M300 sarjan hankinnan valmistelun yhteydessä valmistajilta kyseltiin akselipainon pienentämisestä ja mm. jacobintelien käyttämisestä. Vastaus oli, että perinteinen teliratkaisu on paras. Jacobintelien käyttö edellyttäisi vaunujen lyhentämistä, joka sotkisi ovijaon eikä juna enää sopisi laituriovien taakse. Jos vaunuja ei lyhennetä, akselipaino vain nousee ja teliväli pitenee, joka aiheuttaa ongelmia kaarreulottumiin.
Väitänpä, että selittely ei pidä paikkaansa.
Jacobintelein tehty juna on jatkuva putki, jossa ovien sijoittelu on jotakuinkin vapaata, kunhan ei laiteta nivelen kohdalle. Tosin tietyin edellytyksin onnistuu sekin, rakenne vain hieman mutkistuu. Jacobintelijunan ulottumat kaarteissa ovat 2-teliseen vaunuun verrattuna aina pienemmät samalla telivälillä, koska Jacobintelijunassa ei ole ylitystä ulkokaarteen puolelle kuin junan päissä. Ja koska Jacobintelijunan akselikuorman oli tarkoitus olla pienempi kuin 2-telisellä vaunulla, Jacobintelijunan teliväli on 2-telistä vaunua lyhyempi ja siten myös ulottuma sisäkaarteen puolelle on pienempi kuin 2-telisellä vaunulla.
M100 junan paino kuormattuna on 93,2 tonnia, josta tulee akselikuormaksi 11,65 tonnia. Kun tehdään M100-junan kokoinen Jacobintelijuna viidellä telillä, sen akselikuorma on 9,32 tonnia. Teliväli Jacobintelijunassa on 8,7 metriä kun M100-junan lyhin teliväli on 7 metriä (vaunujen välisen kytkimen molemmin puolin).
Jacobintelijuna voi olla 23,3 tonnia raskaampi kuin nykyinen M100-juna, jos Jacobintelijunan akselikuorma on 11,65 tonnia. Kokonaismassasta menee ehkä 6 tonnia lisäteliin, joten kuorma ja korirakenne voivat painaa noin 17 tonnia enemmän. Siinä on melkoinen pelivara, kun M100 junan tyhjäpaino on 63,2 tonnia.
Ovien sijainti ei ole ongelma. Junassa voi olla 6 ovea samalla kohdalla kuin nyt on M100 junassa. Koska junaan tulee yhteensä kolme niveltä, täsmälleen samoja istuimia ei junaan saada kuin M100-junissa. Mutta siirtymällä muovisohvista nykyaikaisiin istuimiin, istumapaikkoja saadaan jopa enemmän. Seisomatilaa junassa on joka tapauksessa enemmän kuin M100-junissa, koska juna on yhtenäinen.
Laituriovet (ja kuljettajattomuus) ovat toki ylimääräinen haitta uusien junien hankinnalle, mutta ei mikään mahdoton asia. Tilaajan pitää kuitenkin ymmärtää, että jos tahallaan tehdään sellainen rata, ettei siellä mikään markkinoilla yleinen juna toimi, niin sitten ei pidä myöskään odottaa, että junia voi ostaa helposti ja halvalla. Tässäkään asiassa ei voi kiertää fysiikan lakeja ja kuvitella, että voidaan tehdä junia, jotka täyttävät yleiset rakennevaatimukset, mutta ovat samalla kevyempiä ja halvempia kuin normaalit ja yleisesti käytössä olevat junat.
Antero