Kyllä tasatahtiaikataulustakin pitäisi voida joustaa. Ryttylän, Turengin, Parolan, Iittalan ja Viialan sinänsä kohtuullisen junaliikennetarjonnan pilaa viimeisen junan lähtöaika Helsingistä. Viiden jälkeen on auttamatta liian aikaista. Helppo ja ehkäpä liiketaloudellisestikin järkevä ratkaisu voisi olla 19:06 ja 22:06 Helsingistä Tampereelle lähtevien IC-junien pysäyttäminen noilla liikennepaikoilla. Pikaisella silmäyksellä aikatauluihin noilla junilla ei näyttäisi olevan mitään jatkoyhteyksiä, jotka vartin hidastuksen tähden katkeisivat. Junat taitavat olla lyhyitä ja niinollen nopeasti kiihtyviäkin. Eivätpä nuo liene kovin täysiäkään, pienellä harmilla kahdesti päivässä saataisiin 5 paikkakuntaa kattavan julkisen liikenteen tarjonnan piiriin, mikä saattaisi rautateitten käyttöön kokonaisuudessaan vaikuttaa positiivisesti.
Jonkun illan R-junan jatkaminen Tampereelle johtaisi hintatietoisten matkustajien siirtymiseen halpaan junavuoroon, joten sikälikin IC-junilla tarjonta paranisi taloudellisemmin.
Lari peräänkuulutti kokonaisuuden ymmärtämistä. Tulevat joukkoliikennejärjestelmän muutokset korostavat tuota entisestäänkin. Kun yhteiskunta ottaa suuremman roolin liikenteen järjestämisessä, täytyy rautatieliikenne ottaa mukaan osaksi tuota kokonaisuutta. VR:n ja matkustajan eduksi paikallis- ja lähiliikenteessä vaihtoyhteydet juniin huomioidaan varmasti paremmin, kuin liikenöitsijöiden suunnittelemassa liikenteessä. Vastavuoroisesti junat pitää saada pysähtymään välillä vain muutaman kulkijan takia, jos palvelulle on tarvetta ja sen tuottaminen linja-autoilla ja takseilla olisi kohtuuttoman hankalaa ja kallista.
Kokonaisuuteen kuuluu myös lippujärjestelmä. Sääli, etteivät junaliput enää kelpaa missään linja-autoissa - sitä järjestelmää olisi kannattanut kehittää ja laajentaa. Jospa sieltä Taavetistakin ajettaisiin muutaman kerran päivässä junaa korvaava bussi, jossa kaikki junaliput kelpaisivat ja jonka aikataulu löytyisi VR:n matkahausta, harmi pysähdysten lakkauttamisesta olisi pienempi. Rahanjako siinä vaan oli suurin ongelma, eikä siihen oikein helppoa ratkaisua löydy. Tyypillisesti bussimatka on varsin lyhyt ja junamatka pitkä. Jakamalla tulot kuljettujen kilometrien mukaan junan ja bussin välillä on linja-auton osuus etenkin alennuslippulaisten osalta niin paljon normaalitaksaa halvempi, ettei siitä ole oikeaksi tulonjakotavaksi.
