Miten HSL voisi säästää järkevästi?

Listasta tippui vähän linjakirjaimia, korjattu:
1 Metro 199399
2 3B,T 39043
3 4,T 36893 x
4 10 31118 x
5 7A,B 28054 x
6 8 19588 x
7 6 17468 x
8 65 A 10837 x
9 9 10371 x

10 58 B 9995
11 14 9672
12 79 9086
13 71 7463
14 1,A 7176 x
15 18 7152
16 67 7107 x
17 72 6742
18 78 6657 x
19 20 6522
20 69 6476 x
21 43 6292 x

22 39 6127
23 75 5936 x
24 66 A 5816
25 54 5803
26 70 T 5761
27 23 5751 x
28 63 5348 x

29 81 B 5308
30 68 X 5047
31 73 5029
32 96 4950
33 82 4833
34 84 4727
35 64 4690
36 21 V 4676
37 77 4530 x
38 40 4463
39 55 A 4442
40 97 V 4356
41 95 4269
42 94 V 4203
43 41 3882
44 51 3868
45 52 3764 x
46 45 3657
47 85 3584
48 70 T 3515
49 42 3435
50 77 A 3396
51 50 3304
52 86 3208
53 94 A 3183
54 14 B 3102
55 80 3085
56 76 AB 2832
57 59 2695
58 90 2692
59 16 2603
60 92 2444
61 57 2413
62 15 A 2321
63 22 1996
64 98 1968
65 74 1815
66 88 1773
67 56 1703
68 62 1595
69 83 1538
70 89 1470
71 52 A 987
72 75 A 987
73 47 719
74 71 V 650
75 53 520
76 90 B 357
77 94 B 145
78 93 95
79 91 43
 
Tuon voisi minusta toteuttaa alennuksille ryhmille jotka matkustavat ruuhka-ajan ulkopuolella. Eläkeläiset, työttömät ja kotona olevat vanhemmat tulee mieleen.

Olihan meillä Helsingissä, ja kai koko PK-seudulla, taannoin päivälippu eli 10 matkan lippu, jolla sai matkustaa klo 9-14. Ja sillä markkinoitiin aikanaan matkakorttiakin, että tällaisia alennuksia on sitten matkakorttiaikana teknisesti helppo antaa. Vaan niin päätti YTV aikanaan lopettaa päiväliput, vyöhykelisäliput ja mitä muuta matkustajille edullisempaa palvelua tarjoavia mahdollisuuksia niitä nyt olikaan.
 
Periaatteessa optimihinta on yksilökohtainen, mutta yksilöllinen hinnoittelu olisi kallista järjestää per myyty lippu, eli siinä on suuret transaktiokustannukset. Ja se on sekavaa ostajalle. Tämän takia ne abstrakteimmat kilometrihinnoittelumallit ei toimi, ne on liian monimutkaisia ja kallita toteuttaa. Ja muutenkin tätä hintadifferointia tehdään rajallisin keinoin, varmasti on opiskelijoita jotka maksaisivat mukisematta täyden hinnan, mutta kun hinnoittelu tehdään keskimääräisesti.

Tähän vielä lisäyksenä, että vaikka periaatteessa täydellinen hintadifferointi kuulostaa hyvältä (kukin maksaa lipustaan yhtä paljon kuin on valmis siitä maksamaan, jolloin köyhemmätkin saavat saman kuin rikkaat), niin ekonomistit huomauttavat, että se syö kuluttajan ylijäämän kokonaan tuottajalle. Kuluttajan ylijäämä tarkoittaa, että jos kuluttaja hyötyisi lipusta niin paljon, että olisi valmis ostamaan sen vielä 10 eurolla, mutta saakin sen 5 eurolla, tuo säästetty 5 euroa jää tälle ylijäämäksi.

Eikä toisaalta hinnalla, jonka kuluttaja on valmis maksamaan mistään, ole suoraa yhteyttä tämän tuloihin (epäsuora toki), vaan kuluttajan "valmiushinta" määräytyy sen mukaan, kuinka paljon tämä kokee siitä hyötyvänsä. Siksi köyhä voi oikeasti olla valmis maksamaan varsinkin joukkoliikennelipusta enemmän kuin rikas, jos se on esim. köyhälle välttämätön työssäkäynnin ehto, mutta rikkaalle vain vaihtoehto autolle. Mutta monille opiskelijoille se ei kai olekaan välttämätön, koska moni pääsee muuttamaan sen verran lähelle kampusta, että pyöräily on mahdollista. Moni syrjäisissä asuntoloissa asuva olisi varmasti valmis isompaankin hintaan, mutta tällainen hintadifferointi olisi jo kohtuutonta, kun syrjäisessä paikassa saisi pitkien matkojen lisäksi vielä kalliin hinnankin osakseen.
 
Matkustin tänään bussilla 53 Hakaniemestä Munkkiniemeen. Klo 19:00 lähdöllä oli tällä linjasivulla kokonaista kolme matkustajaa. Ensimmäinen jäi kyydistä jo Kallion virastotalon pysäkillä, toinen Raitioliikennemuseon pysäkillä. Töölöstä kotiin sainkin sitten matkustaa aivan yksikseni. Onhan se luksusta matkustaa siistissä, kaksi vuotta vanhassa linja-autossa ihan privaattikyydissä, mutta sen uhallakin, että joku taas kertoo miten tärkeä ja keskeinen osa Helsingin joukkoliikennejärjestelmää linja 53 on, palaan otsikon kysymykseen. Miten HSL voisi säästää järkevästi, kun varaa on tällaiseenkin touhuun?
 
Miten HSL voisi säästää järkevästi, kun varaa on tällaiseenkin touhuun?

Raitiotiealueen (päällekkäinen) bussiliikenne lopetetaan turhana törsäyksenä. Liitosalueiden bussiliikennettä ajetaan vain harkitusti raitiotielinjaston ohi keskustaan Linja-autoasemalle ja raitioteiden laitapysäkkeille rakennetaan muualta maailmasta tutut sujuvat yhdysliikenneterminaalit. Näin saadaan keskusta viihtyisäksi. Rautatientorin/Elielinaukion bussiasemat lakkautuvat samalla. Johdinautosuunnittelu lopetetaan välittömästi suurempien rahamenojen välttämiseksi.
 
Linjan 53 voisi korvata raitiovaunulla rakentamalla muutama raidepätkä, vaikka muuttamalla linjan 4T reitiksi Laajalahden aukio-(h53:n reitti)-Linjat-(ex-2:sen reitti). Linjaa voisi nykyisellään edes jatkaa Tarvoon niin saataisiin korvattua J33 ja parannettaisiin Luoteis-Munkkiniemen joukkoliikennetarjontaa.
 
Compactin ja entisen suunnittelujohtaja Vepsäläisen (Iso Liityntä) visioissa on kantavana ajatuksena "bussiton keskusta". Sinänsä mukavaa, että samanhenkiset näkemykset ovat löytäneet toisensa. Tosin aiemmin tällä foorumilla tuo idea ei saanut yksimielistä kannatusta... ;)

Oliko muuten niin, että yhden Helsingin sisäisen kokopäivävuoron hinta bussilla on luokkaa 300000 ja raitiovaunulla likimain 600000?
 
->Meikäläisen mielestä liityntäliikenteessä sinänsä ei välttämättä ole vikaa, mutta synkronoimattomissa vaihdoissa sekä pitkissä ja hankalissa vaihtomatkoissa on. Toisin sanoen Helsingin erikoisolosuhteissa liityntäliikenne on huonoa ja siksi suorat bussiyhteydet ovat kannatettava asia. Voisi olla toisinkin...

Jos elettäisiin normaaliolosuhteissa, vaihto raitiovaunun ja bussin välillä pystyttäisiin toteuttamaan samalla laiturilla ja synkronoinnin myötä odotusaika pysyisi alle kahden minuutin. Jos ajettaisiin suuremmilla raitiovaunuyksiköillä ja paremmilla etuuksilla, niin kokonaismatka-aika olisi mahdollista saada vaihdosta huolimatta lyhyemmäksi ja liikennöintikuluja kokonaisuudessaan pienennettyä.

Mutta Helsingissä tälläinen on utopiaa. Bussiton keskusta menisi varmasti helpostikin läpi, koska se tarkoittaisi lisätilaa henkilöautoille - bussikaistat poistuisivat. Raitiovaunuliikennettä ei kuitenkaan ikimaailmassa saada tässä pitäjässä järkeistettyä siinä määrin, että joukkoliikenne selviytyisi voittajana. Todisteet väitteelle on Helsingin nykyisessä, hitaassa ja kalliissa katuratikassa.

Joten mennään niillä suorilla bussiyhteyksillä vain.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Compactin ja entisen suunnittelujohtaja Vepsäläisen (Iso Liityntä) visioissa on kantavana ajatuksena "bussiton keskusta". Sinänsä mukavaa, että samanhenkiset näkemykset ovat löytäneet toisensa.

Raitiovaunuihin perustuvan bussittoman keskustan tavoite on sekä edullisempi saavuttaa, realistisempi että investointikustannuksiltaan huomattavasti edullisempi.

Valitettavaa vain on, että "Iso Ratikka" suunnitelmaa ei ole vielä tehty.

Oliko muuten niin, että yhden Helsingin sisäisen kokopäivävuoron hinta bussilla on luokkaa 300000 ja raitiovaunulla likimain 600000?

Yksi asia, millä HSL voisi järkevimmin säästää, on raitiovaunuliikenteen tehostaminen mm. poistamalla kuljettajien lipunmyynti, parantamalla etuuksia, lisäämällä kaluston yksikkö- ja junakokoa sekä laajentamalla raitioliikennettä korvaamaan keskustan läheinen bussiliikenne. Tämä on toki pitkäjänteistä ja ammattitaitoa vaativaa

---------- Viesti lisätty kello 12:30 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:27 ----------

Raitiovaunuliikennettä ei kuitenkaan ikimaailmassa saada tässä pitäjässä järkeistettyä siinä määrin, että joukkoliikenne selviytyisi voittajana. Todisteet väitteelle on Helsingin nykyisessä, hitaassa ja kalliissa katuratikassa.

Raitiovaunuliikenteen tehostaminen, nopeuttaminen ja laajentaminen pitäisi nostaa kunnolla keskusteluun Helsingissä. Tässä tarvittaisiin myös rivakkaa kansalaistoimintaa esim. alan harrastajilta.

En usko, että raitiovaunuliikenteen parantamiselle on kovin merkittäviä esteitä poliittisen enemmistön päiden sisällä. Suurempi ongelma on se, että raitiovaunuliikenteen kehittämisasiaa ja sen etuja ei ole riittävästi konkretisoitu poliittisille päättäjille, kun samaan aikaan tehdään epärealistisella pohjalla metro- ja johdinautosuunnitelmia esimerkiksi niin, että metron infrahinta esitetään liian alhaisena ja johdinautoille ei lasketa väyläinfran hintaa.
 
Oliko muuten niin, että yhden Helsingin sisäisen kokopäivävuoron hinta bussilla on luokkaa 300000 ja raitiovaunulla likimain 600000?

Bussin osalta ymmärtääkseni tällä hetkellä juu. Sen sijaan ratikalla pitänee laskea jo 700 000 / vuoro, kun yksikkökustannusten laskentatapaa on muutettu ja sinne on siirretty jotain uusia eriä, ainakin eläkevastuita ja ilmeisesti jotain aiemmin kiinteisiin kuluihin tai radanpitoon laskettuja eriä.

Bussien kohdalla kustannustaso taitaa edelleen olla suht nopeassa nousussa, eli parin vuoden päästä voidaan hyvinkin olla tilanteessa 350/700, joka suhdeluvultaan vastaa tuota 300/600.
 
Yksi asia, millä HSL voisi järkevimmin säästää, on raitiovaunuliikenteen tehostaminen mm. poistamalla kuljettajien lipunmyynti.

Raitiovaunuliikenteessä HSL:n ja HKL:n tavoitteena on, että kuljettajien lipunmyynti loppuu 2012 tai 2013 vuoden alussa. Kustannus tarvittavien laitteiden hankimisesta ja asentamisesta on n. 2,4 milj. €. Tämä hinta 10 vuoden kuoletusajalla lisättynä huoltamisesta ja korjaamisesta aiheutuvilla kustannuksilla maksaa n. 500 000 € vuodessa.

Ilmeisesti saavutettava hyöty on laskettu suuremmaksi, kuin aiheutuvat kustannukset.
 
Oliko muuten niin, että yhden Helsingin sisäisen kokopäivävuoron hinta bussilla on luokkaa 300000 ja raitiovaunulla likimain 600000?
Tällä kysymyksellä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, tai sitten todetaan, että autoilu on kaikkein parasta, koska vuoden henkilöauton käyttö maksaa noin 4000 €.

Olennaista on, mitä maksaa tarjottu paikkakilometri. Bussilla se on luokkaa 2,5 snt ja ratikalla 1,9 snt. Ratikka on siten 25 % halvempi tapa tarjota joukkoliikennettä, joten sen tarjonta kannattaa maksimoida.

Junalla (oli sitten ilmajohto- tai sivukiskovirrotteinen) paikkakilometri maksaa vielä vähemmän kuin ratikalla, mutta rata ja asemat eivät synny ja ole käytettävissä samalla hinnalla kuin bussin ja ratikan rata, eikä junilla voi palvella kuin hyvin pienen osan alueesta. Siksi olennaista on nimenomaan vertailu ratikan ja bussin kesken.

Antero

PS: Se ”kaikkein edullisin” eli auton paikkakilometri maksaa noin 20 snt.
 
Matkustin tänään bussilla 53 Hakaniemestä Munkkiniemeen. Klo 19:00 lähdöllä oli tällä linjasivulla kokonaista kolme matkustajaa. Ensimmäinen jäi kyydistä jo Kallion virastotalon pysäkillä, toinen Raitioliikennemuseon pysäkillä. Töölöstä kotiin sainkin sitten matkustaa aivan yksikseni. Onhan se luksusta matkustaa siistissä, kaksi vuotta vanhassa linja-autossa ihan privaattikyydissä, mutta sen uhallakin, että joku taas kertoo miten tärkeä ja keskeinen osa Helsingin joukkoliikennejärjestelmää linja 53 on, palaan otsikon kysymykseen. Miten HSL voisi säästää järkevästi, kun varaa on tällaiseenkin touhuun?
Tuo kuulostaa ihan minun normaalilta bussimatkaltani iltaisin tai viikonloppuisin, tosin täällä lähiössä sen vielä jotenkin ymmärtää kun ko. linja on ainoa useilla pysäkeillä.

Ja noihin vitos-mitälie linjoihin laitetaan rahaa siksi että poikittaisliikenne on strateginen tavoite. Strateginen on MBA:ta ja tarkoittaa ettei siinä tarvitse olla mitään järkeä. Yritin muuten yksi päivä matkustaa linjalla 11 (Korkeasaari). Se ei vaan koskaan lähtenyt Rautatientorilta. Tuommoisen tunnin välein kulkevan linjan varjopuolia.
 
Tuo kuulostaa ihan minun normaalilta bussimatkaltani iltaisin tai viikonloppuisin, tosin täällä lähiössä sen vielä jotenkin ymmärtää kun ko. linja on ainoa useilla pysäkeillä.

Jos on kyse jonkin lähiön ainoasta keskustayhteydestä, niin hyväksyn kyllä tuollaiset kolmen matkustajan bussivuorot. Siinä on kyse primaariyhteydestä, joka on pakko tarjota ja jonka liikennöintiaikojen täytyy olla laajat.

Primaariyhteydet, eli Helsingissä keskustan ja esikaupunkien väliset yhteydet, on hoidettava kohtuullisella palvelutasolla, maksoi mitä maksoi. Tosin tiukkana aikana siitä palvelutasokriteeristä (joukkoliikenteen suunnitteluohje) olisi kyllä hyvä keskustella. Esimerkiksi Kaitalahden 20 min vuorovälin pidentäminen 30 minuuttiin olisi vielä kohtuullista palvelutasoa huomioiden alueen joukkoliikennematkustuksen profiili (eli suomeksi sanottuna "kaikki" kulkee autoilla, oli siellä sitten miten hyvä bussi tahansa).

Ja noihin vitos-mitälie linjoihin laitetaan rahaa siksi että poikittaisliikenne on strateginen tavoite. Strateginen on MBA:ta ja tarkoittaa ettei siinä tarvitse olla mitään järkeä.

Tämä on juuri se ongelma. Poikittaisbussit ovat sekundaarisia yhteyksiä. Valtuuston tavoite ja HKL:n strategia, josta kai on tullut HSL:n strategia, on satsata poikittaisliikenteeseen. Minusta koko strategia on väärä.

Tietysti poikittaisliikenne on suuri haaste, sillä siellä joukkoliikennematkojen osuus on pieni ja automatkojen osuus suuri. Sikäli on teoriassa ihan oikein pyrkiä parannuksiin. Mutta kun rahaa on rajallisesti, ja sitä tuntuu olevan aina vain vähemmän (tai oikeammin sillä samalla rahalla saa aina vain vähemmän), niin pitäisi kyllä todella tarkkaan miettiä tällaisen strategian mielekkyyttä.

Jos vähän kärjistetään, niin tuo strategia on vähän sama kuin jos kehitysmaata johdettaisiin ostamalla kansalle kännykät riisisäkkien sijaan, kun tarvetta on molempiin mutta varaa on vain jompaan kumpaan. HSL:n säästölistalla yritetään napsia vuoroja pois jo ennestään täysiltä keskustabusseilta niin, että matkustajat eivtä enää mahtuisi kyytiin. Näillä säästöilllä sitten ajatetaan tällaisia 53-linjoja tai jotain 57:n iltavuoroja.

Eli niukoilla resursseilla tulisi ensisijaisesti huolehtia siitä, että primaariyhteydet ovat kunnossa, luotettavia ja palvelutasoltaan (vuoroväliltään ja matkustusväljyydeltään) kunnollisia.

Muutama poikittaisyhteys on jo niin vahva, että ne voidaan laskea tietynlaisiksi semiprimaariyhteyksiksi. Eikö olekin hauska sana? Eli lähinnä ratikka 8 ja bussit 58, 59 ja 550 ovat sellaisia poikittaisyhteyksiä, jotka on syytä turvata kaikissa oloissa.

Jos tämän jälkeen vielä on rahaa, voidaan sitten ajeluttaa "menestyslinjaa" 56 ja sen serkkuja.

---------- Viesti lisätty kello 16:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 16:13 ----------

Tällä kysymyksellä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, tai sitten todetaan, että autoilu on kaikkein parasta, koska vuoden henkilöauton käyttö maksaa noin 4000 €.

Olennaista on, mitä maksaa tarjottu paikkakilometri.

Teoriassa näin, mutta käytännössä kuitenkaan ei ihan niin ehdottomasti kuin sanot.

Rattivaunu kysyi nimenomaan Helsingin kustannusrakenteesta, ja minusta on hyvä ymmärtää ja tietää tällainen keskimääräinen kokopäivävuoron hinta. Siitä on esimerkiksi se hyöty, että nyt säästöjen aikaan näkee, että yhden bussivuoron säästämisellä saadaan aikaan noin 300 000 euron säästö. (Ratikkapuolella ei saada 700 000 e säästöä, koska käytännössä vaunupäivät tulevat lopulta kuitenkin aina HSL:n maksettaviksi, koska HKL-RL:n kaikki kulut katetaan HSL:sta saatavilla rahoilla.)

Lisäksi tuo paikkakilometrikriteeri astuu kuvaan vain silloin, kun kapasiteetti voidaan kokonaan hyödyntää. Suhdeluku on Helsingissä ollut, ja asettunee jälleen parin vuoden sisällä, tasolle 1:2 eli yhden ratikkavuoron tuottaminen maksaa saman kuin kahden bussivuoron tuottaminen. Jatkossa toivottavasti hankitaan sellaisia ratikoita, joiden kapasiteetti on bussiin nähden kaksinkertainen tai mielellään enemmän.

Jos silloin ryhdytään miettimään bussiliikenteen vähentämistä ja ratikkaliikenteen lisäämistä, niin meidän pitäisi löytää sellainen esim. 20 bussin kokonaisuus, jonka voisi hoitaa 10 ratikalla. Silloin kustannukset pysyvät samoina. Raidekerroin tuottanee sen verran uusia matkustajia siihen linjaryhmään, että lipputulot huomioiden liikenteen hoito 12 ratikalla on vielä perusteltua. Tällaisen kokonaisuuden löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Väittäisin, että syy on osittain liian hajanaisessa kaupunkirakenteessa eli suomalaisessa metsälähiöperiaatteessa. On vaikeaa lähteä korvaamaan vaikka läntisten esikaupunkien busseja ratikoilla niin, että hyödynnetään ratikan kapasiteetti ja säilytetään nykyiset lyhyet kävelymatkat pysäkeille ja tiheät vuorovälit. Eli käytännössä paikkakilometrikriteeristä ei ole hyötyä, koska niitä matkustajapaikkoja ei saada täyteen.

Jos ruuhka-aikoja lukuunottamatta metsälähiön vuorovälin määrää palvelutaso, ei kuljetettavien matkustajien määrä, niin silloin bussi on edullisin vaihtoehto tuottaa se joukkoliikennepalvelu. Eli kun siihen yhteen vuoroon tulee vaikkapa vartin vuorovälillä 15 matkustajaa (ja ehkä raidekertoimen ansiosta tulisi ratikkana 20) niin niiden kuljettaminen bussilla on edullisempaa kuin ratikalla, ja siinä se.

Tässä palataan tietysti siihen vanhaan yksikkökustannusraportin päättömään vertailuun linjasta 18. Vertailun ainoa oikea toteamus on se, että jos bussilinjaa ryhdytään 1:1 ajamaan ratikoilla, se on liian kallista. Ja jos bussilinjaa ryhdytään 1:1 ajamaan ratikoilla niin, että kapasiteetti on sama, niin ratikalla ajettaessa vuoroväli kasvaa hirvittävän pitkäksi.

Vertailusta saa fiksumman, kun bussit 14, 14B ja 18 korvataan kaikki yhdellä ratikkalinjalla. Sehän on laskettukin Ratikkaverkon kokonaiskehittämissuunnitelman yhteydessä. Melkeinpä rohkenisin väittää, että tuo on yksi niitä harvoja kohteita Helsingissä, jossa paikkakilometrit saadaan hyödynnettyä ja palvelutaso sekä vuoroväli pysyvät hyvinä. Tässä kuviossa käy juuri niin, että iso määrä busseja korvataan pienemmällä määrällä ratikoita, ja liikennöintikustannukset todennäköisesti vieläpä laskevat nykyisestä.

Mutta jos sovelletaan periaatetta vaikka linjaryhmään 39-47 eli läntiset esikaupungit, niin sieltä ei kovin helposti löydy sellaista ratkaisua, jossa
- bussit korvataan pääosin ratikoilla
- liikennöintikustannukset nousua kohden (nykyisillä yksikkökustannuksilla) pysyvät suunnilleen ennallaan
- kävelymatkat pysäkille, josta on vaihdoton yhteys keskustaan, pysyvät suunnilleen nykyisinä
- vuoroväli on kohtuullinen myös ruuhka-aikojen ulkopuolella
 
Rattivaunu kysyi nimenomaan Helsingin kustannusrakenteesta, ja minusta on hyvä ymmärtää ja tietää tällainen keskimääräinen kokopäivävuoron hinta. ... Lisäksi tuo paikkakilometrikriteeri astuu kuvaan vain silloin, kun kapasiteetti voidaan kokonaan hyödyntää. ...
Kuten kirjoituksesi paljastaa, joukkoliikenne ei ole niin yksinkertainen asia, että sen voi pelkistää kysymykseen siitä, onko yhden ratikan vuotuinen liikennöintikustannus suurempi kuin bussin (...ja kun se on, niin sitten bussit ovat halvempia). Juuri tällaisten yksinkertaistusten tuloksena on Helsingissä päädytty nykyiseen polarisoituneeseen joukkoliikennejärjestelmän rakenteeseen, jossa järjestelmän kustannuksia hallitsevat kaksi kalleinta mahdollista liikennemuotoa eli bussit ja metro.

Ajattelu kun on niin, että bussia pidetään ratikkaa parempana siksi, että yksi bussi (80 hlö) on halvempi kuin yksi raitiovaunu (140 hlö). Tietenkin yksi bussi on myös halvempi kuin yksi metrojuna (1200 hlö), mutta tässä tapauksessa vaihdetaankin sitten suhteutettuun vertailuperusteeseen, koska maallikkokin alkaa jo epäillä, voiko junaa ja bussia pitää samana asiana.

Mitä ilmeisimmin Helsingin seudulla kuten muuallakin eurooppalaisissa kaupungeissa, joukkoliikenteen optimi on raitiotie. Eli suurin osa kaikista matkoista voidaan ja kannattaa hoitaa raitioteillä. Eli suurin osa joukkoliikennevirroista voidaan koota raitiovaunun kapasiteetille sopiviksi kokonaisuuksiksi. Silloin niiden hoito matkustajaa ja matkaa kohden on ”kalliilla” ratikalla halvempaa kuin bussilla tai metrolla.

Tällöin ei pidä tarkastella yksittäisiä linjoja ja niiden palvelutason edellyttämiä aikatauluja, vaan joukkoliikenteen reittejä ja näillä reiteillä esiintyviä matka- ja vuoromääriä. Eli mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että esim. Mannerheimintien tai Länsiväylän alle minuutin bussiliikenteen vuoroväli muodostuu useista linjoista, joiden vuorovälit ovat suunnilleen 10–60 min. ruuhka-aikanakin. Ja tämä linjanippu ajaa erikseen ehkä 3 km kukin linja ja 10 km yhdessä jonkin muun tai muiden linjojen kanssa.

Ja mitä meillä sitten on tehty? Meillä on ”optimoitu” joko sitä erikseen ajamista (25 % linjapituuksien summasta) ja ajetaan 75 % bussikilometreistä väärällä välineellä. Tai sitten tehdään päin vastoin. Metron liityntäliikenteessä ”optimoidaan” sitä yhdessä ajon osuutta, mutta mitoitetaan se metro parin kuormitetuimman asemavälin mukaan, jolloin taas ajetaan 75 % väärällä välineellä. (Itse asiassa metro kyllä ajaa 100 % väärällä välineellä, koska missään ei metro saavuta sellaista matkamäärää, että se olisi halvinta tai pakko hoitaa metrolla. Juuri sen vuoksi metromme kapasiteettia ollaan nyt alentamassa 33 %.)

Mutta jos sovelletaan periaatetta vaikka linjaryhmään 39-47 eli läntiset esikaupungit, niin sieltä ei kovin helposti löydy sellaista ratkaisua, jossa
- bussit korvataan pääosin ratikoilla
- liikennöintikustannukset nousua kohden (nykyisillä yksikkökustannuksilla) pysyvät suunnilleen ennallaan
- kävelymatkat pysäkille, josta on vaihdoton yhteys keskustaan, pysyvät suunnilleen nykyisinä
- vuoroväli on kohtuullinen myös ruuhka-aikojen ulkopuolella
Tästä periaatteesta olen eri mieltä. Ja hyvä esimerkki siitä on TramWest kokonaisuudessaan. Siinähän on yksi linjaryhmä (1XX) tai paremmin sanottuna yksi joukkoliikenneverkon suunta (engl. corridor) muutettu bussiliikenteestä raitioliikenteeksi. Ja suuri etu on kustannusten alentaminen: 29 M€:n bussiliikenne hoidetaan 23 M€:n raitioliikenteellä. Tällaisia muutoksia ei tietenkään tehdä nopeasti, ja kaiken lisäksi ne muutokset maksavat, joten lyhyen ajan nopeita säästöjä ei saada. Mutta ei niitä nopeita säästöjä näytetä saatavan muutenkaan, eikä se ole mikään ihme. Kustannustaso perustuu joukkoliikennejärjestelmän rakenteellisiin virheisiin, joita on tehty 50 vuotta.

Ei nykyisessä rakenteessa ole juuri mitään säästettävää eli tehostettavaa. Väitän, että liikenne tuotetaan suurin piirtein niin tehokkaasti kuin on mahdollista ja silloin liikenteen kustannuksia voi alentaa vain vähentämällä liikennettä. Se taas johtaa välttämättömydellä ihmisten siirtymiseen autoihin, koska joukkoliikenteen tarjonnan vähentäminen ei vähennä ihmisten liikkumista.

HSL voi säästää järkevästi vain ryhtymällä korjaamaan järjestelmän rakenteellisia vikoja. Se on suomeksi bussiliikenteen muuttamista raitioliikenteeksi ja metrohankkeiden jäädyttämistä vähintään sadaksi vuodeksi. Tiedot HLJ:n hankelistasta eivät lupaa hyvää, vaan rakenteellisen kustannustason kasvua.

Antero
 
Takaisin
Ylös