On lapsia, joita ei yksinkertaisesti voi kuljettaa kantoliinassa/-repussa tai vastavissa. Joissain tapauksissa vaunuitta ei siis vain voi lähteä liikenteeseen. Tietenkin on oma asia, poistuuko kotoaan ihmisten ilmoille vai ei. Mutta hulluksi siinä voi tulla, jos ei poistu.
Mun poikani on ollut juurikin tällainen, jo ihan pikkuvauvasta asti niin voimakas luonne, että jos on yrittänyt kantoliinaan virittää, niin ei ole suostunut siellä olemaan vaan on rauhoittunut vasta päästyään pois. Eikä varsinkaan nyt 3-vuotiaana sitä voisi kuvitellakaan pitävänsä kantoliinassa tai edes kantorepussa – rattaat ovat tosin ajoittain välttämättömyys liikuttaessa lapsivihamielisillä kaduilla (lue: mikä tahansa katu, jossa jalkakäytävä on kapea ja autoille on vähintään kaksi kaistaa tilaa; vastakohtana kävelykeskusta on lapsiystävällistä), etenkin jos mukana on muutakin kädessäpidettävää kuin ajoittain syliin vaativa lapsi.
Ennen oltiin hyvinkin tarkkoja, että joukkoliikennettä ei päässyt vahingossakaan väärinkäyttämään. Vaihto-oikeus oli tarkkaan rajattu, sai vaihtaa vain määrätyillä pysäkeillä heti seuraavaan vuoroon, oli erilliset vaihtoliput ja takaisinpäin ei missään tapauksessa saanut samalla lipulla kulkea.
Arkea KA-kaupungeissa ja eräissä muissa pikkukaupungeissa, joissa ei puhuta tunnin vaihto-oikeudesta vaan taistellaan "siirtolipuista". "Siirto". Varmaan myös "tungosaika", "kaitiotalo" ja "AU-lapsi"?
Harvempi myöskään mielikseen kuskaa pikkulapsia julkisilla. Kun vielä muistetaan, että yksi aika iso syy siirtyä henkilöauton käyttäjäksi on lasten syntymä, niin vapaa kulkuoikeus on ihan perusteltu. Ainoan selvän epäkohdan toikin esiin Daniel: tosiaan, jos ne vaunut pystyy jättämään kotiin, niin siitä ei suinkaan palkita, vaan rangaistaan. Asia korjautuu, kun sääntöjä muutetaan niin, että jokaista vauvaikäistä kohden saa yksi aikuinen kulkea ilmaiseksi. Rattaisiin voi suhtautua samoin kuin polkupyöriin: joitain rajoituksia ruuhka-aikaan voisi hyvinkin olla.
Muuten: jos ilmainen matkustus rattaiden kanssa rajattaisiin vain busseihin, niin se kannustaisi rattaiden kanssa liikkuvia kulkemaan ensi sijassa busseissa raideliikenteen sijaan. Mutta kyllähän noin yleensä ottaen juuri raidekulkuneuvoissa on paremmin tilaa rattaille.
Nimenomaan, bussissa lapsen kanssa matkustaminen maksuttomalla seisomapaikalla, jossa rattaille ei ole edes toimivaa turvavyötä ei ole mitään suurinta hupia. Varsinkaan, kun ei ikinä voi luottaa, että mahtuu ensimmäisenä paikalle tulevaan bussiin. Oma ratkaisuni tähän on yksinkertainen: tilataan lisää matkakortinlukijoita, asennetaan ne bussien keskioville, problem solved. Rautatieasemille yms. voidaan pystyttää lipunmyyntiautomaatit sieltä, mistä ne puuttuvat (esim. Tampereelta). Saman maksun maksaa, oli sitten ilman lasta tai lapsen kanssa ja riippumatta lapsenkuljetusvälineestä.
Jos HSL vaatisi tulevaisuudessa lastenvaunullisilta etukäteen ostettua lippua, se voisi kannustaa joukkoliikenteen käytön jatkamiseen myymällä perhesuoraveloituslippuja - 12 kuukautta 9 kuukauden kauden hinnalla. Rajoituksena normaaliin suoraveloituslippuun se, ettei näillä lipuilla voisi matkustaa yötaksan aikaan. Miksei, eihän monet lapsiperheiden vanhemmat ehdi/jaksa aamuyöhön juhlia muutenkaan.
Ei, mutta joskus kyläily lapsen isovanhempien tykönä venyy aiottua pidempään ja joutuu turvautumaan yötaksaan. Tosin HSL-alueella yötaksa alkaa niin paljon myöhempään, että siellä tuollainen lippu voisikin toimia, Tampereella pärähtää päälle jo tasan klo 24, jolloin esim. Helsingistä tullessa pitää varata iltapainotteista elämäntapaa viettävälle perheelle suhteellisen aikainen juna, jos aikoo ehtiä ennen sitä vaihtobussiin.
Turvallisuussyistä ilmainen matka on perusteltu eikä ainakaan Tampereella ole edes matkakorttilukijaa keskisillalla. Muistan kyllä ajan, jolloin ilmaismatkaa ei vielä ollut olemassa. Silloin busseissa oli myös korkeat rappuset keskisillalle, ja vaunujen kanssa matkustivat yleensä vain äidit. Ja jotenkin tuntuu että ne olivat juuri vaunuja eivätkä yleensä ikinä (?) rattaita, mutta varmaksi en osaa sanoa. Silloin siis äiti huikkasi ovelta jollekulle matkustajalle, että anteeksi voisiko joku auttaa, ja sitten joku matkustaja (usein myös allekirjoittanut koululaisena) kävi nostamassa aisasta vaunut bussiin kun äiti nosti akselitangosta tai vastaavasta osasta. Tämän operaation jälkeen ko. äiti sitten jätti vaunut oman onnensa nojaan, seilasi kuljettajan viereen leimaamaan lippunsa Almexissa ja sitten takaisin. Ei millään muotoa helppo tai vaaraton operaatio. Ja varmasti ei kuljettu huvikseen.
Tämäkin on arkea suurimmassa osassa kaupunkeja kolmea suurinta ja muutamaa muuta lukuunottamatta. Kerran olen Hämeenlinnassa matkustanut lastenrattaiden kanssa, ja homma toimi näin:
- rattaat sisään keskiovesta
- jätä lapsi itsekseen rattaisiin keskisillalle ja lähde maksamaan matkasi
- osta lippu käteisellä samalla, kun kuuntelet lapsesi hätääntynyttä huutoparkua
- palaa puolijuoksua keskisillalle, ota lapsi pois rattaista
- istu lapsen kanssa valitsemallesi penkille (olethan maksava asiakas) lukittuasi rattaat toivottavasti toimiviin turvavöihin
- ???
- profit
Pysäkillä seisontaa tähän touhuun kului ehkä puoli minuuttia, subjektiivisesti tosin tuntui vähintään minuutilta. Veikkaanpa, että osasyynä tästä luopumiseen
sivistyskaupungeissa on ollut ruuhkabussisähläys, jossa matkustaja on joutunut ryykäämään ns. akanvirtaan tai pahimmassa tapauksessa ulos bussista (lapselle traumaattista) ja etuovesta uudestaan, jotta tämä on päässyt maksamaan lippua. Siihen touhuun ei ole enää väljän hämeenlinnalaisbussin 20–30 sekuntia riittänyt.
Sivumennen sanoen en ole koskaan matkustanut Tampereen seutuliikenteessä (linjoilla 45-95) kuntarajan yli rattaiden kanssa. Jos joskus niin teen, teen sen junalla (Nokia, Lempäälä) tai kunnon kaukoliikennebussilla, jossa saan rahoilleni kunnon vastinetta rattaiden mennessä rahtitilaan ja päästessäni lapsen kanssa kunnollisille stressivapaille istuimille.
Se täytyy muistaa, että ilmaismatkan ehtona on, että lapsi sitten myös istuu niissä rattaissa koko matkan ajan ja vanhempi on siinä vieressä vahtimassa.
Eikä ole. Tosin rattaita pitää olla valvomassa, eli mihinkään yhtä penkkiriviä kauemmas keskisillasta ei ole varsinkaan moraalisesti asiaa mennä.
Mutta jostain syystä kaikkien lasten suosikkipaikat lienevät takana, mistä on komeimmat näköalat ulos...
Tai sitten ihan edessä, koska nopeusmittari ja liikennemaisema.
Tästä ruokkimisesta pitää kyllä vähän älähtää. En muista nähneeni lapsen ruokkimista bussissa, ja kohta 4-vuotiaan lapsen isänä, jolla on pikkuvauva-aika vielä tuoreessa muistissa, pitäisin sitä perin omituisena ruokkimispaikkana -- olkoon ruokkimistapa tai ravinnon luonne sitten mikä tahansa.
No, minä olen. On sekin aikamoista akrobatiaa, eikä sitä oikein voi tehdä, ellei keskisillalla ole vapaata klaffi-istuinta.
