Onko arvoisilla foorumin jäsenillä tietoa tai kokemuksia, miten "Zürich-model"-malli toteutuu tai näkyy ko. kaupungissa?
Itselläni jäi hyvä kuva Zürichin joukkoliikenteestä, siellä vieraillessani. Joitakin aikoja sitten kirjoitinkin tällä foorumilla, että Helsingin päättäjät tulisi ohjata Zürichiin, nähdäkseen miten ne raitiotiet tehdään. Olosuhteethan muistuttavat varsin paljon Helsinkiä. Sää, raideleveys ja mäkinen maasto.
Erityisesti Zürichistä mieleen jäivät erittäin hyvin toimivat liikennevaloetuisuudet, selkeät vaihtoasemat, johdinautojen ja ratikoiden sopuisa yhteiselo, pysäkkikuulutukset vaihtoyhteyksineen (vanhoissa mersun johdinautoissa kuljettajat kuuluttivat itse pysäkit mikrofonilla
) ja se että kuljettajarahastus puuttui. Kaikki pysäkit (ainakin raitiovaunuilla ja johdinautoilla) oli varustettu lippuautomaatein ja kaikista ovista pääsi nousemaan kyytiin, jolloin pysäkkiaika lyheni tehokkaasti.
Toki myös varjopuolia löytyi juuri nimenomaan dieselbusseista, jotka kaikki oli käytännössä valjastettu liityntälinjoiksi, jolloin varsin monille päivittäisille matkaajille aiheutui pakollinen vaihto, joskin vaihdot oli pyritty järjestämään ja informoimaan oikeaoppisesti.
Olen itse käynyt kaupungissa viimeksi hyvin pikaisesti vuonna 1984. Mutta meinaan mennä ensitilassa tutustumaan Sveitsin joukkoliikenteeseen ylipäätään seuraavan kerran kun olen Euroopassa.
Kannattaa ehdottomasti! Tässä muutama matkavinkki Zürichin seudulle...
1. Zürichin naapurikaupunki Winterthur, jonka runkoliikenteen muodostavat johdinautot.
2. Linja 31 Zürichissä. Kaksinivelisiä Hessejä.
3. Bucheggplatz. Yksi monista vaihtoasemista.
4. Raitiotietunneli Milcbuckin ja Waldgartenin välillä (linjat 7 & 9). Tunnelissa ratikat vaihtavat puolta, sillä asemat on varustettu keskilaiturilla.
5. Funikulaarit.
6. S-bahnilla Uetlibergin vuorelle. Friesenbergin seisakkeen kohdalla voi ihastella tasoristeystä, josta johdinautolinja 32 kulkee.
7. S-bahn linja 18, joka on käytännössä metrin raideleveydellä toimiva Forchbahn pikaraitiotie.