Suomalaisessa kaupunkirakenteessa ei helpolla saada aikaiseksi itsekannattavaa ja tehokasta joukkoliikennettä.
Sama ongelmahan on myös Yhdysvalloissa, joukkoliikenne ei kannata. Näenkö tässä oikein, että yhdyskuntarakenteeltaan Helsingin seutu on lähempänä Atlantaa kuin Wieniä? Ainoana erona, ettei täällä ole edes niitä korkeita tornitaloja ja kattavaa raideverkostoa joita Atlantassa, vaan sieltä tänne on tuotu valikoivasti vain pientalomatto ja loputtomat kaupunkirakennetta halkovat moottoritiet. Tässäkin on vielä otettu kotimainen haja-asutus mukaan, eivätkä nämä pientalot muodosta edes kunnon keskittymiä. Moottoriteitä rakennettaessa ovat rahat loppuneet kesken ja on tehty säästömoottoriteitä, jotka eivät ole tarpeeksi vetäviä.
Raideliikenne taas on Suomessa kopioitu Ranskasta, se on pääkaupunkikeskeistä, paikallisliikenne on supistettu olemattomiin lukuunottamatta pääkaupunkia, nopeita kaukojunia on paljon. Ainoa, mitä on jätetty tekemättä, on kunnollisen radan rakentaminen ja aitojen suurnopeusjunien ostaminen, kyseessä on köyhän miehen suurnopeusjunaverkko.
Helsingin paikallisliikenne on sekoitus vähän kaikkia tyylisuuntia. Siinä on Tallinnan ja Pietarin tyylinen ratikka, joka keskustassa jumittaa autojen seassa, mutta keskustan ulosmenoväylillä kulkee omilla kaistoillaan. Bussiliikenne on enimmäkseen samanlaista kuin Tallinnassa, ei ole etuuksia ja matkat kestävät kauan ruuhkissa. Tosin bussit eivät ole tupaten täynnä kuten Tukholmassa, en tiedä, missä muussa maassa bussit kulkevat melko usein ja eivät ole pahemmin seisomalastissa.
Metroliikenteessä on suunniteltu Itä-Helsingin kaupunkirakenne amerikkalaiseen tapaan keskitetyn ostoskeskuksen ympärille, sitten isot päätiet vievät lähiöihin ja jakavat tieliikenteen pienemmille teille. Jälkikäteen on ympätty mukaan Tukholman mallia oleva metro, mutta järjestelmän raskautta on lisätty ja metroa ei ole edes yritetty sovittaa kaupunkirakenteeseen, vaan on kylmästi naitettu se liityntäbusseilla toimivaksi ja kulkemaan pääteiden varrella. Rahaa ei ole Tukholman tapaan riittänyt tunnelointiin. Esimerkiksi uusin sininen linja kulkee tunneleissa suurimman osan, ellei kaiken, matkastaan.
Lentoliikenne on ihan oma sovelluksemme, kun koko liikenneverkko perustuu Helsinki-keskeiseen ulkomaanlentojen syöttämiseen. Ruotsissakin pääsee maakuntakaupunkien välillä lentämään kulkematta Tukholman kautta.
Kaukobussit ovat jotain amerikkalaisen Greyhoundin tapaista. Bussit eivät ole arvostettu kulkutapa, vaan niillä oletetaan kulkevan vain köyhät ja ajokortittomat. Tosin Suomessa on mielenkiintoisesti säilytetty juna jonkinnäköisenä välimuotona bussien ja henkilöautojen/lentokoneen välillä.
Kevyen liikenteen reitistöt ovatkin sitten enemmän eurooppalaisia, Yhdysvalloissahan ne puuttuvat monin paikoin käytön puutteesta johtuen. Suomessa on pienemmissäkin kaupungeissa yleensä kävelyreitit, vaikka niitä ei pahemmin käytetäkään ja ne saattavat olla monin paikoin huonokuntoisia. Pienimmillä paikkakunnilla ei kävelyreittejä ole ja niillä sattuukin paljon henkilövahinkoja kävelyn yleisyyteen nähden.
Yleinen analyysini on, että Suomessa ei ole oikein ollut kenelläkään näkemystä yhdyskunta- ja liikennesuunnittelusta, vaan erilaisia elementtejä on räiskitty kotoisiin kaupunkeihin sellaisessa kokeiluhengessä ja sen jälkeen jo innostuttu jostain muusta suuntauksesta. Tai oltu innostumatta yhtään mistään, ja tehty vain akuuteimmat toimenpiteet, kuten vuorojen karsinta. Ilmeisesti Suomessa ei ole kovin paljoa kiinnostusta tai osaamista kaupunkirakenne- ja liikennesuunnitteluun, edes autoliikennesellaiseen, saati sitten joukkoliikennesuunnitteluun.
)
