Tämä menee nyt ihan historialliseksi mielenkiinnoksi, mutta jos jollakulla on selkeä kuva (ja ehkä lähteitä) siitä, miten tuo päätös aikanaan muodostui, niin minua sinänsä kiinnostaisi. Mitään vaikutusta tämän päivän toimiinhan sillä ei oikein ole, koska tilanne on se mikä on.
Seppo Vepsäläinen on esittänyt asemien lyhentämisen automaattimetron etuna jo varhaisissa metroraporteissaan vuodelta 2005. Raporttisarja alkaa HKL:n julkaisunumerosta C: 1/2005. Vepsäläinen ryhtyi sitten ajamaan tätä ideaansa länsimetron suunnitteluun. Vepsäläisen ajatus oli, että kun asemia lyhennetän kolmannes, niistä tulee kolmanneksen halvempia. Kaikki muut osalliset olivat lyhentämistä vastaan, koska ymmärsivät, että asemien lyhentäminen merkitsee metron kapasiteetin alentamista.
En ole ollut länsimetron suunnittelukokouksissa läsnä, mutta olen keskustellut asiasta tapahtumien aikaan useiden henkilöiden kanssa. He ovat olleet suunnittelussa mukana virkansa tai työtehtäviensä puolesta.
Minulla on sellainen käsitys, että Vepsäläinen piti asemien lyhentämistä aluksi keinona osoittaa rahansäästöä, jolla voi perustella automatisointia. Asian taustaksi on hyvä palauttaa mieliin, että vuoden 2005 aikoihin länsimetron uskottiin maksavan noin 400 M€ ja automatisoinnin maksavan toteutustavasta riippuen noin 40 miljoonaa, siis 10 % länsimetron hinnasta. Näissä oloissa näytti suunnilleen siltä, että asemien kolmanneksen kustannussäästö voisi kuitata automaatin kustannuksen.
Ja mitä toisaalta tulee kapasiteettiin, ei ollut kauan siitä, kun metroliikenteessä oli siirrytty 4-vaunuisista junista 6-vaunuisiin ja pidennetty vuoroväli 3 minuutista 4 minuuttiin. Elokuuhun 2002 ajettiin 3 min. vuoroväliä ja marraskuun alusta 2002 neljää minuuttia. 20 vuotta oli siis metroa ajettu 4-vaunuisin junin 6-vaunun asemilla.
Kun sitten, jo 2006, alkoi käydä selväksi, että sekä automatisointi että länsimetro maksavatkin huomattavasti enemmän kun millä hinnalla kumpikin oli myyty poliitikoille, asemien lyhentämisen ajatus sai uuden merkityksen. Syy- ja seuraus vaihtoivat paikkaa. Eli asemat piti lyhentää, jotta automaatti kävisi välttämättömäksi, kun sitä ei enää pystynyt todistamaan taloudellisesti kannattavaksi. Niinpä lopulta kävi niin, että LVM:n ja siellä Juhani Tervalan nihkeys rahoittaa Espoon metroa kääntyi Vepsäläisen ja hänen automaatti-ideansa pelastukseksi – ja helsinkiläisten vahingoksi. Kun LVM asetti käytännössä metron hinnalle ylärajan, 100 M€ hinnanalennuksen yhdeksi selitykseksi keksittiin asemien lyhentäminen alkuvuodesta 2009.
Tämän jälkeen ryhdyttiin valehtelemaan, että kun asemat oli pakko lyhentää, on pakko vaan hankkia automaatti ja se on pakko saada toimimaan ennen kuin länsimetro valmistuu. Ja tämä valehtelu jatkuu edelleen, jotta yleisö, poliitikot ja päättäjät pysyisivät siinä uskossa, että kaikella tavalla päin mäntyä mennyt automaattihankinta pitää vain viedä eteenpäin. Valehtelu näkyy myös tässä ketjussa, sillä siitähän oikeastaan tätä keskustelua käydään.
Se, mitä Juhanahi tässä on kirjoittanut, on totta. Se, että automaattihankintaa ei voi keskeyttää ja että se pitää saada tehdyksi ennen liikenteen alkamista Espoosa, ei ole totta. Sekään ei ole totta, että Espoon laituriovet pakottavat automaattiin, edes puoliksi. Eikä ole totta sekään, että automaatin keskeyttäminen tulee veronmaksajille kalliiksi.
Kuten Juhanahi kirjoitti, junat kulkevat jo nyt 2,5 minuutin vuoroväliä, ovat kulkeneet jo vuodesta 1982. Ei vaan ole tarvinnut säännöllisessä liikenteessä. Siihen ei siis tarvitse käyttää yhtään lisää rahaa tästä eteenpäin, eikä onnistua tekemään minkäänlaisia muutoksia kumpaankaan junasarjaan.
Jos halutaan ajaa vielä lyhyempiä vuorovälejä, voidaan asentaa jatkuva kulunvalvonta siten, että se toimii kuljettaja-ajossa tai voidaan tihentää pistemäistä kulunvalvontaa, kuten nyt jo on osin tehty. Automaattia ei tarvita, kuljettajat ajavat 1,5 minuutin vuoroväliä tänäänkin Moskovassa ja Pietarissa vuosikymmeniä vanhalla tekniikalla.
Laituriovetkaan eivät edellytä automaattia. Maailmalla ajetaan laituriovia kuljettajilla. Laituriovet vain hidastavat ajoa, koska juna pitää pysäyttää samalla tavalla kuin tavarahissi: hiljaa lähestyen. Niin sen tekee automaattikin, joka mm. siitä syystä on hitaampi kuin kuljettajametro ilman laituriovia.
Espoon asemilla laituriovet eivät ole pakollisia. Varmaan nyt on suunniteltu ilmanvaihto niin, että on seinä laiturin ja radan välissä. Jos sitä seinää ei tehdä, sitten vain tehdään sellainen ilmastointi, joka toimii ilman seinää. Sellainen ilmastointi on toiminnassa jokaisella nykyisellä metroasemalla. Joten turha yrittä valehdella, että ei ole mahdollista.
On aivan selvä, että Siemens haluaa myydä Helsinkiin mahdollisimman paljon ja automaattimetroon sitoutuneet – Siemens mukaan lukien – eivät halua menettää kasvojaan ja myöntää, että hanke menee huonosti, tulee kalliiksi ja on jo osoittautunut hyödyttömäksi.
Meidän helsinkiläisten etu on kuitenkin toinen. Me emme halua kalliimpaa ja huonommin toimivaa metroa kuin nykyinen. Meidän etumme on, että Siemens myy meille mahdollisimman vähän ja ne, jotka ovat tehneet virheitä, ainakin lopettavat virheiden jatkamisen. Me olemme valinneet luottamusmiehiä, jotta voimme luottaa siihen, että he huolehtivat meidän kaupunkilaisten edusta.
Ja jotta se kaupunkilaisten edun valvonta toimisi, luottamusmiesten on hyvä kysyä vastauksia muilta kuin niiltä, jotka ovat automaattiin sitoutuneet ja sotkeutuneet, ja jotka eivät ole automaatista mitenkään riippuvaisia.
Antero