Tämä ilmainen matka rattaiden/vaunujen kanssa on voimassa myös Tampereella, joten kommentoin sen perusteella.
Haluaisinpa vain nähdä isän, joka kuljettaa lasta kantoliinassa...
Sen sijaan meitä isiä rattaiden ja vaunujen kanssa on busseissa paljon, joskus tuntuu jopa että enemmistö. Olen nimittäin havainnut, että jos koko perhe on liikkeellä niin yleensä äiti menee etuovesta ja maksaa, ja isä on se joka työntää vaunut keskiovesta bussiin ja vahtii ettei lapsi tipu ajon aikana.
Turvallisuussyistä ilmainen matka on perusteltu eikä ainakaan Tampereella ole edes matkakorttilukijaa keskisillalla. Muistan kyllä ajan, jolloin ilmaismatkaa ei vielä ollut olemassa. Silloin busseissa oli myös korkeat rappuset keskisillalle, ja vaunujen kanssa matkustivat yleensä vain äidit. Ja jotenkin tuntuu että ne olivat juuri vaunuja eivätkä yleensä ikinä (?) rattaita, mutta varmaksi en osaa sanoa. Silloin siis äiti huikkasi ovelta jollekulle matkustajalle, että anteeksi voisiko joku auttaa, ja sitten joku matkustaja (usein myös allekirjoittanut koululaisena) kävi nostamassa aisasta vaunut bussiin kun äiti nosti akselitangosta tai vastaavasta osasta. Tämän operaation jälkeen ko. äiti sitten jätti vaunut oman onnensa nojaan, seilasi kuljettajan viereen leimaamaan lippunsa Almexissa ja sitten takaisin. Ei millään muotoa helppo tai vaaraton operaatio. Ja varmasti ei kuljettu huvikseen.
Kieltämättä jos on kahden vaiheilla ja vaihtoehtona on auto, kokemukseni mukaan ilmaismatka houkuttaa. Varsinkin kun matalalattiabussiin pääsee suoraan työntämään vaunut/rattaat sisään kokonaisina eikä tarvitse palastella niitä osiin ja kiinnittää lasta turvaistuimeen. Mutta sitten ne huonot puolet: vaunujen/rattaiden kanssa ei ole ikinä takuuta että pääsee kulkemaan ajallaan. Aika usein bussissa on jo kahdet tai jopa kolmet rattaat eikä sisään enää mahdu. Silloin pitää odottaa seuraavaa vuoroa. Tai sitä seuraavaa, kuten toisinaan on käynyt. Tämä on siinä määrin ärsyttävää, että maksaisin ilomielin normaalin lipun, jos saisin samalla takuun siitä että pääsen aina kyytiin samoin ehdoin kuin kahdella jalalla liikkeellä oleva.
Se täytyy muistaa, että ilmaismatkan ehtona on, että lapsi sitten myös istuu niissä rattaissa koko matkan ajan ja vanhempi on siinä vieressä vahtimassa. Joskus katson vähän karsaasti niitä, jotka koppaavat lapsen syliin ja menevät penkille istumaan. Silloinhan kykenisi yhtä hyvin käymään maksamassa matkansa. En tosin viitsi sanoa mitään, kun en ole mikään nipopoliisi.
Kokemusta on myös 3-4 -vuotiaan kanssa bussissa ilman rattaita kulkemisesta. Se on aika akrobaattisuoritus, varsinkin jos istuu bussin korotetussa takaosassa ja lähtee sieltä kömpimään esim. Hämeenkadun töyssyissä ajettaessa kohti keskiovea. Toinen käsi on tangossa ja toisella pitelen lasta pystyssä ettei kaadu käytävällä sivuttaiskiihtyvyyksien seurauksena. Myös takaosaan johtavat portaat ovat aivan liian jyrkät ja korkeat sen kokoisille pienille pohkeille. Mutta jostain syystä kaikkien lasten suosikkipaikat lienevät takana, mistä on komeimmat näköalat ulos...