Mikähän mahtaa olla perimmäinen syy siihen, että Turuntien bussilinjoista hyvin harva nykyisin menee suoraan ja suurinta osa kierrätetään Karakallion kautta? Onko Karakallio on jotenkin otettu kampanjakohteeksi, että näyttäisi menevän huikeasti liityntää Leppävaaraan? Riittääkö tosiaan kaikkiin busseihin "kartsilaisia" matkustajia?
Muistan vielä ajan, kun Karakalliontietä ajoi vain Kotkatien risteykseen päättynyt Hämeenkylän Liikenteen linja Helsinki-Karakallio (sai sittemmin numeron 241). Lähderannantietä meni arkipäivinä Karakallion sivuitse Espoon Auton 15 (Tapiola-Lähderanta) ja pari hassua Wickströmin Åken ruuhkavuoroa. Rastaalaan oli Hämeenkylän Liikenteellä muutama vuoro päivässä. Tuosta ajasta tähän päivään Karakalliontien varressa asutus ei ole juurikaan lisääntynyt. Henkilöautokanta näyttää kyllä kasvaneen.
Sen sijaan Rastaalantien ja Leppävaaran kartanon välinen peltoaukea on viime vuosina täyttynyt kerrostaloista (Rastaspuisto vai mikä se nyt onkaan, siellä Lidlin takana). Siltä alueelta on monella pitempi matka "NEXin" (entinen E-huoltamo) luona olevalle pysäkille kuin "vanhasta Karakalliosta" Kuninkaisten pysäkille Turuntien varteen. Kun myös Rastaalaan ja Laaksolahden suuntaan on rakennettu viime vuosina jatkuvasti lisää, niin luulisi lisäliikenteen tarpeen suuntautuvan ennemmin Rastaalantielle kuin Karakalliontielle. Mutta ehkä espoolaiseen malliin kuuluu pientaloalueiden rakentaminen vain ja ainoastaan henkilöautojen varaan. Myös sille Turuntien osuudelle, jolta bussilinjoja on siirretty Karakalliontielle, näkyy rakentuvan koko ajan lisää pientaloasutusta.
(Espoon useimmat kerrostaloalueet jo 60-luvulta kaavoitettiin liikenteellisesti mielettömiin paikkoihin, mutta se on oma tarinansa kunnallispoliittisine lehmäkauppoineen.)
Silloin entisinä aikoina ei ollut mitenkään harvinaista, että karakalliolaisia bussimatkustajia käveli Turuntielle Kuninkaisten pysäkille. Siitä meni kaikki Turuntien bussit Helsinkiin ja kaukoliikenteen vakiovuorot (joita oli runsaasti ja joilla pääsi myös Munkkiniemen ja Mechelininkadun suuntaan). Tapiolaankin pääsi niin Kilon kuin Leppävaaran kautta. Jotkut urheilullisimmat jopa kävelivät Keraan tai Kiloon junalle, mutta se oli jo vähän poikkeuksellista.
En tiedä, mikä on tämän päivän karakalliiolaisen mielikuvamaailma. Onko kolmenkympin köröttely ja pomppiminen yli lukuisten töyssyjen erityisen ihanaa? Lapsuus- ja nuoruusvuosilta muistan nimittäin Turuntien bussit nopeampana vaihtoehtona, joiden käyttöä ei pieni lisäkävely haitannut. Silloin ei tosin Turuntiellä ollut nopeusrajoitustakaan Leppävaaran jälkeen ennen kuin Lähderannantien risteyksessä (eikä pyörätietä, katuvaloja eikä suojatietä). Karakalliontiellä oli 50 km/h eikä töyssyjä, mutta Rastaalantie oli vielä 60-luvulla kapea soratie. Myönnän, että oma vaikutuksensa Turuntielle kävelyyn oli myös varsin tiheä vuoroväli. Bussia ei tarvinnut yleensä kauan odotella. Karakalliontien nykytarjonta on vuorotiheydeltään (vaikkei linjamäärältään) vain varjo Kuninkaisten pysäkin silloisesta tarjonnasta.
Kauempaa - esim. Pihlajarinteestä - tulevien ärtymyksestä nykyisten linjojen kiertelyyn ja kaarteluun olemmekin jo saaneet lukea.
