiin tärkeitä ratkaisuja, kuten sähköistys ja uudet oikoradat.
Edellä kirjoitettu.Mikä siis todistaa olennaisesta asenneilmaston muutoksesta 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa?
Antero