Uskoisin että IC2:n ja Pendolinon hullunkurisuus tavallaan liittyvät toisiinsa. IC2-junien nopeutta rajoittavat jossain määrin melko yksinkertaiset ongelmat. Ilmeisesti kaksikerrosvaunu veturin jälkeisenä ei ole paras mahdollinen ratkaisu tunnelissa suurilla nopeuksilla, ja Helsingin ja Turun välihän on tunneleiden luvattu maa. Lisäksi monien ratojen 200 km/h nopeus on Pendolinoja koskeva poikkeuslupa, ei koko kaluston suurin sallittu nopeus. Mutta, jos nyt kerran ilkeitä ollaan, olen kyllä epäillyt sitäkin, että IC2-konseptin annetaan hiukan kärsiä erään toisen konseptin maineen pitimiksi. Jos IC2-juna saavuttaisi samat nopeudet kuin Pendolino, jälkimmäisen hankkeen floppimaisuus leviäisi vähitellen suuren yleisön tietoisuuteen. Pahin virhe ei ollut suurinopeusjunan hankinta (vaikka tuhlauksesta voidaankin puhua), vaan sellaisen ratkaisun valinta, joka asettaa vaunumääräksi aina 6 tai 12, ja jälkimmäinen vaihtoehtokin on käytettävissä vain silloin tällöin (sitä ei tosin tilattaessa tiedetty). Kuka on valmis uskomaan että Pendolino ylipäätään edustaa toimintakykyistä kalustoa vielä vuonna 2020 tai 2030? En minä ainakaan.Mikko Laaksonen sanoi:- Mitä hyötyä on IC2 "konseptista"? Vaunuillahan ei ajeta missään yli 160 km/h (vaikka ilmeisesti veturi ja vaunut kulkisivat).
- Miksi Pendolino - konsepti on suunniteltu niin, että matkustajakapasiteetti suosituimmissa vuoroissa on ALHAISEMPI kuin ennen ja alhaisempi kuin jos vuoro ajettaisiin IC2 - tai pikajunakalustolla. Onko tarkoitus karkottaa vähemmän maksukykyiset asiakkaat?
Yksi ongelma VR:llä on, että vaikka kalustoa tehdään mittatilaustyönä, melko uskollisesti seurataan kansainvälisiä trendejä. Kun kevyet moottorijunat katosivat pois muodista, lättähatut jätettiin korvaamatta tai korvattiin vähemmän soveltuvalla veturijunakalustolla. Kun muut tilasivat suurnopeusjunia, VR:nkin täytyi. Suomessa poikkeuksellisine raideleveyksineen ei tosiasiassa olisi varaa tällaiseen trendinseurantaan, vaan olisi tarkoin arvioitava alusta lähtien, mikä todella on tarpeen. Tämän suhteen VR on oppinut paljon virheistään. Hyvin toimivia dieselvetureita (Dv12...) saneerataan uudishankintojen sijaan, Pendolino-optiosta jätettiin osa käyttämättä, uusia makuuvaunuja tilattiin vain yhteen junapariin, ja päivävaunujen uusimisprojekti jätettiin kesken (ennen hallituksen sekaantumista asiaan). Akilleen kantapää on ehkä tarkoituksenmukaisen kaluston riittämättömyys (ja vikaostokset) 200 km ja lyhyemmille väleille henkilöliikenteessä.