Yhdys sanat ja oikeinkirjoitus

Jonkinlaista listaa vältettävistä sivistyssanoista (eli sanoista, jotka ovat kotoisin muista kielistä eivätkä siis oikeaa suomea) löytyy esim. täältä: http://kirlah-kielet.blogspot.fi/2008/03/mist-sanat-ovat-suomen-kieleen-tulleet.html .

Vältettäviä ovat siis mm. jyvä, porsas, varsa, vasa, mehiläinen, orpo, orja, marras, sata, heimo, morsian, sisar, tytär, hammas, kaula, reisi, napa, lahti, luhta, meri, virta, hirvi, halli, ankerias, lohi, metsä, heinä, herne, ohra, siemen, vako, harja, hirsi, seinä, aitta, tuhat, kuningas, ruhtinas, raha, kaupunki, äiti, hartia, maha, aisti, tauti, juusto, kana, nauta, lammas, aura, akana, kuhilas, tunkio, kylvää, vainio, kulta, kupari, rauta, tina, pakana, pappi, risti, kasukka, saapas, viitta, palttina, värttinä, lusikka, piirakka, naatti, papu, ikkuna, pirtti, vapaa, pohatta, pomo, porukka, rokuli, rosvo, sissi, toveri, voro, kanava, kapakka, majakka, putka, tyrmä, vodka, balalaikka, kapusta, kasari, kiisseli, kolpakko, savotta, koni, luuska, apina, hattu, kakku, katu, leikki, laki, markka, tuoli, penkki, uuni, renki, synti, koulu, tunti, sivakka, suopunki, tokka, tunturi, vaara, vuono, aapa, mursu, naali, pallas, piekana, ruska, kaamos, laavu ja vuoka.

Valitettavasti Suomesta löytyy lukematon määrä ihmisiä, jotka yrittävät hienostella käyttämällä tuollaisia sanoja. Usein kuulee myös väitettävän, ettei noille listatuille sanoille olisi mitään järkevää oikeasti suomenkielistä vaihtoehtoa, mutta totta kai on! Tai jos ei ole, niin sellaiset tulisi kehittää sen sijaan, että käytettäisiin tuollaisia lapsellisia sivistyssanoja.
Eihän se nyt voi niin vaikeaa olla puhua niin, että suomalaisetkin ymmärtävät...

Pidättehän kuitenkin, arvoisat keskustelualueen lukijat, osaltanne huolen siitä, että ainakaan täällä keskustelualueellamme ei käytettäisi yllälistattuja sanoja, vaan pidettäisiin keskustelun taso laadukkaana?
 
Voitko luetella nämä sanat? Minä luulin, että suomen kielessä on enemmän sanoja kuin monissa muissa kielissä, ja että suurin osa näistä sanoista ei ole vierasperäisiä sanoja.

En voi, kun en ole kielitieteilijä. Mutta kantauralia ei suomen kielessä ole kuin hippunen. Ja tämä pätee ihan mihin tahansa muuhunkin kieleen. Voidaan toki ajatella, että suomalais-ugrilaisten tai uralilaisten kielten sisällä tapahtunut lainautuminen ei olisikaan oikeaa lainautumista. Koska eriytymisen jälkeen on varmasti alkanut myös keskenään lainailu. Se laajentaisi suomen "alkuperäistä" sanavarastoa jo aika paljon. Mutta tuo Dakkuksen linkki avaa asiaa aika paljon.

Toinen asia on sitten, että lainakin voi muokkautua ajan myötä niin paljon, että sen voisi määritellä jo ihan kielen omaksi sanakseen. Mutta tässä suhteessa suomi onkin hassu poikkeus, eli suomen kielessä lainasanat ovat muokkautuneet erittäin vähän. Tämä paradoksaalisesti (ei paradoksiakaan voi suomentaa kunnolla) johtunee suomalaisten pitkästä eristäytyneisyydestä, koska kieli muokkautuu kanssakäymisessä (en sanonut interaktiossa, koska kanssakäyminen on oikein mainio, jopa parempi vastine). Siksi meillä on sana "kuningas", germaaninen lainasana, jonka kantamuoto on "kuningaz". Ruotsissa se on "kung", saksassa "könig", englannissa "king". Siksi suomen kieli on itse asiassa varsin hyvä lähde kantagermaanin selvittämiseen. :)

---------- Viestit yhdistetty klo 18:31 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 18:16 ----------

Mutta tuosta Dakkuksen listasta näkee myös, että kieli tosiaan kehittyy lainaamalla uusille asioille uusia sanoja muista kielistä. Ensin täytyy aloittaa alkeellisen heimon ihan perussanoista kehittämästä kielestä, jossa sanotaan jotain tyyliin minä, sinä, koira, kuolema, aurinko. Mutta sitten tulee kehittyneemmän yhteiskunnan ihmisiä, joilla on tosiaan sellaisiakin asioita kuin kuningas, kauppa ja niin edelleen. Ja tätä kehitystä sitä vain edelleenkin toteutetaan. Ulkopuolelta tuleville uusille asioille otetaan käyttöön uusia nimiä, jotka jotenkin arbiträäristi (tämän tein tahallani; sattumanvaraisesti) omaksutaan jossakin muodossa.

Mutta tämä on myös osittain ideologinen asia. Kieli on nationalistiselle perinteelle erittäin tärkeä. Yksi kansa, yksi kieli. Tästä on tapeltu meidänkin maassamme erittäin paljon. Itse kun koen itseni jollei nyt maailmankansalaiseksi niin yleiseurooppalaiseksi, niin kieli on minulle vain väline. Ja mielenkiinnon kohde. Ja koen pragmaattisesti, että kielen "puhtaana pitäminen" vain on turhaa taistelua vääjäämätöntä muutosta vastaan. Vaikka en ole erityisen nationalisti, suomalaiskansallisuudesta syntynyt taide ja kulttuuri on ihan huippuluokkaa. Nationalismi on kulttuurille hieno innoituksen lähde. Muuten se tuntuu lähinnä olevan joko konservativismin (no voin sanoa vanhoillisuudenkin, mutta se kuulostaa rumemmalta) jatke tai sitten pahimmillaan väline oman tai oman ryhmän valta-aseman pönkittämiseksi (onneksi ei Suomessa, enää eikä vielä) ja toisten fanaattisuuden lietsomisen väline.

Ja kielihän on yleisestikin vallankäytön väline ja ideologian ylläpitäjä. Viestinnän tutkimuksessa paljon käsitellään sitä, miten kieleen on sisäänrakennettu ideologisia olettamuksia, jotka eivät näy pinnalle mutta jotka ovat silti vaikutukseltaan merkittäviä.

---------- Viestit yhdistetty klo 18:46 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 18:16 ----------

Kielistä ja niiden historiasta on muuten tärkeää muistaa, että kielet eivät kulkeudu samoin kuin ihmiset. Usein oletetaan, että suomalaiset ovat tulleet sieltä mistä suomen kielikin. Että Suomeen muutti kantasuomalaisia, jotka puhuivat kantasuomea. Tälle ei kuitenkaan ole erityisen hyviä perusteita. Täällä on ihmisiä ollut, jotka ovat kielen muualta omaksuneet. Ja sen lisäksi ihmisiä tullut, jotka ovat kielensä tuoneet. Ja tästä sekoituksesta on tuhansien vuosien aikana syntynyt suomi ja myös Suomi.

Kun Suomesta ja suomalaisuudesta puhutaan, niin täytyy muistaa sekin, että se syntyi pitkälti Suomen ruotsinkielisten idealistisesta aatteesta, että "ollaanpa nyt suomalaisia". Sen ajan "kantasuomalaiset" pystyivät asiaan vähän vaikuttamaan, mutta jotenkin näiden jukuripäiden kulttuuri alkoi näyttää kovin romanttiselta ja siitä sitten kehitettiin Suomi ja suomalaisuus. Sitä suomalaisuutta ei ennen 1800-luvun puolta väliä ollut käytännössä olemassa (kuten ei kyllä ollut saksalaisuuttakaan; ranskalaisuus sen sijaan oli kehittynyt jo tuhantisen vuotta), ja se syntyi sen ajan sivistyneistön muotoillessa oman käsityksensä siitä ja sotkien siihen sopivasti eurooppalaisuutta. Ei kuitenkaan venäläisyyttä, ihan poliittisista syistä. Ruotsalaisuutta siinä oli jo runsaasti, mutta sitä pyrittiin tietysti häivyttämään mahdollisimman pitkälle, myöskin poliittisista syistä.

Näin puolianalyyttisenä höpinänä sen oman melko vähäisen aihepiiriin tutustumisen varassa...
 
Tuleepa mieleen, oliko se Goethe, joka kerran aloitti kirjeen toteamalla olevansa pahoillaan, koska hänellä ei ole aikaa kirjoittaa lyhyesti. Lyhyttä, ytimekästä ja selkeää tyyliä, myös sivistyssanojen välttämistä kannattaa arvostaa. Mutta kannattaa muistaa, että se ei ole helppoa. Lyhyesti ja selvästi kirjoittaminen vaatii aikaa ja vaivaa.

Insinöörien, markkinointi-ihmisten ja ties kenen tilanteeseen pystyy samaistumaan, jos on sattunut käymään armeijan. Armeijasta kaikki muistavat armeijaslangin. Alkuperäinen syy kaikille oudoille sanoille ja muille kai on ollut huumori, mutta armeijassa näitä outoja sanoja käytetään jatkuvasti ja armeijan käyneet pystynevät muistamaan, kuinka vaikeaa välillä olikaan muistaa, mikä jonkun varusesineen oikea nimi oli. Työelämässä moni käyttää työtovereiden kesken fingelskaa ja heillä on ihan oikeasti sama tilanne: jokapäiväisessä töissään he käyttävät näitä väännöksiä, joista osa ei ole edes mitään sivistyssanoja vaan suoraa lainaa englannista tai jostain muusta kielestä. Heillä voi olla aivan oikeita vaikeuksia muistaa, mitä joku asia on suomeksi. Varsinkin kun monesta asiasta ei edes ole mitään suomenkielistä vastinetta.

Haukkumisen sijaan kannattaa mieluummin antaa arvoa niille kirjoittajille, jotka ovat valmiita näkemään sen vaivan, että hiovat foorumikirjoituksiaankin, tai muuten ovat tottuneita kirjoittamaan hyvää, selkeää suomea.
 
En muistanutkaan, kuinka paljon suomen kielessä on sanoja, jotka lainasanoiksi lasketaan. Mielessäni oli jo mainittu lainasana mehiläinen, jota en mieltänyt lainasanaksi lainkaan. Suomen kielihän on saanut sanan perinnöksi jo syntyessään. Tuota sanaa ei siis ole mistään lainattu suomen kieleen, vaan se on suomen kielen alkuperäisiä sanoja (mutta ei alkuperältään suomalainen). Lainasana se silti on.

Onneksi suomen kieleen tulee uusia sanoja, joita ei ole lainattu mistään. Hyvä esimerkki tällaisesta on muovi. Mutta mistä on tullut juna?

Sanojen syntyä selittää hyvin Veijo Meren kirja Sanojen synty. Valitettavasti tilanpuutteen vuoksi myin oman kappaleeni Hakaniemen hallin antikvariaattiin.
 
Onneksi suomen kieleen tulee uusia sanoja, joita ei ole lainattu mistään. Hyvä esimerkki tällaisesta on muovi. Mutta mistä on tullut juna

Se on Elias Lönnrothin keksintö. Alkuaan juna on tarkoittanut jonossa kulkevia lehmiä (ja veturi taisi vielä olla se ensimmäinen...) ja Lönnroth keksi lainata tämän termin tekniikkaan. Idea saattaa olla pöllitty saksasta, jossa der Zug vähän samoin tarkoittaa myös jonoa. Huomaa muuten jono <> juna, samaa pohjaa.

P.S. Veijo Meren Sanojen synty ei ole täysin luotettava lähde, vaan Meri väliin myös arvailee ja olettaa. Mutta kiehtova kirja joka tapauksessa.

---------- Viestit yhdistetty klo 23:09 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 23:01 ----------

Oma hauska lajinsa on väärin lainautuneet sanat. Esimerkiksi viroksi asema on jaami, joka on väännös saksan sanasta Bahn. Saksalainen herrasväki on puhunut rautatiestä ja virolaiset rengit ja muu palvelusväki on ymmärtänyt heidän tarkoittaneen rautatieasemaa. Vastaavasti intianenglannissa track ei tarkoita rataa, vaan junaa ja hotel ei tarkoita hotellia, vaan ravintolaa. Suomesta en tiedä tällaisia esimerkkejä. Toki venäläislainoista moni on hieman muuttanut merkitystään. Vaikkapa stara tarkoittaa oikeastaan vanhusta, venäjällä jengin pomoa tai vastaavaa usein kunnioitaan kutsumalla häntä "vanhimmaksi". Meillä stara on muuttunut tarkoittamaan mieluumminkin "tähteä".
 
En Mielessäni oli jo mainittu lainasana mehiläinen, jota en mieltänyt lainasanaksi lainkaan. Suomen kielihän on saanut sanan perinnöksi jo syntyessään. Tuota sanaa ei siis ole mistään lainattu suomen kieleen, vaan se on suomen kielen alkuperäisiä sanoja (mutta ei alkuperältään suomalainen). Lainasana se silti on.

Öö, milloin katsot tapahtuneen tämän suomen syntyhetken, jolloin on syntynyt "alkuperäinen suomi"? Eihän sellaista ole. Suomi on pikkuhiljaa eriytynyt omaksi kielekseen kantakielestään. Näitä kantakieliä on nykyisen käsityksen mukaan viisi, joista vanhin suomalais-saamelainen kantakieli ja vanhin uralilainen kantakieli.

---------- Viestit yhdistetty klo 12:10 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:03 ----------


Kyllä, yksinkertaiseen kieleen pyrkiminen on hyvästä, ja ytimekkyys hyve. Mutta siinäkin on rajansa. Tuossa linkissäsi viitataan xkcd:n sarjakuvaan, joka käyttää vain tuhatta yleisintä sanaa. Ja se tekee kaavion ymmärryksestä todella haastavaa. Kun kerosiinista pitää puhua "sinä tavarana, jota poltettiin valoissa ennen kuin taloissa oli voimaa". On vain huomattavasti parempi puhua kerosiinista, koska se on yksikäsitteinen sana. Voisi siis sanoa, että sivistyssanojen käyttö on aina silloin suotavaa, kun ne yksinkertaistavat ilmaisua.
 
Voitko luetella nämä sanat? Minä luulin, että suomen kielessä on enemmän sanoja kuin monissa muissa kielissä, ja että suurin osa näistä sanoista ei ole vierasperäisiä sanoja.

Muutamia eri kieliä opetelleena, olen tullut siihen tulokseen, että Suomen kielessä ei ole paljon perussanoja moniin muihin kieliin verrattuna. Toki yhdyssanoja muodostuu niistä paljon ja sanoilla erilaisia merkityksiä. Moni käsite, jota kuvaamaan on vaikka englannissa tai saksassa oma sana kuvataan suomeksi taivuttamalla sanoja.

Esimerkiksi Englannin kielessä on minusta Suomen kieleen verrattuna jopa 2-3 kertainen määrä sanoja kohtuullisen yleisessä käytössä. Toisaalta Espanjassa ei vaikuttaisi olevan sanoja yleisessä käytössä ainakaan paljon Suomea enempää, ehkä jopa vähemmän, mutta niillä on paljon eri merkityksiä.
 
Ja koen pragmaattisesti, että kielen "puhtaana pitäminen" vain on turhaa taistelua vääjäämätöntä muutosta vastaan.

Liiallinen kielen "puhtauden" korostaminen on lopulta kielen surma. Tästä on hyvänä esimerkkinä latinan kohtalo: kieli oli keskiajalla elävää ja muuttunut vuosisatojen saatteessa vastaamaan aikansa vaatimuksia, mutta renessanssin aikana tämä evolvoitunut (voisin sanoa kehittynyt, mutta sanan merkityslataus olisi erilainen) latina tuomittiin "kyökkilatinaksi" ja pyrittiin palaamaan antiikin ajan "alkuperäistä" ja "puhdasta" latinaa. Kun kielestä puhdistettiin siihen vuosisatojen aikana syntyneet kertymät, muuttui latinan käyttäminen vaikeammaksi ja lopulta muut kielet syrjäyttivät sen.
 
Kyllä, yksinkertaiseen kieleen pyrkiminen on hyvästä, ja ytimekkyys hyve. Mutta siinäkin on rajansa. Tuossa linkissäsi viitataan xkcd:n sarjakuvaan, joka käyttää vain tuhatta yleisintä sanaa. Ja se tekee kaavion ymmärryksestä todella haastavaa. Kun kerosiinista pitää puhua "sinä tavarana, jota poltettiin valoissa ennen kuin taloissa oli voimaa". On vain huomattavasti parempi puhua kerosiinista, koska se on yksikäsitteinen sana. Voisi siis sanoa, että sivistyssanojen käyttö on aina silloin suotavaa, kun ne yksinkertaistavat ilmaisua.

Minulle jäi Munroen kuvasta alunperin se käsitys, että tarkoitus oli nimenomaan osoittaa kuinka vaikeaa on vähänkään monimutkaisemmista asioista puhua käyttäen vain ihan yleisimpiä sanoja (okei, kuuraketti on vielä vähän enemmän monimutkainen, mutta kun sen yksinkertaisemmistakaan osista ei ole voinut käyttää oikeita nimiä, tulee kuvailusta pitkäpiimäistä). Tuo Krulwichin juttu sitten puolestaan vaikuttaa siltä, ettei hän ole välttämättä ymmärtänyt, mitä piirroksella on haettu.
 
Minulle jäi Munroen kuvasta alunperin se käsitys, että tarkoitus oli nimenomaan osoittaa kuinka vaikeaa on vähänkään monimutkaisemmista asioista puhua käyttäen vain ihan yleisimpiä sanoja --. Tuo Krulwichin juttu sitten puolestaan vaikuttaa siltä, ettei hän ole välttämättä ymmärtänyt, mitä piirroksella on haettu.

Munroen motiiveista on välillä vaikea sanoa mitään, mutta en minäkään toki nähnyt sitä yksinkertaisen kielenkäytön puolesta taisteluna vaan tosiaan ennemminkin päinvastoin. Tai sitten puhtaasti viihteenä ja valistuksena siitä, mitä sanoja yleisimmin kielessä käytämme (tai siis englanninkieliset käyttävät).

Ja samaa mieltä, ettei tuo blogaaja mielestäni nyt tukenut pointtiaan sillä. Eikä Dakkus (tai siis esittää pointilleen "toisaalta"-versiota). Yhteisiä monimutkaisia käsitteitä synnytetään juuri siksi, että eksplisiittisesti (ei ihan sama kuin 'yksikäsitteinen', joten käytän täsmällisempää ilmaisua eksplisiittinen) voidaan puhua samasta asiasta. Eikä tarvitse turvautua intiaaninimiin, "hän joka tanssii susien kanssa" tai "hän joka haukottelee" (tunnetaan paremmin nimellä Geronimo).

Kieli on aina yhteinen sopimus tietyn ryhmän sisällä. Lähinnä tässä tosiaan täytyy muistaa olla kohtelias, kun puhutaan yhden ryhmän asioista ryhmään kuulumattomien kanssa. Eli vältetään jargonia.

Tällaisella yleisellä foorumilla se on kuitenkin vaikeaa, koska kirjoittajat eivät voi ottaa yleisön kaikkien jäsenten henkilökohtaista sanavarastoa ja viiteryhmiä huomioon. Siksi täytyy tietysti olla jokin yleislinja. Oma mielipiteeni voisi olla, että täällä pitää voida käyttää sellaista kieltä ja sanavarastoa kuin vaikka Suomen Kuvalehdessä. Ja sanoisin, että myös sitä mitä Resiinassa. Resiinassa (en ole vuosiin lukenut) lienee kuitenkin paljon myös jargonia, mutta tällä foorumilla mielestäni toimii parhaiten, jos ne jotka eivät ymmärrä käsitteitä, kohteliaasti kysyvät (tai yrittävät ensin mielellään googlettaa). Ja ymmärtävät kohteliaasti selittävät. Vaikka sitten sadannelle uudelle jäsenelle taas uudestaan. Vaikka en minäkään täällä vuodesta 2005 olleena edelleenkään tiedä, miksi ihmiset käyttävät sanoja "asjallinen" ja "hiivatillinen". Rautatieharrastajien slangia sekin.

Ja onhan tällä foorumillakin omat selkeät alagenrensä. Havaintoketjuissa on asiallista koodata havaintonsa suorastaan kryptisiksi. Se ei kuitenkaan sovi tyylilajiin vaikkapa kehityshankkeiden osastolla.
 
Ei, vaan se on juuri sitä omaa kieltämme. Tietyille ilmaisuille vakiintuu vierasperäinen sana, jonka käyttö on täysin selvää suomea. Sivistyssanoja käytetään, koska ne täsmällisesti ilmaisevat, mistä puhutaan. Niille ei vain ole muutakaan suomenkielistä vastinetta, jota voisi korvaavasti käyttää. Sille ei vain voi mitään, jos esim. markkinoinnin alalla niitä suomenkielisiä vastineita ei synny. Siksi pitää puhua nichestä, franchisingista ja segmentistä.
Niche = vaikka markkinarako; franchising = toimilupa, edustus, luvake; segmentti = esim. asiakasryhmä.
Kyllä noita löytyy suomeksikin. Mutta lienee joidenkin mielestä kovin "maalaista" käyttää niitä.

Tämänkin pitäisi sitten olla Joukkoliikenneforum. Mikä se sellainen fooooorumi oikein on?
 
Niche = vaikka markkinarako;

Niche on eri asia kuin markkinarako. Markkinarako on lähempänä markkinapotentiaalin käsitettä.

franchising = toimilupa, edustus, luvake;

Franchising on paljon laajempi malli kuin toimilupa. Franchising ei ole vain edustusta. Franchising-sana hyvin täsmällisesti määrittelee, minkälaisesta edustusluvasta puhutaan.

segmentti = esim. asiakasryhmä.

Melkein sama, muttei ihan. Segmentti viittaa siihen, miten tuo asiakasryhmä muodostetaan valitsemalla se koko potentiaalisesta asiakaskunnasta. Segmentti on viipale kokonaisuudesta.

Joka tapauksessa ongelma on, että jos minä keksisin näille jotkin suomennokset, kukaan muu ei ymmärtäisi, mistä puhun. Koska kukaan muu ei niitä suomennoksia käytä. Jos vaikka puhuisin asiakasviipaleesta, kukaan ei tajuaisi, mitä tarkoitan ja ihmettelisi miksen puhu asiakassegmentistä, kun se on sen tarkoittamani asian oikea ilmaisu.

---------- Viestit yhdistetty klo 13:08 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 13:05 ----------

Tämänkin pitäisi sitten olla Joukkoliikenneforum. Mikä se sellainen fooooorumi oikein on?

Foorumi on sanan forum mukautuma suomen kieleen. Lainattaessa sanat mukautuvat kieleen. Joko välittömästi tai ajan kanssa. Ihan samoin kuin puhumme asfaltista (ja lausumme sen vielä asvalttina) emmekä asphaltista. Junissakin on moottori eikä motor. Raitiovaunukin on raitiovaunu eikä raitiovagnu.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös