Miten HSL voisi säästää järkevästi?

[Jussi]

Jokaisen opiskelijanhan on haettava oppilaitoksensa kansliasti itse se todistus jos haluaa alennusoikeuden.

Nykyisin yliopisto-opiskelijoilla riittää opiskelijakortissa oleva lukuvuositarra. Virallisesti sen kanssa saa itse allekirjoittaa ko. todistuksen, tosin esim. Helsingin yliopiston päärakennuksella lukukausien alussa tarroja hakiessa voi samantien päivittää matkakorttinsa samassa tilassa olevassa HSL:n väliaikaisessa palvelupisteessä.

Viittaan aikaisemmin tässä ketjussa esittämääni argumentteihin, kuten että kesällä ei opiskella vaan käytään töissä tai lomaillaan.

Kesäaikana ainakin osa laitoksista järjestää joitakin kursseja, lisäksi on mahdollista suorittaa tenttejä, tehdä opinnäytetöitä yms. Melko harvassa ovat ne jotka lomailevat koko kesän.

Oletko muuten tietoinen opintotuen nykytasosta? Opintoraha (ilman asumislisää) 298 euroa kuukaudessa, ja oletusarvoisesti sitä maksetaan yhdeksän kuukautta vuodessa. Kesäajalle opintotukea pitää erikseen hakea.

 

[R.Silfverberg]

Oletko muuten tietoinen opintotuen nykytasosta? Opintoraha (ilman asumislisää) 298 euroa kuukaudessa, ja oletusarvoisesti sitä maksetaan yhdeksän kuukautta vuodessa. Kesäajalle opintotukea pitää erikseen hakea.

Jos opintotuki maksetaan oletusarvoisesti vain lukukauden ajan niin silloin opiskellija-alennustakin voisi hyvin koskea samat säännöt. 1990-luvun lamaa edeltävänä aikana opintotuet olivat suhteessa muuhun palkkatasoon pienemmät ja maksettiin kanssa vain lukukauden ajan. Opiskelijat ottivat lainaa voidalksen opiskella tai menivät töihin vaikkapa korkeamman palkkatason maihin tms. Jos jossain järjestettiin kesätenttejä niin niihin lukemiseen ei tarvinnut kokopäiväisesti lukea, kesätentit vastasivat enemmän alempien oppilaitoksen "ehtoja".

Pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa opiskeleville tarkoitetut alennukset myös kesällä asettavat muissa Suomen kaupungeissa opiskelevat epätasa-arvoiseen asemaan koska heidän tullessa tänne Helsingin seudulle kesäksi töihin, työllisyystilanteen ollessa muualla Suomea paljon heikompi, he eivät saa mitään opiskelija-alennusta joukkoliikenteestä täällä, heillä on lisäksi suuremmat menot kun pitää samanaikaisesti maksaa vuokraa kahdesta eri kämpästä jne.

t. Rainer

 

[Kaid]

Jos opintotuki maksetaan oletusarvoisesti vain lukukauden ajan niin silloin opiskellija-alennustakin voisi hyvin koskea samat säännöt.

Opiskelija-alunnuksen saantijärjestelmä ja opintotuen saantijärjestelmä eivät ole identtiset. Jos siirrytään ehdottamasi kaltaiseen järjestelmään niin kaikkien pääkaupunkiseudun oppilaitosten pitäisi muuttaa käytäntöjään ja toimintatapojaan (todennäköisesti myös tietojärjestelmiään). En ole mikään asiantuntija, mutta veikkaisin tälläisten muutosten ja niiden vaatiman uuden byrokratian tulevan helposti kallimmaksi kuin se säästö, joka saadaan jos opiskelijat eivät saa kolmen kuukauden ajalta opiskelija-alennusta. Tietysti tämä raha ei ole pois HSL:n pussista vaan muualta...

1990-luvun lamaa edeltävänä aikana opintotuet olivat suhteessa muuhun palkkatasoon pienemmät ja maksettiin kanssa vain lukukauden ajan. Opiskelijat ottivat lainaa voidalksen opiskella

Mikä on täsmälleen se, mitä me teemme nykyäänkin. Pelkän opintotuen varassa eläminen on käytännössä mahdotonta. Pitääkö opiskelijoita siis rangaista vielä lisää, varsinkin kun opiskelijoiden etuisuuksia tullaan muutenkin tänä syksynä todennäköisesti leikkaamaan kautta linjan.

Minusta propagoimasi ajatusmalli, jossa opiskelija on 9 kuukautta vuodessa opintotuella kitkuttava köyhä, mutta muuttuu automaattisesti kolmen kesäkuukauden ajaksi taloustilanteeltaan täysin normaaliin työssäkäyvään samaistettavaksi ihmiseksi on vähintäänkin kummallinen. Koska opintotuki on niin olemattoman pieni, ainoa kelvollisen toimeentulon tae opiskelukuukausille on mahdollisimman suuren rahamäärän säästäminen kesätyöansioista. Eli opiskelijan taloustilanteessa ei voida niin vain jakaa vuotta "normaaliaikaan" ja "opiskeluaikaan", joihin vaikuttavat eri säännöt. Ajatus on vähän sama, kuin jos työssäkäyvä ihminen menettäisi lomiensa ajaksi kaikki työpaikkansa antamat edut, myös palkan.

Jos jossain järjestettiin kesätenttejä niin niihin lukemiseen ei tarvinnut kokopäiväisesti lukea, kesätentit vastasivat enemmän alempien oppilaitoksen "ehtoja".

Ainakin omassa oppilaitoksessani kesätentit ja kesäisin järjestettävät kurssit ovat vaatimustasoltaan täsmälleen samanlaisia kuin lukuvuoden aikana järjestettävät kurssit ja tentit, eli ne vaativat aivan samalla tavalla kokopäiväistä opiskelua.

Pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa opiskeleville tarkoitetut alennukset myös kesällä asettavat muissa Suomen kaupungeissa opiskelevat epätasa-arvoiseen asemaan koska heidän tullessa tänne Helsingin seudulle kesäksi töihin, työllisyystilanteen ollessa muualla Suomea paljon heikompi, he eivät saa mitään opiskelija-alennusta joukkoliikenteestä täällä, heillä on lisäksi suuremmat menot kun pitää samanaikaisesti maksaa vuokraa kahdesta eri kämpästä jne.

Tämähän on upea argumentti. Koska muualta Suomesta tulevat opiskelijat vievät helsinkiläisten opisklijoiden kesätyöt, pitää helsinkiläisiltä opiskelijoilta viedä opiskelija-alennus kesäkuukausilta. Nerokasta!

 

[Jussi]

Jos opintotuki maksetaan oletusarvoisesti vain lukukauden ajan niin silloin opiskellija-alennustakin voisi hyvin koskea samat säännöt. 1990-luvun lamaa edeltävänä aikana opintotuet olivat suhteessa muuhun palkkatasoon pienemmät ja maksettiin kanssa vain lukukauden ajan. Opiskelijat ottivat lainaa voidalksen opiskella tai menivät töihin vaikkapa korkeamman palkkatason maihin tms. Jos jossain järjestettiin kesätenttejä niin niihin lukemiseen ei tarvinnut kokopäiväisesti lukea, kesätentit vastasivat enemmän alempien oppilaitoksen "ehtoja".

Tuohon aikaan ihmisillä oli myös kuvitelmia, että yliopisto-opinnot takaavat hyvin palkatun vakituisen työpaikan jonka tuloilla maksaa niitä lainoja pois. Lisäksi ei ollut Matti Vanhasta ja kumppaneita kertomassa että pitää valmistua viidessä vuodessa (Vanhanen itse opiskeli 14 vuotta ja mm. rakensi samaan aikaan omakotitaloa).

Pääkaupunkiseudun oppilaitoksissa opiskeleville tarkoitetut alennukset myös kesällä asettavat muissa Suomen kaupungeissa opiskelevat epätasa-arvoiseen asemaan koska heidän tullessa tänne Helsingin seudulle kesäksi töihin, työllisyystilanteen ollessa muualla Suomea paljon heikompi, he eivät saa mitään opiskelija-alennusta joukkoliikenteestä täällä, heillä on lisäksi suuremmat menot kun pitää samanaikaisesti maksaa vuokraa kahdesta eri kämpästä jne.

Toisaalta he eivät myöskään joudu maksamaan pk-seudun korkeita vuokria lukukausien aikana.

HSL:n opiskelija-alennuksen saadakseen ei muuten tarvitse sijaita pääkaupunkiseudulla, ainoastaan opiskelijan itse täytyy olla kirjoilla HSL-alueen kunnassa. Periaatteessa voisi siis muuttaa virallisestikin Helsinkiin kesäksi, jolloin olisi oikeutettu opiskelija-alennukseenkin.

 

[late-]

Ennemminkin sellainen logiikka, että kun lähikaupassa on 2 kassaa, joihin ei ole koskaan jonoa, ja Cittarissa on 20 kassaa, joihin on aina jonoa, niin lopetetaan Cittarista 2 kassaa ja asiakkaat kyllästyy ylipitkiin jonoihin ja menee Prismaan ostoksille.

Joukkoliikenteessä on velvollisuus tarjota palvelua kaikille. Kaupan keskusliikkeet saavat toki lopettaa lähikaupat ja pakottaa ihmiset autoilemaan, mutta joukkoliikenteessä näin ei voi tehdä. Siksi joukkoliikenteessä joudutaan toimimaan toisin kuin päivittäistavarakaupassa.

Jos vielä tarkemmin miettii miten tämä toimii, niin hyvin tiheästi kulkevalla linjalla yhden ruuhkavuoron poistaminen pidentää vuoroväliä vain hitusen eli poistetaan 60 kassasta yksi. Harvoin kulkevalla linjalla tarjonta putoaisi usein alle minimitason. Järkevää tämä tiheiden eli suosittujen linjojen karsiminen ei ole, mutta yleensä kysyntäperusteisesti minimitason ylittävän palvelun karsiminen on ainoa tapa karsia käyttökuluja välittömästi.



---------- Viesti lisätty kello 12:46 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:43 ----------

Yksi vinkki: Mitäs jos siirryttäisiin siihen tasatahtiaikatauluun, josta tehtiin taannoin konsulttiselvityskin.

Tällä karsinnalla taidetaan siirtyä ainakin 6/8:lla tasatahtiaikatauluun. Siitä on juuri kauhea äläkkä käynnissä

 

[Elmo Allen]

Jos opintotuki maksetaan oletusarvoisesti vain lukukauden ajan niin silloin opiskellija-alennustakin voisi hyvin koskea samat säännöt.

Se on aivan turhaa, koska sama vaikutus saadaan alentamalla opiskelija-alennus 50 %:sta 37,5 %:iin. Mutta paljon yksinkertaisemmin. Toisaalta nykyinen opiskelija-alennusten tukitaso saataisiin antamalla alennus 9 kuukautena 67-prosenttisena. Mutta miksi siirtyä sellaiseen? Opiskelijat tuskin kuitenkaan kesäkuukausina tekevät sellaisia matkoja, joita olisi erityisesti tarvetta vähentää maksukannustimin. Siksi on aivan sama, onko opiskelija-alennus vain opiskelukuukausille vai koko vuodelle alennettuna.

Sitä paitsi opiskelijan on joka tapauksessa mitoitettava budjettinsa riittämään koko vuodelle. Kesällä ylimääräiset rahat laitetaan säästöön, tai vaikka ei laitettaisikaan, on sillä aina vaihtoehtoiskustannus, joka rajoittaa kulutusmahdollisuuksia syksyllä. Opiskelijan sosiaalitaloudellisesti heikompi asema ei siis suinkaan pääty kesällä. Mutta on paljon yksinkertaisempaa tukea opiskelijaa koko vuoden kuin vain 9 kuukautena vuodesta.

Opintotukea ei näin ole järjestetty, mutta se on jo lähtökohtaisesti erilainen, koska sitä rajoitetaan kuukausitulojen mukaan, sitä on rajallinen määrä käytettävissä ja siihen vaaditaan opintopisteitä jokaista kuukautta kohti.

 

[late-]

Jos opintotuki maksetaan oletusarvoisesti vain lukukauden ajan niin silloin opiskellija-alennustakin voisi hyvin koskea samat säännöt.

Tämä ja useat muut ehdotuksistasi vain ovat hyvinvointiyhteiskunnassa käytännössä nollasummapeliä. Jos kajotaan opiskelijoiden tai vanhempien etuuksiin eli välillisesti toimeentuloon, tämä yleensä päädytään kompensoimaan joltakin muulta momentilta. Joukkoliikenteen talous näennäisest paranee, mutta kokonaistalous ei parane. Itse asiassa päin vastoin, koska kaikki opiskelijat ja vanhemmat eivät käytä alennettua joukkoliikennettä, mutta kompensaatio luultavasti maksettaisiin kaikille.

Lapsia hankkivia kannustetaan yleensä hankkimaan auto. Opiskelijat tekevät usein elinikäisiä elämäntapavalintoja tässä elämän muutosvaiheessa. Jos tavoitteena on vähentää joukkoliikenteen käyttöä pysyvästi, näiden ryhmien matkustuksen hinnan nostaminen on varmasti tehokas keino.

 

[R.Silfverberg]

Tämä ja useat muut ehdotuksistasi vain ovat hyvinvointiyhteiskunnassa käytännössä nollasummapeliä. Jos kajotaan opiskelijoiden tai vanhempien etuuksiin eli välillisesti toimeentuloon, tämä yleensä päädytään kompensoimaan joltakin muulta momentilta. Joukkoliikenteen talous näennäisest paranee, mutta kokonaistalous ei parane. Itse asiassa päin vastoin, koska kaikki opiskelijat ja vanhemmat eivät käytä alennettua joukkoliikennettä, mutta kompensaatio luultavasti maksettaisiin kaikille.

Ainahan voi hyvinvointivaltion periaatteista puhua mutta hirveen paljon se ei hyvinvointia nakerra keskimäärin jos terve ja nuori opiskelija joka on töissä tai terve lastenvaunujen kanssa kulkeva vanhempi maksaa matkalipustaan saman hinnan kuin muut.

Hyvinvointivaltion on tarkoitus tulla vastaan ylimääräisillä etuuksilla sellaisille jotka ovat todella surkeassa elämäntilanteessa, ja jotka eivät mahda sille mitään, esim terveys pilalla kokonaan, että ei voi käydä töissä eikä ole asuntoa jne.

Lapsia hankkivia kannustetaan yleensä hankkimaan auto. Opiskelijat tekevät usein elinikäisiä elämäntapavalintoja tässä elämän muutosvaiheessa. Jos tavoitteena on vähentää joukkoliikenteen käyttöä pysyvästi, näiden ryhmien matkustuksen hinnan nostaminen on varmasti tehokas keino.

Yleensä pienemmillä paikkakunnilla ei juuri kukaan aktiivista elämää viettävä tule toimeen ilman autoa mutta pk-seudulla on kyllä valinannvaraa ja normaalihintaisten matkalippujen hinta ei voi oll kynnys ryhtyä autoilijaksi, vaan siihen on yleenä muut syyt.

t. Rainer

 

[Elmo Allen]

-- hirveen paljon se ei hyvinvointia nakerra keskimäärin jos terve ja nuori opiskelija joka on töissä tai terve lastenvaunujen kanssa kulkeva vanhempi maksaa matkalipustaan saman hinnan kuin muut. -- Hyvinvointivaltion on tarkoitus tulla vastaan ylimääräisillä etuuksilla sellaisille jotka ovat todella surkeassa elämäntilanteessa

Opiskelijaa -ei- voi verrata työssäkäyvään ihmiseen. Vaikka opiskelija on kesät töissä, ei se muuta opiskelijan kokonaisuutena varallisesti hyvin heikkoa asemaa. Kesätyö vain vähän helpottaa tilannetta. Työssäkäynti on tässä epäolennaista, koska opiskelun taloudellista tukemista tulee pohtia nimenomaan opiskelijan kokonaistoimeentulon kannalta. Oletko siis todella sitä mieltä, että opiskelijoita tuetaan rahallisesti kokonaisuutena liikaa?

 

[R.Silfverberg]

Oletko siis todella sitä mieltä, että opiskelijoita tuetaan rahallisesti kokonaisuutena liikaa?

Kansainvälisessä vertailussa ehkä kyllä. Olen ymmärtänyt että vain Ruotsissa tuetaan enemmän, kaikissa muissa vähemmän ja valmistuminen on nopeampaa.

Siihen voi olla monta syytä mutta jotenkin sellainen tuntuma että Suomessa ja Ruotsissa ylikoulutetaan, ja silloin kun valtakunnassa menee taloudellisesti hyvin niin se ei haittaa mutta silloin kun ei mene hyvin niin moni akateeminen kiroaa sitä kun ammattikoulun käyneet tienaavat paremmin, tai he ovat kysytympiä työmarkkioilla. Korkealle itseään kouluttautuva joutuu siis ottamaan riskejä kun valmistuneille ei ole aina tarjolla koulutusta vastaavaa työtä. Silloin ei voi neuvoa muuta kuin että tekee työtä joka ei vastaa koulutusta tai lähteä ulkomaille töihin.

Suomen erityispiirre on että kaikki johtavat yliopistot ovat pääkaupunkiseudulla, muissa vanhemmissa sivistysmaissa ne ovat erillisissä yliopistokaupungeissa jolloin asumiskustannukset ovat halvemmat kun opiskelijat eivät kilpaile samoilla asuntomarkkinoilla kuin muut nuoret työssäkäyvät. Mutta tässä vaiheessa on liian myöhäistä enää perustaa kokonaan jotain Oxfordeja Suomeen. Suomen muut yliopistot, ehkä Turkua ja Tamperetta lukuunottamatta toimivat lähinnä varaventiilinä Helsingin yliopistoille koska niidenkään opiskelijat eivät saa töitä näiden sijaintipaikalla vaan joutuvat usein tulemaan Helsinkiin töihin niin kesäajaksi kuin valmistuttua. Pienempien yliopistokaupunkiemme joukkoliikenne on muutenkin heikommalla tasolla kuin Helsingissä ja alennukia ei edes aina saa, silti kampukset ovat usein kaupunkien ulkopuolella.

Opiskelijoille on myös ominaista että joka päivä ei edes tarvita lähteä luennoille joten opiskelijoilla myytävä kausilippu voisi ennemin olla sellainen että se oikeuttaa n kpl matkustuspäivään niin että hinta per matkustuspäivä olisi sama kuin aikuisten kausilipussa mutta saisi itse valita milloin käyttää sitä lippua. HSL:lle se merkitsisi lipputuloissa +- 0 nykytilanteeseen verrattuna mutta saisi arvokasta tilastotietoa milloin opiskelijoita liikku joillakin linjoilla enemmän ja milloin vähemmän että voi optimoida kalustoa paremmin, ainakin bussipuolella, ja osa opiskelijoista jättäisi turhat matkat pois jos siitä olisi rahallista hyötyä.

t. Rainer

 

[Elmo Allen]

Siihen voi olla monta syytä mutta jotenkin sellainen tuntuma että Suomessa ja Ruotsissa ylikoulutetaan

Sillä vain ei ole mitään yhteyttä opintotukeen eikä -alennuksiin. Ylikoulutus johtuu opiskelupaikkojen liian suuresta tarjonnasta.

Suomen erityispiirre on että kaikki johtavat yliopistot ovat pääkaupunkiseudulla,

Itse sanoisin, että on ennemminkin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian erityispiirre, että yliopistot ovat pienemmissä kaupungeissa. Näin ei ole mm. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa eikä Ranskassa.

---------- Viesti lisätty kello 14:23 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:19 ----------

Opiskelijoille on myös ominaista että joka päivä ei edes tarvita lähteä luennoille joten opiskelijoilla myytävä kausilippu voisi ennemin olla sellainen että se oikeuttaa n kpl matkustuspäivään niin että hinta per matkustuspäivä olisi sama kuin aikuisten kausilipussa mutta saisi itse valita milloin käyttää sitä lippua.

Niin, opiskelijanhan ei suinkaan tarvitse olla oikeutettu normaaliin elämään, johon kuuluu asiointimatkat ja vapaa-ajan matkat.

Ja itse muuten käyn nytkin luennolla jo neljänä päivänä viikosta. Viides päivä menee helposti siihen, että tulen kouluun jotain ryhmässä tehtävää harjoitustyötä varten. Siihen tulee syksylläkin menemään monta lauantaita, koska työssäkäyvä ei arkipäivisin ehdi.

 

[R.Silfverberg]

Itse sanoisin, että on ennemminkin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian erityispiirre, että yliopistot ovat pienemmissä kaupungeissa. Näin ei ole mm. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa eikä Ranskassa.

Ruotsin johtavat yliopistot ovat Uppsalassa ja Lundissa. Kahdesta suuresta teknillisesta korkeakoulusta vain toinen on Tukholmassa

Norjan johtava teknillinen on Trondheimissa ja johtava kauppis on Bergenissä.

Saksassa on lukusisa ns yliopistolkaupunkeja kuten Heidelberg, Freiburg, Tübingen, Itävallassa Salzburg ja Virossa Tartto jne

Niin, opiskelijanhan ei suinkaan tarvitse olla oikeutettu normaaliin elämään, johon kuuluu asiointimatkat ja vapaa-ajan matkat.

Kyse olisi siitä että vaikka kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne niin onko tarkoitus että huvimatkojen on aina oltava ikäänkuin ilmaisia varsinaisten työ tai asiointimatkojen ollessa se mistä maksetaan?

Opiskelijaa, jonka ei ole pakko olla luennolla tai harjoitusten takia joka päivä koulussa, eikä käy myöskään töissä opiskelunsa ohella, voitaisiin ennemmin 50% pysyväisalennuksen sijaan palkita sillä että ei tarvitse maksaa niistä päivistä jotka kausikortiin on ladattu joina ei tarvitse käyttää joukkoliikennettä.

Keskustelun seuraaminen opiskelijoiden etuuksista ja niiden mahdollisisesta karsimisesta on tietenkin silloin kun on oma lehnmä ojassa ärsyttävää mutta pitää muistaa että sellaiset jotka ovat työelämästä pois suhdanteiden tai ikärasismin, heikon terveyden tms vuoksi eivät ole oikeutettuja läheskään samanlaisiin etuihin, monella heistä lisäksi lapsia huollettavina jne.

t. Rainer

 

[Otso Kivekäs]

Kansainvälisessä vertailussa ehkä kyllä. Olen ymmärtänyt että vain Ruotsissa tuetaan enemmän, kaikissa muissa vähemmän ja valmistuminen on nopeampaa.

Muistelen jotain hesarin kasaamaa tilastoa, jossa opiskelijoiden kokonaistuki oli suomessa pohjoismaiden häntäpäätä. Islannissa saattoi olla vähemmän, mutta ainakin Ruotsi, Tanska & Norja tukivat huomattavasti avokätisemmin, kun siis kaikki tuet lasketaan yhteen. Muistelen, että tuossa opintolainakin laksettiin mukaan, mutta esim. Ruotsissahan sitä tarvitsee maksaa takaisin vain maksimissaan jokin tietty prosentti tuloista, eli jos jostain onnettomasta syystä päätyisi vaikka työkyvyttömäksi, ei joudu silti velkaloukkuun.

I alla fal, näppituntumani on, että olet tässä väitteessäsi väärässä. Jos jaksat kaivaa jostain tilastoja, niin olen kiinnostunut.

Valmistumisaikojen vertailusakin on se ongelma, että suurimmassa osassa länsimaita perustutkinto on kandi, johon tietenkin menee vähemmän aikaa. Se ei toki muuta sitä, että suomalaiset ovat yliopistolla kirjoilla kauemmin kuin useimmat. Kandipainotteinen systeemi saattaa hyvinkin olla fiksumpi.

o.

ps. itse opiskelin yhteensä 8 vuotta, mutta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olin täyspäivätöissä, enkä siis edes saanut opintotukea. Tälläinen ei ole mitenkään harvinaista, vaan ainakin IT-alalla lähes normi. Mutta jostain syystä sitä ei koskaan huomioida, kun voivotellaan miten opiskeluajat venyvät eivätkä opiskelijat siksi siirry työelämään. Suurin venyttävä tekijähän on nimenomaan töissäkäynti.

 

[Matkalainen]

Ruotsin johtavat yliopistot ovat Uppsalassa ja Lundissa. Kahdesta suuresta teknillisesta korkeakoulusta vain toinen on Tukholmassa

Norjan johtava teknillinen on Trondheimissa ja johtava kauppis on Bergenissä.

Saksassa on lukusisa ns yliopistolkaupunkeja kuten Heidelberg, Freiburg, Tübingen, Itävallassa Salzburg ja Virossa Tartto jne

Uppsala on Ruotsin neljänneksi suurin kaupunki. Bergen ja Trondheim Norjan toiseksi ja kolmanneksi suurin. Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki. Tällä perusteella myös Suomi kuuluu tähän joukkoon.

Kyse olisi siitä että vaikka kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne niin onko tarkoitus että huvimatkojen on aina oltava ikäänkuin ilmaisia varsinaisten työ tai asiointimatkojen ollessa se mistä maksetaan?

Siis työssäkäyville kuuluisi nämä "ilmaiset" matkat, mutta ei opiskelijoille?

Opiskelijaa, jonka ei ole pakko olla luennolla tai harjoitusten takia joka päivä koulussa, eikä käy myöskään töissä opiskelunsa ohella, voitaisiin ennemmin 50% pysyväisalennuksen sijaan palkita sillä että ei tarvitse maksaa niistä päivistä jotka kausikortiin on ladattu joina ei tarvitse käyttää joukkoliikennettä.

Epäilen, että tämä olisi teknisesti vähintäänkin haastavaa järjestää. Turhauttavaakin, kun et kortilta suoraan näe saako tänään matkustaa vai ei. Ja entäs kun se proffa siirtääkin luentonsa seuraavaan päivään? Puhumattakaan siitä, että tämä järjestely luultavasti tulisi kalliimmaksi kuin opiskelija-alennus nykymuodossaan.

Keskustelun seuraaminen opiskelijoiden etuuksista ja niiden mahdollisisesta karsimisesta on tietenkin silloin kun on oma lehnmä ojassa ärsyttävää mutta pitää muistaa että sellaiset jotka ovat työelämästä pois suhdanteiden tai ikärasismin, heikon terveyden tms vuoksi eivät ole oikeutettuja läheskään samanlaisiin etuihin, monella heistä lisäksi lapsia huollettavina jne.

Kyllä tässä maassa sosiaaliturva noin yleensä on aika kattavalla tasolla, ainakin jos riittäväksi toimeentuloksi lasketaan opiskelijan toimeentulo. Katson itse olevani opiskelijaksi onnellisessa asemassa, kun pystyn tekemään osa-aikatyötä, joka nivoutuu joustavasti opiskeluihini, eikä kuukausituloni silti (kesätöineenkään) koko vuodelle jaettuna ole edes tuhatta euroa. Tukineenkaan.

 

[Jussi]

Ruotsin johtavat yliopistot ovat Uppsalassa ja Lundissa. Kahdesta suuresta teknillisesta korkeakoulusta vain toinen on Tukholmassa

Tarkkaan ottaen Helsingissä ei ole lainkaan teknillisen alan korkeakoulutusta, tämä tosin johtuu pk-seudun osin keinotekoisista kuntarajoista... :???:

Kyse olisi siitä että vaikka kaupungissa on hyvin toimiva joukkoliikenne niin onko tarkoitus että huvimatkojen on aina oltava ikäänkuin ilmaisia varsinaisten työ tai asiointimatkojen ollessa se mistä maksetaan?

Samalla tavalla ne ovat "ilmaisia" myös niille joilla on kausilippu työssäkäynnin takia. Toisaalta sekä työ- että opiskelumatkat tapahtuvat ruuhka-aikaan, eli vapaa-ajan matkojen rajoittaminen ei vähentäisi liikenteen tarvetta. Iltaliikenteen matkustajia se saattaisi sen sijaan hiukan vähentää. Jos kuitenkin iltaisinkaan ei haluta merkittävästi heikentää palvelutasoa, ajettaisiin käytännössä joko tyhjempiä tai pienempiä busseja

Opiskelijaa, jonka ei ole pakko olla luennolla tai harjoitusten takia joka päivä koulussa, eikä käy myöskään töissä opiskelunsa ohella, voitaisiin ennemmin 50% pysyväisalennuksen sijaan palkita sillä että ei tarvitse maksaa niistä päivistä jotka kausikortiin on ladattu joina ei tarvitse käyttää joukkoliikennettä.

Mielestäni tällainen päivälaskuri voisi olla hyvä kehitystapa kaikkiin kausilippuihin: kortille ladattaisiin tietty määrä päiviä, ja päivän ensimmäisen matkan aluksi kortti leimattaisiin jolloin kortilta vähenisi yksi päivä. Arvoliputhan toimivat nykyisinkin hiukan samalla periaattella, tosin kortille ladataan rahaa eikä valmiita lippuja.

Tällainen uudistus saattaisi huokutella uusiakin matkustajia. Nykyisin vaihtelevan säännöllisesti joukkoliikennettä tarvitseva voi olla hiukan väliinputoaja: kahden viikon vähimmäiskausi on kuitenkin aika pitkä jollekin joka on esim. muutaman päivän pätkiä pk-seudulla töissä ja muut ajat jossain muualla (tai päin vastoin pk-seudulla asuva käy muualla töissä).

Keskustelun seuraaminen opiskelijoiden etuuksista ja niiden mahdollisisesta karsimisesta on tietenkin silloin kun on oma lehnmä ojassa ärsyttävää mutta pitää muistaa että sellaiset jotka ovat työelämästä pois suhdanteiden tai ikärasismin, heikon terveyden tms vuoksi eivät ole oikeutettuja läheskään samanlaisiin etuihin, monella heistä lisäksi lapsia huollettavina jne.

Luonnollisesti myös joillakin muilla ryhmillä on tarvetta tukien kehittämiselle, usein on vain helpompaa puolustaa sellaisia joiden tilanteen itse tuntee, ja toisaalta ottaa pois niiltä joiden tilannetta ei tunne.. Arvelisin tosin että nykyiset pk-seudun poliittiset päättäjätkään eivät ainakaan Helsingissä ole valmiita koskemaan opiskelijoiden etuihin - ainakaan ennen vaaleja. Valtapuolueet Kokoomus ja Vihreät kun ovat juuri ne joiden suosio yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa on suurin.