On ihan luonnollista, että Helsingin seudun moderni ja nopea joukkoliikenneverkko hyvän joukkoliikenteen käytön seudulle. Keskustan läheisillä alueilla Zurichin malli toimii hiukan paremmin, mutta kauempana keskustasta ei.
Provokatiivinen muotoilusi vie keskustelua inttämisen puolelle?
Helsingin joukkoliikenneverkkoa ei voi millään mittarilla sanoa moderniksi ja nopeaksi.
Täältä puuttuu suuri osa moderneista joukkoliikennekäytännöistä, mutta täällä on suuri osa vanhanaikaisista joukkoliikenteen vääristä ratkaisuista. Pintaliikenne takkuaa autojen ruuhkissa, mitään aikataulujärjestelmää ei ole, vaikka matkustaminen perustuu kasvavassa osin vaihtamiseen, linjasto ei vastaa ollenkaan hajautuneen seudun liikennetarpeeseen, vaan elää 50 vuotta vanhassa keskustakeskeisyydessä. Tulos: viimeiset 50 vuotta ovat olleet joukkoliikenteen osuuden vähentymistä ja tällä hetkellä näyttää siltä, että vähennys vain jatkuu. Eilen YTV:n HLJ-seminaarissa suunnittelujohtaja Lehmuskoski kiteytti lähitulevaisuuden hyvin yksinkertaisesti: Rahaa löytyy ja sitä käytetään paraikaa kehämäisen autoliikenteen sujuvoittamiseen. Joukkoliikenne polkee kehillä paikallaan.
Nopeus tarkoittaa matkaan kuluvaa aikaa, ei metron tai junan keskinopeutta harvassa olevien liityntäasemien välillä. Silti meidän joukkoliikenteen linjanopeutemmekin ovat heikot. Raitioliikenne vastaavalla verkolla on modernilla joukkoliikenteellä keskinopeudeltaan 20 km/h, meillä 16 km/h. Bussien tilastoitu keskinopeus järjestelmässä on harhaisen suuri siksi, että esikaupunkien moottoriteitä ajavat linjat ovat tietenkin nopeita porottaessaan 5 km pysäkkiväliä 90 km/h.
Oikean kuvan nopeudesta saa miettimällä mitä hyvänsä muuta matkaa kuin Helsingin keskustaan suuntautuvaa. Auto on kaikkialle 3 kertaa nopeampi ja joukkoliikenteen keskinopeus lähtö- ja päätepisteiden välillä jää alle 10 km/h. Tietenkin keskustan kautta kiertävälle matkalle tulee pituutta ja suurempi keskinopeus, kun 10 km:n matkaa tehdään 20 km kiertäen.
Ja jos sitten ajatellaan tätä talouden kannalta, niin liikennevaloissa ja autojen seassa pysäkkejä useammin seisova joukkoliikenne maksaa Helsingin mittakaavassa kymmeniä miljoonia turhaan. Ja sitten tätä hölmöilyä käytetään vielä joukkoliikennettä itseään vastaan autoilun autuaaksi todistamiseksi tehdyssä yhteiskuntataloudellisesta hyöty/kustannuslaskelmassa.
Mitenköhän tuo luku on laskettu? Arvaan, että tuossa luvussa on vaan laskettu Zurichin kaupungin alueella tehdyt matkat ja jaettu ne Zurichin asukasluvulla
Se selviää lukemalla se kirjallisuus, mistä luvut ovat peräisin.
Joukkoliikenteen käyttö per asukas saadaan tilastoista esittämälläsi jakolaskulla, mutta silloin tulos on nousuja, ei matkoja. Todellisuutta vastaavat joukkoliikennematkat vertailukelpoisina automatkoihin saadaan vain liikennetutkimuksista.
Helsingissä tehtiin vuonna 2008 225 miljoonaa joukkoliikennematkaa eli 391 matkaa per asukas per päivä(ei arkipäivä).
Nämä eivät ole matkoja, vaan nousuja. Liityntäliikennejärjestelmä on niin kiva sille, joka haluaa väittää parantaneensa joukkoliikennettä. Sillä heikentämällä joukkoliikenteen palvelua mikä vähentää joukkoliikenteen käyttöä, saman matkan tekemiseksi on tehtävä kaksi nousua entisen yhden sijaan. Ja kas, nousutilasto kasvaa, ja kun valehdellaan nousujen olevan matkoja, joukkoliikenteen käyttö muka kasvaa. Tämä on tietenkin pelkkää höpöhöpöä, mutta kelpaa kuin väärä raha. Aiemmasta varoittamisesta huolimatta.
Siis joukkoliikenteen nousu ei ole matka. Kertaan: joukkoliikenteen nousu ei ole matka. Eli nousu ja matka ovat todellakin eri asiat. Nousu ei ole matka, eikä nousu ole vaihtoehto autolla tehdylle matkalle. Matka on siirtyminen lähtö- ja päätepisteen välillä, nousu on vain nousu yhteen välineeseen, jolla modernissa ja nopeassa joukkoliikenteessä pääsee perille päätepisteeseen, mutta meillä usein vain vaihtoasemalla nousemaan toiseen välineeseen jatkamaan yhtä ainoata matkaa. Eli nousu ei ole matka.
Antero