Pääkirjoitus
Puuta vai betonia?
Pääministeri Matti Vanhasen julkisuudessa tarjoamat keskustalaiset visiot Helsingin ja sen ympäristökaupunkien ja -kuntien kehittämisestä ovat nostaneet pienoisen poliittisen myrskyn, jossa pääministeri on jätetty seisomaan yksin tuuleen ja sateeseen.
Vanhasen mielestä pääkaupunkiseudun ihmisten elämän kannalta olisi paljon mukavampaa, jos asutusta ei keskitettäisi tiiviisiin betonilähiöihin, vaan se hajautettaisiin pienempiin ”puutarhakaupunkeihin”, joissa ihmisen on miellyttävä asua. Pääkaupunkiseudun kokoomukselaisille, sosiaalidemokraattisille tai edes vihreille kellokkaille tämä ei käy, vaan he vaativat ympäristösyistä uudisrakentamisen keskittämistä tiukasti rautateiden varteen.
Vanhasen malli lähtee siitä, että luonnonläheinen asuminen on hyvästä ihmiselle. Kokoomukselaisen asuntoministerin Jan Vapaavuoden tai vihreiden linjanvetäjiin kuuluvan Anni Sinnemäen lähtökohta on päinvastainen: ihmisen on elettävä niin, että hänestä on mahdollisimman vähän haittaa luonnolle ja erityisesti maapallon ilmakehälle.
Syvältä Suomen sisämaasta katsottuna Vanhasen hajautettu malli on ilman muuta oikea. Pääkaupunkiseudun kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja vihreiden näkemysten kritiikitön hyväksyminen johtaisi nopeasi maakuntien alasajoon, kun haja-asutusalueilla asuvat pakotettaisiin muuttamaan ties minne ”radan varteen”.
Perustuslain mukaan kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, eikä poliitikkojen – lainsäätäjien – pitäisi missään oloissa ryhtyä jaottelemaan kansalaisia hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Muussa tapauksessa Suomi on pian kuin entinen Neuvostoliitto, jossa tuhottiin kyliä ja kaupunkeja julistamalla ne hallinnollisin päätöksin ”perspektiivittömiksi”, siis näköalattomiksi. Kuka vei kyliltä perspektiivin? Sen vei tunteeton keskushallinto, eivät suinkaan kyläläiset itse.
Keskusta on johtava hallituspuolue, mutta yhdyskunta- ja asuntopolitiikkaa on kuitenkin harjoitettu Vanhasen toisen hallituksen kaudella helsinkiläisen asuntoministeri Jan Vapaavuoren ehdoin. Vapaavuori on ottanut tehtäväkseen kasvattaa Helsinkiä ja edistää sen liiketoimia. Helsingin ylihintaisten kiinteistöjen arvo on turvattava lisäämällä väkilukua ja rajoittamalla ympäristökaupunkien ja -kuntien kaupallisia palveluja; tältä näyttää asuntoministerin toiminta muualle valtakuntaan.
Pääministeri on osoittautunut monissa asioissa kovapäiseksi, ja toivottavasti hän ei väsy puolustamasta hajautettua yhteiskuntamalliaan muita puolueita vastaan. Kokoomus ja SDP ovat vahvoina kaupunkipuolueina suosineet perinteisesti keskittämistä, mutta vihreiden tiukka kanta ihmetyttää. Betoni on luontoa; näinköhän ajattelivat todella ne luontoliikkeen perustajat, joitten oppien pohjalta poliittinen vihreä liike kumpusi 1980-luvulla.
