Paikallisliikennetoimikunnan mietinnössä vuodelta 1972 kiskobussien korvaaminen linja-autolla saatiin näyttämään edulliselta laskemalla kiskobussin miehityskustannukset lähes kolminkertaisesti: Vaikka 40 matkustajaa kuljettavan linja-auton polttoainekult olivat laskelmissa yli kaksinkertaiset 63 matkustajapaikan kiskobussiin verrattuna, toimikunnan mukaan jopa niinkin suuri matkustajamäärä kuin 140 henkilöä olisi ollut vielä edullisempaa kuljetaa neljällä linja-autolla kuin kolmivaunuisella kiskobussijunalla.
iimemainittuun tarvittiin henkilökuntaa - kaksi, kuljettaja ja konduktööri (Paikallisliikennetoimikunta 1972:84,85,87,90) (...) rautatieliikenteen rationalisoimista ei esitetty. Toimikunta päätyikin yleisohjeena suosittamaan rautatieden paikallisliikenteen korvaamista pääsääntöisesti linja-autoliikenteellä. Paikallisliikennetoimikunnan seuraaja Paikallisliikenteen kehittämistoimikunta (1973) päätyihin seuraavan vuonna hyvin erilaisiin suosituksiin, joiden ansioksi voidaan katsoa kannattamattoman liikenteen korvaaminen Valtionrautateille vuoden 1973 budjetista alkaen.
Alkaneet seisakkeiden lakkautukset kuitenkin jatkuivat lähes entiseen tahtiin, eikä paikallisliikennettä kehitetty joskin alasajo hidastui